H
Harmaana poikkeuksellisesti
Vieras
Olen raskaana, reilusti yli puolenvälin ja odotan esikoista. Tämä lapsi tulee olemaan myös appivanhempien ensimmäinen lapsenlapsi. Nyt on jo alkanut pinnaa kiristää anopin sanat ja jatkuva arvostelu ties mistä asiasta..
Esimerkkejä:
* Juttelimme siitä, että miten palaan työelämään sitten jossain vaiheessa. Sanoin, että "Niin, katotaan nyt kuinka niitä päiväkotipaikkoja tai muita hoitopaikkoja on tarjolla.." Johon anoppi ihan kohtauksen saaneena, että "Ei MEIDÄN lapset ole koskaan olleet päiväkodissa!!"
Eli päiväkoti ei ole lapselle sopiva hoitopaikka koska hän on itse hoitanut lapsensa (2kpl) kotona ja sitten kun ovat olleet tarpeeksi isoja niin ovat siirtyneet tutun perhepäivähoitajan kautta englanninkieliseen leikkikouluun. Ja tällöin siis eletty 70-lukua!! Onko vähän eri asia nykypäivänä..
Ja minä en siis edes tiedä, että onko meidän lapsi menossa päiväkotiin, pph:lle, ryhmikseen ja mitä niitä vaihtoehtoja nyt onkaan!!
Toinen esimerkki:
* Juttelimme miehen siskon kanssa jonkun hänen työkaverinsa lapsen (3-4v) uhmaiästä. Anoppi puuttuu keskusteluun, toteamalla erittäin ylimielisesti, että "Ei MEIDÄN lapsilla ole koskaan ollut uhmaa".
Siihen oli pakko sanoa, että ensinnäkin on ihan tervettä, että lapsella on uhmaikä ja varmasti suuremmalla osalla lapsia on jonkinlainen uhmakausi. Ja piti vielä muistuttaa, että eikö se ole ollut sinusta uhmaa kun "Päivi" (3v) kakkasi tahallaan lattialle useita kertoja, potki "Jussia" (5kk) kun imetit, karkasi aina käsistäsi kun yritit pukea pihavaatteita jne..?
Johon anoppi tuumasi, että "Niin..... Mutta jos me mentiin vaikka kauppaan ja lapset pyysi karkkia ja jos minä sanoin, että tänään ei osteta niin ei ne IKINÄ alkaneet kiukutella".
Ja tässä vain pari pikkuesimerkkiä. Näitä tulee päivittäin, että mitä heidän lapset ei ole tehneet ja jos niitä piirteitä tulee olemaan meidän lapsessa niin ne on sitten mun/minun suvun vikalistalta.
Huoh.. Mitähän meidän tulevat vuodet tuleekaan olemaan.. Meikäläistä kun on äiti pitänyt valjaissakin kun olin vähän "menevä".
Esimerkkejä:
* Juttelimme siitä, että miten palaan työelämään sitten jossain vaiheessa. Sanoin, että "Niin, katotaan nyt kuinka niitä päiväkotipaikkoja tai muita hoitopaikkoja on tarjolla.." Johon anoppi ihan kohtauksen saaneena, että "Ei MEIDÄN lapset ole koskaan olleet päiväkodissa!!"
Eli päiväkoti ei ole lapselle sopiva hoitopaikka koska hän on itse hoitanut lapsensa (2kpl) kotona ja sitten kun ovat olleet tarpeeksi isoja niin ovat siirtyneet tutun perhepäivähoitajan kautta englanninkieliseen leikkikouluun. Ja tällöin siis eletty 70-lukua!! Onko vähän eri asia nykypäivänä..
Ja minä en siis edes tiedä, että onko meidän lapsi menossa päiväkotiin, pph:lle, ryhmikseen ja mitä niitä vaihtoehtoja nyt onkaan!!
Toinen esimerkki:
* Juttelimme miehen siskon kanssa jonkun hänen työkaverinsa lapsen (3-4v) uhmaiästä. Anoppi puuttuu keskusteluun, toteamalla erittäin ylimielisesti, että "Ei MEIDÄN lapsilla ole koskaan ollut uhmaa".
Siihen oli pakko sanoa, että ensinnäkin on ihan tervettä, että lapsella on uhmaikä ja varmasti suuremmalla osalla lapsia on jonkinlainen uhmakausi. Ja piti vielä muistuttaa, että eikö se ole ollut sinusta uhmaa kun "Päivi" (3v) kakkasi tahallaan lattialle useita kertoja, potki "Jussia" (5kk) kun imetit, karkasi aina käsistäsi kun yritit pukea pihavaatteita jne..?
Johon anoppi tuumasi, että "Niin..... Mutta jos me mentiin vaikka kauppaan ja lapset pyysi karkkia ja jos minä sanoin, että tänään ei osteta niin ei ne IKINÄ alkaneet kiukutella".
Ja tässä vain pari pikkuesimerkkiä. Näitä tulee päivittäin, että mitä heidän lapset ei ole tehneet ja jos niitä piirteitä tulee olemaan meidän lapsessa niin ne on sitten mun/minun suvun vikalistalta.
Huoh.. Mitähän meidän tulevat vuodet tuleekaan olemaan.. Meikäläistä kun on äiti pitänyt valjaissakin kun olin vähän "menevä".
