Aamu oli hyvä, heräsin tietäen että tänään taas keskustellaan, tänään asiat menee pykälän eteenpäin-
Sain vielä puhelun joka virkisti todella ja sai tuntemaan että tämä on oikea ratkaisu.
Mutta nyt taas tuntuu niin pahalta, itkettäis niin paljon, väsyttää, nukuin äsken vaan silti niin väsyttää.
Kauheaa keskustella ihmisen kanssa liitosta ja päättymisestä, kun toinen hyväksy päättymistä. Se keskustelu ei voi olla muuta kuin haukkumista, anelua, mollaamista, pyytelyä, syyttelyä, lupauksia....eli vuoronperään vannotaan kaikkea kun taas hetkessä ollaan pisteessä, olen kohtuuton kun pyyydän muuttumaan.
Vaan kun en pyydä mitään, en pyydä muuttumaan, en tahdo lupauksia, en tarvitse niitä.
Tahdon vain oman elämän johon ei enää kuulu miestä saman katon alle.
Onko muita jotka suostuneet avioliittoneuvojalle vaikka ovat tehneet jo päätöksensä että haluavat eron?
Petänkö tällä vain miestäni kun sinne suostuin?
Päätöstäni en voi muuttaa, se osoitti jo tämän päivän keskustelu.
Sain vielä puhelun joka virkisti todella ja sai tuntemaan että tämä on oikea ratkaisu.
Mutta nyt taas tuntuu niin pahalta, itkettäis niin paljon, väsyttää, nukuin äsken vaan silti niin väsyttää.
Kauheaa keskustella ihmisen kanssa liitosta ja päättymisestä, kun toinen hyväksy päättymistä. Se keskustelu ei voi olla muuta kuin haukkumista, anelua, mollaamista, pyytelyä, syyttelyä, lupauksia....eli vuoronperään vannotaan kaikkea kun taas hetkessä ollaan pisteessä, olen kohtuuton kun pyyydän muuttumaan.
Vaan kun en pyydä mitään, en pyydä muuttumaan, en tahdo lupauksia, en tarvitse niitä.
Tahdon vain oman elämän johon ei enää kuulu miestä saman katon alle.
Onko muita jotka suostuneet avioliittoneuvojalle vaikka ovat tehneet jo päätöksensä että haluavat eron?
Petänkö tällä vain miestäni kun sinne suostuin?
Päätöstäni en voi muuttaa, se osoitti jo tämän päivän keskustelu.