Taas sattuu niin paljon

[hiljalleen]

Aamu oli hyvä, heräsin tietäen että tänään taas keskustellaan, tänään asiat menee pykälän eteenpäin-
Sain vielä puhelun joka virkisti todella ja sai tuntemaan että tämä on oikea ratkaisu.

Mutta nyt taas tuntuu niin pahalta, itkettäis niin paljon, väsyttää, nukuin äsken vaan silti niin väsyttää.

Kauheaa keskustella ihmisen kanssa liitosta ja päättymisestä, kun toinen hyväksy päättymistä. Se keskustelu ei voi olla muuta kuin haukkumista, anelua, mollaamista, pyytelyä, syyttelyä, lupauksia....eli vuoronperään vannotaan kaikkea kun taas hetkessä ollaan pisteessä, olen kohtuuton kun pyyydän muuttumaan.


Vaan kun en pyydä mitään, en pyydä muuttumaan, en tahdo lupauksia, en tarvitse niitä.
Tahdon vain oman elämän johon ei enää kuulu miestä saman katon alle.

Onko muita jotka suostuneet avioliittoneuvojalle vaikka ovat tehneet jo päätöksensä että haluavat eron?
Petänkö tällä vain miestäni kun sinne suostuin?
Päätöstäni en voi muuttaa, se osoitti jo tämän päivän keskustelu.

 

[tt ei kirj]

Mun mielestä, jos olet päätöksen tehnyt, niin "petät" miestäsi valehtelemalla. Mutta jos valehtelu on ainoa keino saada mies rauhalliseksi, ilman, että tulee tappelua lisää, niin sitten mielestäni ok. Tosin itse en valehtelisi, oli tilanne mikä tahansa.

 

[vieras]

Avioliittoneuvoja voi myös saada erosta siistimmän, kun miehes tajuaa että olet tosissasi !

 

[hiljalleen]

tt en ole mielestäni valehdellut
Minulta kysyttiin että mitä tahtoisin että mies tekisi jotta vosin ajatella jatkoa.
Vastasin että en mitään, en tahdo kuulla yhtään lupausta, ei ole asiaa mikä muuttaisi päätökseni. Mitään ei tarvitse tehdä, mikään ei auta.

Minua ei vaan uskota, ei uskota että olen niin lopen väsynyt, totaalinen seinä on tullut vastaan.
:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

 

[hiljalleen]

Avioliittoneuvoja voi myös saada erosta siistimmän, kun miehes tajuaa että olet tosissasi !

Tämän takia sinne meninkin tai siis että mies kuulisi mitä mieltä oikeasti olen kaikesta ja että olisi paikka missä asiasta voidaan keskustella ehkä tappelematta.

 

[hiljalleen]

Tähän olotilaan ei ketään haluaisi
Elää kodissa jossa ahdistaa niin, elää ihmisen kanssa jota ei voi nyt sietää, mutta jota kohtaan on ollut joskus suuria tunteita
Kaivata jotain mitä ei voi saavuttaa....
Voi kun elämä olisi yksinkertaisempaa vaan olisiko se liian tylsää silloin?

 

[vieras]

Tähän olotilaan ei ketään haluaisi
Elää kodissa jossa ahdistaa niin, elää ihmisen kanssa jota ei voi nyt sietää, mutta jota kohtaan on ollut joskus suuria tunteita
Kaivata jotain mitä ei voi saavuttaa....
Voi kun elämä olisi yksinkertaisempaa vaan olisiko se liian tylsää silloin?

Mäkin tunnen suunnilleen noin (en ehkä kuitenkaan vielä noin vahvasti) miestä kohtaan. Elän jo mielessäni elämää vapaana joskus tulevaisuudessa. En tunne olevani oikeasti edes kotona, paikassa joka olisi onnen ja rauhan ja turvan tyyssija. Tää on vain välietappi, työleiri, joku talo jossa asun. En elä, mutta asun.

 

[mie]

Tähän olotilaan ei ketään haluaisi
Elää kodissa jossa ahdistaa niin, elää ihmisen kanssa jota ei voi nyt sietää, mutta jota kohtaan on ollut joskus suuria tunteita
Kaivata jotain mitä ei voi saavuttaa....
Voi kun elämä olisi yksinkertaisempaa vaan olisiko se liian tylsää silloin?

Vuosia sitten olin tismalleen samassa tilanteessa. Jos olet oikeasti päätöksesi tehnyt niin pysy siinä ja järjestä itsesi nopeasti pois tuosta tilanteesta. Niin kauan kun ero pitkittyy niin miehesi elättelee toivoa ja on sinulle mieliksi. Kun ero loppujen lopuksi tulee niin onkin toinen ääni kellossa, usko pois.

 

[hiljalleen]

Tähän olotilaan ei ketään haluaisi
Elää kodissa jossa ahdistaa niin, elää ihmisen kanssa jota ei voi nyt sietää, mutta jota kohtaan on ollut joskus suuria tunteita
Kaivata jotain mitä ei voi saavuttaa....
Voi kun elämä olisi yksinkertaisempaa vaan olisiko se liian tylsää silloin?

Vuosia sitten olin tismalleen samassa tilanteessa. Jos olet oikeasti päätöksesi tehnyt niin pysy siinä ja järjestä itsesi nopeasti pois tuosta tilanteesta. Niin kauan kun ero pitkittyy niin miehesi elättelee toivoa ja on sinulle mieliksi. Kun ero loppujen lopuksi tulee niin onkin toinen ääni kellossa, usko pois.

Lähtisinkin jo ei olisi lapsia vaan lasten takia miettii mikä olisi järkevin vaihtoehto, kuinka toimia. siksikin suostuin keskusteluihin ammattilaisten kanssa.
Päätös tehty, nyt vain toteutusta mietin ja ajankohtaa, toivoen että homma hoituu siististi