P
pohdintaa vain
Vieras
Tiedossa turhaa pohdintaa, joten turhista pohdinnoista kiinnostumattomat voivat halutessaan hypätä yli 
Voi kun olisi olemassa joku "oikea" määrä suojella tuollaista 1,5-vuotiasta. Kun hän on omanikäisten tai hieman isompien lasten seurassa, niin vähän väliä on joku tuuppimassa, tökkimässä silmiä, kiskomassa kädestä... plus sitten ihan vain hyväntahtoisesti halaamassa tai taputtamassa mutta omia voimiaan ja toisen tasapainoa hahmottamatta, jolloin tuloksena on säikähdys ja/tai sattuminen ja itku.
Näissä tilanteissa olen huolehtinut, että sekä toinen osapuoli että oma lapsi tietää, ettei toista saa satuttaa ja toisaalta jos kyseessä selvästi oli vahinko, ettei toinen ole tarkoittanut satuttaa. Olen lohduttanut ja kannustanut takaisin leikkiin. Mutta kun nuo 1-3-vuotiaat muistaa sen asian noin minuutin, niin miten minun pitäisi kymmennen tuuppaisun tai lelulla päähän paukautuksen jälkeen reagoida, kun lapseni alkaa selvästi olla jo jännittynyt jo toisten seurassa? Estänkö yhteiset leikit kokonaan? Istun joka_ikinen_hetki_vieressä enkä esimerkiksi käy pissillä ollenkaan?
Tämän pohdinnan pohjalla on kolmipäiväinen vierailu sukulaisperheessä. Eikä tähän liity mitään meidän lapsi - teidän lapsi -asetelmaa, saan ihan varmasti olla pian ojentamassa omaa lasta toisten kimpussa, tulen sitten pohtimaan tänne sitäkin En tiedä onko oma lapseni jotenkin erityisen herkkä, ei tietysti ainoana lapsena ole koko ajan muiden seurassa mutta useimpina päivinä viikossa käydään esim. kerhoissa tai vastaavissa. Ja toisaalta herkkä tai ei, ei kenenkään eikä minkään ikäisen tarvitsisi joutua toisen kumoon kaatamaksi tai hiuksista kiskomaksi vähän väliä, ei kai? Minkä verran sitä voi tai pitää estää, että kuitenkin antaa lapsille myös mahdollisuuden yhdessäoloon?
Voi kun olisi olemassa joku "oikea" määrä suojella tuollaista 1,5-vuotiasta. Kun hän on omanikäisten tai hieman isompien lasten seurassa, niin vähän väliä on joku tuuppimassa, tökkimässä silmiä, kiskomassa kädestä... plus sitten ihan vain hyväntahtoisesti halaamassa tai taputtamassa mutta omia voimiaan ja toisen tasapainoa hahmottamatta, jolloin tuloksena on säikähdys ja/tai sattuminen ja itku.
Näissä tilanteissa olen huolehtinut, että sekä toinen osapuoli että oma lapsi tietää, ettei toista saa satuttaa ja toisaalta jos kyseessä selvästi oli vahinko, ettei toinen ole tarkoittanut satuttaa. Olen lohduttanut ja kannustanut takaisin leikkiin. Mutta kun nuo 1-3-vuotiaat muistaa sen asian noin minuutin, niin miten minun pitäisi kymmennen tuuppaisun tai lelulla päähän paukautuksen jälkeen reagoida, kun lapseni alkaa selvästi olla jo jännittynyt jo toisten seurassa? Estänkö yhteiset leikit kokonaan? Istun joka_ikinen_hetki_vieressä enkä esimerkiksi käy pissillä ollenkaan?
Tämän pohdinnan pohjalla on kolmipäiväinen vierailu sukulaisperheessä. Eikä tähän liity mitään meidän lapsi - teidän lapsi -asetelmaa, saan ihan varmasti olla pian ojentamassa omaa lasta toisten kimpussa, tulen sitten pohtimaan tänne sitäkin
En tiedä onko oma lapseni jotenkin erityisen herkkä, ei tietysti ainoana lapsena ole koko ajan muiden seurassa mutta useimpina päivinä viikossa käydään esim. kerhoissa tai vastaavissa. Ja toisaalta herkkä tai ei, ei kenenkään eikä minkään ikäisen tarvitsisi joutua toisen kumoon kaatamaksi tai hiuksista kiskomaksi vähän väliä, ei kai? Minkä verran sitä voi tai pitää estää, että kuitenkin antaa lapsille myös mahdollisuuden yhdessäoloon?