taas kauhee taistelu onko sektio synnyttämistä...miksi tästä pitää aina jauhaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mommy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mommy

Vieras


tunteeko alateitse synnyttänyt äiti (ei kaikki, en yleistä) jotain katkeruutta sektiolla synnyttäneitä kohtaan, kuvitteleeko jotenkin että sektiolla pääsee helpommalla? vai minkä takia pitää yrittää vakuuttaa olevansa itse parempi kun on sentään itse lapsensa synnyttänyt.

tämä mulla ainakin tulee mieleen ku näitä aloituksia lukee.
 
No ehkä se on tosiaan sitä tietämättömyyttä.
Tai kateutta jos kuvittelee ettei alapää kärsi sektiossa (kun kärsiihän se jo raskausaikana)
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Lauantaihin halutaan säpinää ja mikäs sen parempaa kuin tapella palstalla:D

niin kai se sit on, mua vaan naurattaa nää riitelyt tästä asiasta, imetyksestä ja mistä lie äidit toisiaan aina haluavatkaan syyllistää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Lauantaihin halutaan säpinää ja mikäs sen parempaa kuin tapella palstalla:D

Plääh, niin kai sitten.
Itse olen ollut jo kohta 6 viikkoa suunnilleen sängyn pohjalla, läppäri kaverina, enkä ole yhtään riehunut palstalla. :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Lauantaihin halutaan säpinää ja mikäs sen parempaa kuin tapella palstalla:D

Aika surkea aihe jauhaa paskaa... monesti sektio on etukäteen suunnittelematon eli kiireellinen tai hätäsektio, missä vauvalla on jo hätä. Sitten jotkut vatipäät vielä jaksavat jauhaa synnyttämisestä. Kas kun ei puhuta tuntimääristä tai päivistä, miten kauan synnytys on kokonaisuudessaan kestänyt...
 
En tiiä. Mulle on täysin yhdentekevä asia, miten se ilmaistaan. Lapsi syntyy tavalla tai toisella. Muulla ei ole väliä. Ihmetyttää vaan motiivi, millä tästä pitää tapella. En ymmärrä, ehkäpä ei tarvikaan.

Terkuin yksi alakautta, kolme keskikautta.
 
No, minä aloitin tuon terminologia-aiheen kun joku muu oli nostanut (riidanhaluisen??) aiheen siitä mikä on synnytys ja mikä ei.

Minullakin on tasapuolisesti kokemus sekä alatiesynnytyksestä että sektiosta. Minun tapauksessa helpommalla pääsi, vähemmällä kivulla ja nopeammalla toipumisella, alatiesynnytyksen jälkeen. Sektiossa meni tosi pitkään kun toipui ja itse kokemus oli toisen sektiotapahtuman yhteydessä sellainen, että jäi ikävä maku suuhun koska heräämön henkilökunta oli aivan järkuttävän törkeäkäytöksistä !
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En tiiä. Mulle on täysin yhdentekevä asia, miten se ilmaistaan. Lapsi syntyy tavalla tai toisella. Muulla ei ole väliä. Ihmetyttää vaan motiivi, millä tästä pitää tapella. En ymmärrä, ehkäpä ei tarvikaan.

Terkuin yksi alakautta, kolme keskikautta.

Muoks. Sektio on kivuliaampoi, hankalampi ja "ikävämpi" tapa hoitaa asia.
 
Mä pidän sektiota leikkauksena, mutta tavallaan kuitenkin synnytyksen yhtenä muotona. Vaikka pidänkin sektiota enemmän leikkauksena kuin synnyttämisenä, ei se ole mielestäni yhtään sen helpompi/vähempiarvoinen tapa saattaa lapsi maailmaan! Usein leikkaushaava on todella kipeä, puhumaattakaan siitä, kuinka paljon vauvan ja mahdollisten sisarusten nosteleminen sattuu! Voin sanoa, että pääsin alateitse synnyttämällä varmasti helpommalla kuin sektion kanssa.

Silti, jotenkin ajattelen sektion olevan leikkaus, en synnytys.. (Enkä siis todellakaan väheksy sitä, mutta se vaan on miten ajattelen asiaa.. )
 
Suunnitelussa sektiossa voi itse vaikuttaa lapsen syntymäpäivään eikä tarvitse kituuttaa lasketun ajan yli. Lapsen syntymä on kontrolloitu tapahtuma, jossa lääkärit hyörii ympärillä varmistamassa, että kaikki on hyvin. Sektion jälkeen äidin oletetaan olevan toimintakykyinen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja vaikka kaikki olisi mennyt totaalisesti pieleen, niin ylös vaan letkujen kanssa ja morfiinijohdannaisia naamaan. Ei tietoakaan ihmisoikeuksista, jotka muille sisäelinleikkauspotilaille suodaan. Sektio on leikkaus vaikka siihen suhtaudutaan kuin synnytykseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja koettu on:
Suunnitelussa sektiossa voi itse vaikuttaa lapsen syntymäpäivään eikä tarvitse kituuttaa lasketun ajan yli. Lapsen syntymä on kontrolloitu tapahtuma, jossa lääkärit hyörii ympärillä varmistamassa, että kaikki on hyvin. Sektion jälkeen äidin oletetaan olevan toimintakykyinen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja vaikka kaikki olisi mennyt totaalisesti pieleen, niin ylös vaan letkujen kanssa ja morfiinijohdannaisia naamaan. Ei tietoakaan ihmisoikeuksista, jotka muille sisäelinleikkauspotilaille suodaan. Sektio on leikkaus vaikka siihen suhtaudutaan kuin synnytykseen.

Oli kysymys sektiosta tai mistä tahansa muusta leikkauksesta niin pääperiaate on se että potilas pitäisi saada jalkeille ensimmäisen vuorokauden aikana. Mitä enemmän kipu hallinnassa sitä nopeampaa toivut. Kipulääkitys on sairaalakohtainen. Itselläni ja kaverillani on täysin erit kokemukset kivun lievityksestä sektion jälkeen. Itse sain kestolääkityksen suoraan selkäytimeen ja olin jalkeilla vuorokausi sektion jälkeen, jonka jälkeen siirryttiin pelkästään suunkautta meneviin lääkkeisiin. Olisin ollut jo aamulla jos pää olisi kestänyt. Kaverini sai pelkästään piikkiä ja suunkautta lääkkeet ja hällä toipuminen kesti pitempään. Myös meillä jokaisella on henkilökohtainen kipukynnys..minulla se on melko korkea. Oma kokemukseni sektiosta ei ole paha ja se oli välttämätön lapsen ja minun kannalta (rv29+1) Toki olisin toivonut että saan viedä raskauden loppuun asti ja kokea normaalin synnytyksen toisin kävi ihan jokatavalla. Ei näitä voi ennustaa on vain otettava luottavaisin mielin vastaan se mikä tulee.

 
Jotkut vatipäät ihan oikeasti luulevat, että sektiossa äidit pääsevät helpommalla. Sen takia varmaan nämä riidat. En ole kauheasti jaksanut kiinnostua näistä keskusteluista.
 

Yhteistyössä