tervehdys, sinulle Minä! vai pitäisikö paremminkin sanoa sairahdus...heh! olipa tosi piristävää, että vielä jaksoit kirjoitella. Kiitokseni!

. minullekin sopii paremmin täällä käymiseen nämä alkuyön tunnit. mitäkö kuuluu? no, joo...viilenee, viilenee eli tuo mies on hyvin töykeä, on kuin ei minua olisikaan, ei luonnollisestikaan suostu puhumaan oikeastaan yhtään mitenkään muuten kuin lasten kautta... sairasta! se tuntuu olevan kovin alakuloinen ja masentunut, itsesääliä, apatiaa, maailma potkii päähän joka tavalla. hymystä tai ystävällisistä sanoista ei tietoakaan, mielialalääkkeistä huolimatta (toivottavasti syö edelleen niitä eikä heitä alas vessanpytystä!) tunnen tyypin yli 20 vee kokemuksella: kaljanhimo se hiertää siellä taka-alalla jatkuvasti, etenkin viikonloppuisin (syö, kai, antabusta siihen pulmaansa).
minä olen surullinen, että ihmisen, jonka kanssa pitäisi tuntea yhteenkuuluvuutta, luottamusta, kunnioitusta, läheisyyttä ja lämpöä, tuntuu tällaiselta. minä se höppänä, ikuinen optimisti, jaksan vain toivoa päivästä päivään, että huomenna kaikki on toisin, että aamulla herätessään se on muuttunut ""normaaliksi"". mutta se ei muutu, kyllä se jo minunkin pitäisi uskoa...
Seksi on aihe, josta on tällä hetkellä turha muuta kuin nähdä märkiä unia. yritin vielä keskustella aiheesta, mutta se ei johda mihinkään. mies menee aivan lukkoon. sanoo korkeintaan, kun ei tee mieli, joutavaa touhua. kömpii nukkumaan vihaisena. se ei halua ottaa millään lailla huomioon minun tunteitani, kun kerron että mitäs tehdään, kun minun tekisi...haluaisin niin kovasti lähelle, yhdessä.
sattuu syvältä ja kovaa. minä en saattaisi sanoa sille niin, jos SE edes joskus ehdottaisi sitä, vaikkei niin tekisikään mieli. eikös siinä lajissa halut syty homman edetessä, luulisin. minun mielestä seksi on paras ja halpakin huvi ja rentoutumiskeino. keino osoittaa kauniilla tavalla todella tykkäävänsä toisesta ja kokea kirjaimellisesti yhteenkuulu-
vuutta. se ei koe näin...sääli.
tätä tarinaa riittää. kerropa sinä vuorostasi miten teillä...