Tahkoojaplussat 52

[Suvi´]

Onpas täällä hiljaista... Kaikki muut lomailevat, meille riittää torilla vierailu!

Jännittää kovin teidän synnyttämään lähtevien puolesta! Toivottavasti saamme pian kuulla ihania uutisia uusista vauveleista!

Katalla hyvää matkaa huutelen vielä perään! Ja toivon, että matkanne sujuu hyvin! Onhan se tooosi pitkä matka! Mä en varmaan uskaltais lähteä Elsan kanssa ainakaan vuoteen tollaiseen reissuun.

Hmm, olen kuullut pienen ajan sisällä tuttujen tuttujen kahdesta vauvasta-taaperosta, joista molemmilla vakavia sairastumisia. Toinen valitettavasti menehtyi ja toinen saatiin elvytettyä eloon, mutta vakavaa siis silti. Että särkee sydäntä tuollaiset asiat! Ja tajuaa, että meidän vaivat on loppujen lopuksi todella pieniä niiden rinnalla. Ei voi kyllä kuin vain kuvitella sen tuskan, kun vanhemmat katsovat pientä lastaan elvytettävän! Pitäisi joka päivä muistaa ristiä kätensä ja kiittää jokaisesta päivästä! (ja muistaa olla valittamatta turhista) Vaikka eihän tietysti omankaan lapsen kipuilun katsominen ole mukavaa ja mielellään ottaisi pienen vaivat itselleen, jos vain voisi. No, nyt oli liiankin synkkiä mietteitä näin kauniina kesäiltana.

Positiviista energiaa synnärille menijöille ja kaikille muillekin!

 

[Mariska*]

Hellou naiset!

Hellekkö teidät on syönnyt?

Mä tulin vähän valittamaan.
Jotenkin mulla on hermo niiiin pinkeenä (täti tulossa?).
Teemu on ollut nyt viimeisen viikon niin uhmis että oon välillä sen raivon edessä ihan neuvoton. Lisäksi se on ruvennut saamaan mutkin semmoisen raivon valtaan että on tehnyt mieli ruveta riepottelemaan sitä. Mökki reissukin oli ihan yhtä kiukkua alusta loppuun...se siitä rentouttuvasta mökkielämästä. Teemu keksi semmoisen tempun että juoksi meitä piiloon eikä tullut esiin vaikka huhuiltiin. Siinä tuli semmoinen kylmä hiki otsaan kun ajatteli et nytkö se on humpsahtanut järveen. Siinä kahlattiin niemen rantoja itku kurkussa. Sitten kun se ekavekara päätti ryömiä piilosta esiin en edes osannut olla vihainen halasin vaan. Ihan hirveä tunne.
Nyt oon tehny pojalle semmoisen hyvänkäytöksen polun. Ja jokapäivä tulee uusi loru ja teema esim. "muista kiittää, se riittä" ja päivän teemana on kiitollisuus ja kiittäminen. Kuulostaa varmaan pöhköltä, mutta poika on ihan haltioissaan. Ja käytöskin on jo parempaan suuntaan..ehkä?

Mitäs muuta...
Toisesta pojasta, Samun on oppinut konttaamaan, kävelemään tukea vasten, ja vilkuttamaan ja sanomaan veljestään Theee. Menee ihan normaaleissa raameissa. Ja fysioterapeutillakaan ei tarvitse mennä enään käymään.
Samu on itkeskellyt tosi paljon taas öisin. Mulla on jo hermot ihan pinkeenä kun en tiedä sattuuko hampaaseen vai taasko on korvatulehdusta.tms. Et hohoijaa vaan.

Inhaa että Suvin tuttavapiirissä on käynyt jotain noin surullista. Mä ahdistun tommoisista jutuista tosi kovasti nykyään. Teemu pohti aamulla että "eikö vaan että siihen on vielä tosi pitkä aika ennenkuin äiti ja isä tai minä menee taivaaseen?" Mä totesin vaan että on. Mutta ajatus jäi pyörimään et olishan se kauheaa jos jotain tapahtuisi jollekkin meistä..

Stella, Kirppu? Mikä on tilanne?

Nyt siivoamaan ruokasotkut pois pöydästä ja pyykkinarujen kautta kaupaan. Semmoista kotiäidin arkea täällä..

 

[Mariska*]

Siis ihan järkyttävän paljon kirjoitusvirheitä...sori!

 

[Nekku*]

Hiljaista juu on!

Mariska, sullahan on hino ja luova keino Teemulle! Ihana riimitys. Eipä oo tuo kasvatus helppoa, hermoja kysytään ja johdonmukaisuutta. Mä veikkaan, että lapsen kasvattaminen kasvattaa eniten mua itseäni… Nytkin joudun tosissaan taistelemaan, että pysyn viilipyttynä, kun meillä syöminen on melkoista sirkusta toisinaan. Ja Lotalla on JO NYT kiitettävästi omaa tahtoa… Siitä tuli maininta nla-korttiinkin viimeksi, kun sattui siellä saamaan ikäkautensa mukaisen paskahalvauksen, kun ei saanutkaan tonkia roskista. ;-)

Katalle huutelen itikatonta ja kivaa lomaa! Onhan se eka pidempi reissu koettelemus pakkaamisen ja lähdön osalta, mutta ainakin meillä on kaikki reissut ja mökkeilyt on menneet loistavasti ja jokainen lähtö on mun mielestä ollut helpompi. Hiukka lisää huolettomuutta, asennetta ja luovuutta toki reissun päällä vaaditaan.

Oltiin äsken Kauppatorilla fiilistelemässä kesää. Lotta veteli hurmoksessa varmaan puoli litraa mansikoita, eikä voi siitä syyttää, nameja olivat ja muutenkin kiva reissu.

Kiitos synttäritoivotuksista näin Lotan puolesta! Oli aikamoista hulinaa koko päivä, mutta oli mielettömän hauska ja onnistunut päivä. Ensin juhlittiin sukulaisten kanssa ja sitten ystävien. Lotta oli hyväntuulinen sankaritar ja nautti vilinästä ja hulinasta.

Otti ekat askeleensa maanantaina. Oli aika hauskan näköistä, kun tyyppi itsekin yllättyi siitä, että jalat vievät eteenpäin. Noh, sen jälkeen ei ole taas vaivautunut moiseen, kun ”puita pitkin” ja kontaten pääsee niin vauhdilla.

Meillä hajosi yhdistelmävaunujen runko maanantaina, olisi voinut käydä hullustikin siinä. Nimittäin jokin osa murtui rungosta ja lakosivat katukiveyksen yli mennessä siitä kohdasta, mistä taitetaan kasaan! Mies oli L:n kanssa lenkillä. Onneksi niin, koska on tollaisissa tilanteissa paljon koordinoidumpi ja rauhallisempi kuin mä. Kiiteltiin kyllä mielessämme sitä, että ostettiin kiesit Suomesta eikä netin kautta Saksasta, kun eilen jo saatiin ihan uusi runko tilalle! Kyllähän takuu kattaa koko EU:n, mutta käytännössä olisi varmaan pitänyt lähettää Saksaan, ja odotella uusia? Vai mitenköhän se toimii? Uusi runko on tämän vuoden mallia ja siinä on muutama paranneltu featurekin. Säikähdyksellä siis selvittiin.

Nyt olen vihdoin päässyt imetyksestä, jesh! Ihanan helpottavaa mutta samalla ihan karvan verran haikeaa (myönnän!), kun oli jotenkin viimeinen lenkki L:n vauva-aikaan. Toi lopettaminen varmaan sotki jotenkin kiertoa, sillä mulla pukkas menkat kp17. Mitä lie? Aion kyllä mennä kesän jälkeen muutenkin gynelle, mutta olihan toi nyt outoa. Vuodin kuin seula viikon.

Kirpun, Stellan ja Hertan kuulumisia odotellaan. Stella tosin on skuggassa.

 

[Aniliini#]

Heipsuli!

Laittelin eilen teille tapaamiskuvia S-postitse, ainakin Keijulta ja Riinuskalta tulivat bumerangina takaisin. Jospas laitan kahdessa erässä kuvat, niitä oli aika monta ja vievät jonkin verran tilaa, vaikka pienentelinkin..

Täällä on taas tapahtunut todella surullisia, tutun vauva kuoli elvytyksestä huolimatta synnytyksessä hapenpuutteen tuottamaan aivovammaan, muutamia päiviä jaksoi taistella, kunnes voimat ehtyivät. :'(. Kolarissa kuoli meidän naapurustosta keski-ikäinen nainen, joka oli meidän kummityttömme toinen kummitäti ja muutenkin tuttu täällä pikkupitäjässä. Joten Suvi ja Mariska, samaa kuoleman tuomaa lopullisuutta ja surua on ajatukset täynnä itselläkin, rinnasta puristaa, eikä meinaa uni ottaa illalla silmään ja koko yön asiat pyörivät unen muodossa mielessä.

No, mutta oikein hinoa, että Lotan ekat synttärit sujuivat mallikkaasti ja sankaritar nautti olostaan täysin siemauksin. Ja onnittelut ensiaskelista, viiletystä luvassa entisestään!
Pelottava muuten tuo rattaiden rungon hajoaminen, miten ihmeessä sellaista voi tapahtua?? Onneksi pelkkä säikähdys riitti.

Meilläkin samankaltaista uhmaa ilmassa kuin Lodella, ankara kirkuna alkaa, jos tahtoaan ei saa läpi. Esim. ulkoa sisälle tuleminen tuottaa _aina_ kamalan parun, hiekkisleikit ovat ykkösjuttu! Samoin naapurinpojan polkutraktori saa työntäen kyytiä pitkin pihaa, oma traktori odottelee mummin liiterissä syntymäpäivää..

Ja Teemukin koettelee äitykän hermoja oikein urakalla. Mutta hienosti Mariska organisoit noita "käytöstauluja", eikös teillä aiemminkin ollut joku toimiva tarrasysteemi käytössä?

Elsalle on ollut apua maidottomasta ruokavaliosta, hyvä juttu. Saako siis mitään maitoa juodakseen? Jotain soijajuttua tms.?

Meillä on siirrytty sisäpäikkäreihin. Ihan mallikkaasti on sujunut ja nukkuu pidemmät unet, kun vaunu-unoset alkoivat jäämään vajaan tunnin mittaisiksi. Tämä siirtymävaihe kaksista unista yksiin ei tunnu onnistuvan meillä kovin helposti, joka toinen päivä menee yksillä unilla (n. 12.30-14), jolloin yöunille n. 20.30 ja aamuherätys (monen yöheräämisen jälkeen, argghh, milloin se loppuu!!??) n.8. Sitten väsähtää aiemmin, eli jo 11 jälkeen ja "nukahtaa pystyyn" kuuden tienoilla hetkeksi, jolloin yönet siirtyvät yli kymppiin ja aamulla vetelee hirsiä pitkästi yli ysiin. Ja sama kierre pvästä toiseen.

Tavalliseen maitoon ollaan siirtymässä muutaman viikon varaslähdöllä, ei vatsavaivoja. 50/50 olen antanut nyt muutamia päiviä. Milloinkahan tuosta pullosta oloisi tarkoitus alkaa vierottaa? Samaa haikeaa fiilistelyä vauva-ajan loppumisesta tuottaa sekin asia, toisella tavalla kuitenkin kuin imetyksen lopettaminen. Kai se nyt herttinen on ihan sama, mikä muovikapistus se on, mistä Vili maitonsa ryyppää, pullo vai muki, mutta silti.. Kummallisia nämä äidin aatokset, en usko, että meillä mies hitustakaan fiilistelee tuttipullojen yms. perään. Tulipas hölmöä löpinää..

Meidän mökkireissu sujui mallikkaasti, oli ihanaa viettää yhteistä aikaa perheen kesken ja Vilin nukkuessa miehen kanssa. Fiilisteltiin musiikkia kuunnellen ja viiniä lipitellen joka ilta, nyt tuntuu olevan hetkeksi tissuttelukiintiö täynnä... Ei mitään pehvoja seinille vedetty, hilpeät hiprakat saatiin kuitenkin aikaiseksi, mutta niinhän sitä kesällä pitäneekin. ) Ainoa miinus olivat ylenpalttinen määrä hyttysiä, Vili näytti naamastaan kuin vesirokon sairastaneelta, koko pää oli ihan täynnä monia kymmeniä pieniä puremia. Eivät kuitenkaan herraa häirinneet, ei raapinut yhtään, mutta pilkullinen on vieläkin.

Ai niin, vaaka näytti tänään -18 kg. =))))) Vielä 8 kg tavoitteeseeni, saapi nähdä miten akan käy..

Masulaisten kuulumisia päivittäin odotellen ja Sanelman piinauksen lopputulos kiinnostaa kovasti. Peukut, palaillaan!!!!!

 

[Hertta*]

Terve naiseen! Täällä voidaan paksusti mutta hyvin. Ä-loma on mennyt siivillä. Oon ottanu iisisti, nähnyt kavereita joka päivä yms. kivaa. Vauvaa varten kaikki pitäisi olla valmiina, en nyt sentään sairaalakassia ole vielä pakannut vaikka pe tulee rv 38 täyteen. Kovasti ajatukset ovat jo synnytyksessä ja siinä kun vauva on tullut maailmaan. Oon kyllä täysin varautunut siihen, että la:n yli mennään.

Onnea yksi-vuotissynttäreitä viettäneille! Ja Lotalle ensi askelista. Nyt täytyy taas lähteä. Nauttikaa auringosta!

 

[Kirppu*]

Terpat,
vihdoinkin palailen linjoille pikaisesti... voi olla, että kutsu käy kohta

Onnittelut synttärisankareille Lotalle ja Mattikselle. Ja tusen tack kuvista, mukavalta näytti tunnelmat tapaamisella.

Meille syntyi prinsessa sunnuntaina heinäkuun ekana klo 6 aamusella. Tässä lyhysesti kertomusta: suppareita oli jo parina aiempana yönä ja laukku pakattuna jo meinasin miestä herätellä. Ja molemmilla kerroilla loppui sitten kuin kananlento. Lauantaina suppareita oli pitkin päivää ja illalla tulikin jo siihen tahtiin, että lähdettiin synnärille. Ja matkalla tietysti loppuivat, mentiin kuitenkin vähän tyrkylle ja käyriltäkin huomattiin, ettei synnytys ole selkeästi käynnissä. Käytiin miehen kanssa tekemässä kävelylenkkiäkin, että nähtiin mihin suuntaan homma kallistuu. Koska suppareita ei juurikaan ilmaantunut, niin päätettiin palailla takaisin kotiin. Toki mahdollisuus olisi ollut jäädä seuraamaan tilannetta sinnekin.
Kotona nappasin nukahtamislääkkeen, jonka olin saanut synnäriltä mukaan ja kas, kun mamma oli kanttu vei alkoi supparit taas uudestaan. Pari tuntia ehdittiin olla kotona, kun paineltiin takaisin laitokselle. Supistukset tulikin jo tiuhempaan ja kivuliaina. Sain kipulääkkeen ja meidät patistettiin nukumaan vähäksi aikaa, koska kohdunsuu ei ollut kuin parisen senttiä auki. Unista ei tullut mitään, kun olo oli tosi kipeä. Päästiin sitten saliin n. kahden maissa ja ilokaasua henkäilin oiken urakalla. Kun kaasulla ei enää pärjännyt, niin pistettiin spinaali. Synnytyksen kesto oli siis reilut 6 tuntia.
Mitat neidillä oli 4475g ja pituutta 1 cm. Olen tosi tyytyväinen, että tuli viikon ennen la:ta. Nyt tuli pikku repeämä ja muutama tikki.
Probleema tuli sitten siinä vaiheessa, kun istukka ei irronnutkaan. Pari kätilöä leipoi mahaa nyrkeillä ja yritti saada istukan ulos. Mies sanoi, että se masun ruhjominen näytti paljon pahemmalta kuin synnyttäminen. Ja kun ei homma onnannut, niin istukka irroitettiin sitten käsin leikkarussalissa kevyessä nukutuksessa. Vertahan tietysti meni jonkin verran ja hemppari onkin nyt 80 ja rapiat. Laitoksella tarjosivat punasoluja, mutta kun olo on suht ok, niin en niitä ottanut. Eiköhän tuo ala tuosta nousta, vetelen pihviä ja persiljaa ... Eilen kotiudutiin ja nyt totutellaan uuteen tulokkaaseen. Typy on kyllä aivan ihana ja mami on ihan lovena )) samoin muu perhe. Kovinkaan kummoisiin harrasteisiin ei vielä jaksa tuon hempan takia, mutta lepäilly ja vaavista nauttiminen kyllä passaa. Pistän kuvia vaikka huomenissa tulemaan...

Nyt taidetaan meikäläistä kaipailla... ei unilla oleva pikkuneiti vaan kaksi kinastelevaa isoveljeä

 

[Hertta*]

Oi-oi, onnea Kirpulle ja koko perheelle pikkuprinsessasta!!

 

[Mariska*]

Onnea koko Kirpun perheelle pikku tytöstä. Laitappa kuvia uteliaille heti kun vaan jaksat

 

[Sanelma*]

Onnittelut Kirpulle ja perheelle. Nauttikaa rinsessasta!

Hertta olettekos jo löytäneet majoituksen putkirempan ajaksi??

Aniliinille onnittelut painon pudotuksesta! Voiton puolella olet jo.

 

[**Keijukainen]

Kirpulle ja perheet superonnittelut!!ihana juttu.

 

[gissa]

Kirpulle ja perheelle onnittelut "pikkuisesta" tytöstä
Mikäköhän tuo pituus oli... 51 cm?

Mukavaa päivää muillekin!

 

[Riinuska]

Onnea onnea ihan hirmusti Kirpulle perheineen tyttösestä! Kuinka pitkiä sun aiemmat synnytykset on olleet? Juu, lyhyt tyttö, 1cm

En ole viime päivinä kirjoitellut, mutta olen käynyt lukemassa. Lähinnä Gissan tilannetta jännäilin. On se niin epäreilua. Ei oikein muuta osaa sanoa...

Stellalta mun on pitänyt kysyä, että onko teillä 2 pinnistä vai onko Leolla jo "isojen poikien sänky"?

Täältäkin myöhästyneet onnittelut 1- vuotiaille, sinne se vauva aika jäi taakse. Ja Lotalle toki onnittelut askeleiden ottamisesta!

Aniliini, meillä oli ihan samaa noiden päikkäreiden kanssa. Eli vaikeuksia siirtyä yksiin. Välillä yhdet, välillä kahdet. Sitten aloin tehdä sitä, että annoin nukahtaa hetkeksi aamupäivällä vaunuihin kun oltiin koiran kanssa lenkillä. Ehkä noin 10 minuutiksi. Sitten laitoin kuitenkin nukkumaan siinä 12.30-13 maissa jälleen ja nukkui silloin pari tuntia. Vähitellen se aamutorkahtaminen jäi pois ja siirryttiin yksiin.

Pullosta J luopui 16kk iässä. Pitkään oli vaan aamu- ja iltapullo, sitten enää iltapullo ja sekin sitten jäi. Aamupullosta luopuminen otti tosi koville, mutta iltapullon jäämistä ei noteerannut mitenkään.

A, oli se sitten ikävä kyllä teidän tuttu kun kuoli siinä kolarissa. Sitä kun aiemmin kyselinkin. Tosi kurjia juttuja siellä. Lasten kohtalot koskettavat nykyään ihan eri tavalla kun silloin lapsetonna. Samoin siellä Suvin suunnalla ikäviä uutisia

Meille ei kummempia. Pihan laitto aluillaan, multia levitellään. Sain sen kiikkutuolin entisöijältä ja se on niiiiiiiiin ihana. Olen täysin hullaantunut siihen! J höpöttää ihan kauheasti kaikkea, sanavarasto vaan kasvaa kohisten.

Mariskalle lähettelen pitkää pinnaa ja voimia poitsujen kanssa. Varmasti säikäytti tuo Teemun katoamistapaus, huh.

Nyt taidan ulostautua auringon seuraan. Voikaa hyvin ja koitahan Hertta pitää meidät uteliaat joka päivä ajantasalla

 

[Nekku*]

Kirppu, mahtionnittelut koko perheelle ja eritoten tietenkin tytön maailmaan ponnistaneelle! Sehän olisikin ollut hauskaa, jos rinsessa olisi syntynyt Masan ja Loden syntymäpäivänä. ;-) Ihanaa, taas uusi ihminen täällä. Istukan leipominen kuulosti tooodella painfulilta, nimittäin mulla sattui se ihan sikana, vaikka tietääkseni irtosikin ihan suosiolla. Auts! On muuten varmaan toi vauva-arkikin toisenlaista, kun pitää välillä olla erotuomarina vanhemmille lapsille ja syliähän hekin tarvitsevat ja kaikkea muutakin tietty. Tutustukaa nyt toisiinnne siellä ja meille kuvia, jahka kerkiät! Se on sitten kuulkaas Hertta seuraavaksi vuorossa!!!

Voi sentään Aniliininkin kuulumisia, molemmat uutiset kerrassaan kamalia. ;-((( Mä ajattelinkin, että varmaan tunnet sen onnettomuuden uhrin, kun niin pieni paikka on. Mäkin mietin jokunen viikko sitten synkkiä ajatuksia kuolemasta, kaipa sekin kuuluu äitiyteen ja elämään toki yleensäkin. Nyt monesti autoa ajaessani huomaan ajattelevani, ettei tarvita kuin pienen pieni virhe ja elämä on siinä – tai ei edes sitä, jos joku tulee päälle… Jaiks.

No sitten proosallisempaa asiaa… Samoja pohdintoja myös maitoasioista eli pullo vs. nokkamuki. Lotalla menee nyt maito useimmiten pullosta, koska olen laiska ja uppoaa niin paremmin. Nokkamukia heiluttelee kädessään niin että maitoa loiskuu ympäriinsä. Taikamukia ei puolestaan tajua. Hehee, juu, miehet tuskin suree tota pullojuttua! Ei ole tullut tavallisesta maidosta Lodellekaan mitään. Retkillä annan toistaiseksi korviketta, kun kulkee niin helposti mukana ja kotona sitten yleensä rasvatonta luomumaitoa.

”Kiva” kuulla, että tahtoa ilmassa muillakin! Kiukkua tosiaan pukkaa aina, kun keinusta nostetaan tai lähdetään pihalta – tai siiirretään jonkun kielletyn asian luota. Itse asiassa on muutenkin jotenkin kunnon räyhäreeta kiukkuiita –vaihe. Koko ajan pitäisi viihdyttää. Pakko lähteä jo aamusella liikenteeseen, muuten ei polla kestä meikäläisellä. Täksi illaksi apustin itselleni vapaaillan, tarviin breikin. Mitähän sitä tekisi?? Luulen, että sporttaan. Jee.

Kiitos muuten kuvista Aniliinille! Ja ONNEA mahtavasta painonpudotuksesta. Toi on todella upea juttu, ole ylpeä itsestäsi! Mun pitäisi taas tarkistaa omia syömisiäni, kun raskauden ja imetyksen aikana on repsahtanut. Olenkin jo vähän palannut alakarppauksen suuntaan; siitä tulee mulle paras olo. Ei se mun tapauksessa tarkoita juuri muuta kuin että vältän pastaa, perunaa, riisiä, vaaleaa leipää ja sokeria ja vetelen hiilarit kasviksista.

Nyt tää menis aurinkoon lukemaan.

 

[Aniliini#]

Iltaa!

Oikein suunnattomasti onnea Kirpun perheelle tyttösestä! On siinä pojankoltiaisilla ihmettelemistä! )
Kääk, tuota mahan leipomista, varmaan kamalata. Monet sanoo, että istukan "synnyttäminen" on tuskallista, mulla ei tuntunut oikeastaan ollenkaan, lumpsahti vaan, yöks.

Nyt hävettää, multa nimittäin on syystä tai toisesta jäänyt ketjun kakkossivun alkupää kokonaan lukematta mökkireissun jälkeen, siksi siis Riinuska ei tullut kommenttia sun kysymykseesi siitä kolarista.
Nyt siis päivitin muidenkin kuulumiset viime viikon osalta, hieman viiveellä.

Kiitän taas painonpudotusonnitteluista, kieltämättä olen onnitellut itseäni tähänastisesta saavutuksestani, koko aikuisikäni kun olen kokeillut kaikenmaaliman hömppädieeteistä pitkäkestoisempiin pudotusvinkkeihin, mutta se perinteinen täydellinen ruokaremontti on saanut laskusuhdanteen aikaan. Ja myös mulla huonot/nopeat hiilarit pannassa, paitsi tietysti satunnaisesti.

Ehtiväinen "riiviö" täälläkin, ainakin kotioloissa. Kaapit ja laatikot tyhjenee, vessanpytty kiinnostaa suunnattomasti, pyykit saa korista kyytiä ennen kaappiin asettelua ymym. Mutta esim. tänään, kun oltiin kentällä kyykkämatsia seuraamassa, viihtyi tunnin verran riisikakun & vesipullon sekä mun käsilaukun kimpussa naurattaen samalla kanssakatselijoita hassutuksillaan. Joten verraten ehkä ihan hiukkasen rauhallisempaa sorttia vs. esim. Lotta-neidin tempaukset.

Nyt unille! Öitä!

 

[Nekku*]

Pilvistä päivää tytöt! Täällä meillä on kalsaa ja tuulista, mutta voipahan olla hyvällä omallatunnolla sisällä.

Piti muuten vielä lisätä tuohon A:n ja mun hiilarikeskusteluun pohdintaa. (Tosiaan, mä todellakaan ole mikään fanaatikko sen suhteen; ei sopisi meikäläiselle. Sovellan vain hyvän olon mukaan.) Mutta noin niin kuin useimmiten meillä yleensä syödään lihan/kalan lisukkeena vain salaattia tai sitten kasviksia höyrytettynä/wokattuna/uunissa laitettuna ja harvemmin mitään soosseja. Mietin tässä, että tarvitseeko Lotta välttämättä sen pasta/peruna/riisi-annoksen? Unohdin kysyä nlassa. Pikku vaiva tietenkin keitellä lisäksi, mutta pohdin vain, että onko toikin vain tota suomalaista propagandaa, että "pitää syödä perunaa, muuten ei jaksa"?

Hehee, mua muuten huvitti vauvapuolen keskustelu puuronsyönnistä. Mä nääs itse aloitan joka päivän kaurapuurolla ja leseillä – hyvää on ja samaa tarjoan Lotallekin. Siellä monilla tuntui olevan joku trauma puurosta. Itsellänikin oli, koskapa mulle oli 25 vuotta syötetty sitä ”väärin” eli maidon kanssa, yöks. Nykyään syön sen marjakeiton kanssa ja on kuin eri sapuskaa.

Tajuaakohan Lotta ikinä, että kävelläkin voi!!! Olisi niin valmista kauraa siihen, ja innolla työntelee kärryään kymmeniä metrejä, mutta ne tän viikon askeleet on sitten jääneet ainoiksi siinä lajissa toistaiseksi.

Piritta ja Masa kotiutuvat tänään, kai. Ehtisivätpä linjoille, olisi kiva kuulla reissusta!

Ai joo, meillä yöt tuntuvat parantuneen, kun lopetin imetyksen kokonaan. Pari kaveria ennusti kokemuksensa perusteella, että justiinsa silleen kävisi. Se aamuyön herätys on jäänyt pois ja L posotteli tänäänkin omassa sängyssään klo 7.40 asti ja höpötteli siellä hyväntuulisena vaikka kuinka kauan ennen kuin mentiin nostamaan pois. Lisää noita!

Mitäs vkl-suunnitelmia? Meillä ei ihmeitä. Ollaan kotosalla. Pakko varmaan korkata kuohari iltasella, kun luin Keijun ja Mollyn juttuja... (Kiitos vain tytöt, janottaa.) Rutikuiva kuohuva on nääs mun heikko kohtani.

 

[Piritta*]

Buona Sera Signoritas!
Aah, Italia, Italia, Italia.....IHANA loma takana ja kieltämättä mä nyyhkyläinen lähdin sieltä tippa linssissä. Ei tartte kun katsella nyt ikkunasta ulos sadesäätä (miten sää voi muuttuakaan niin nopeesti!?) ja miettiä kaiholla sitä mahtavaa rantaelämää ja meininkiä, mikä Cattolicassa oli. Tykättiin siis aivan valtavasti ja jälleen kerran sitä miettii, miten palvelu ja ihmisten ysvävällisyys ja iloisuus voi olla niin mieletöntä ja varauksetonta. Matiaksen saama huomio oli jotain ihmeellistä ja italialaisten, lapsesta vaariin, kyky huomioida lapsi on kadehdittavaa. Masalle karttui aikamoinen fanijoukko rannalle ja aina kun aamulla kammettiin rantatuoleillemme Masaa tultiin heti moikkaamaan

Säät toki suosi. Etenkin ensimmäinen viikko oli vuorokauden ympäri +30, joten eipä pitkähihaisia matkan aikana käytetty kertaakaan. Iltaisinkin ravintolossa sai liehutella lautasliinaa naaman edessä Mukavasti oli myös puolipilvisiä iltapäiviä, jotka etenkin Matskun kannalta olivat erittäin bueno asia. Poika viihtyi rannalla yleensä aamupäivisin parhaiten, vuorottaista viihdyttämistä ja leikittämistä. Kumiveneessä istuminen merellä oli ilmeisen parasta ja keinuminen Hupaisinta oli se, että poika alkoi viimein kontata reissun aikana - kiitos hotellin kylmien lattialaattojen Hiekassa sillä tyylillä oli luonnollisesti helpoin edetä.
Ruokapuoli oli sitten se haastellisin puoli pojan kanssa. Onneksi oli omia ruokapurkkeja mukana muutamiksi päiviksi, koska tekemäni pastat hänelle eivät uponneet kuin 2-3 rkl:n verran. Jos meni 5 rkl:sta, me jo hurrattiin. Kokeilin kaikkea aina paikallisiin (järkkyihin) lastenruokiin asti. Siellä kun esim. kana/nauta on hienona , pahanhajuisena soseena pikkupurkissa, ja melko kallista. No, Masan ruokavalio oli sitten pitkän päälle maitoa ja vettä (paljon), leipää, banaania (vähän) ja hedelmäsoseita. Tyytyväiseltä hän silti vaikutti, joten sain vaivoin karistettua pahimman ahdistukseni. Nirso kun on, joten ei saatu edes huijaamalla mitään omia ruokiamme syötettyä. Eikä siinä kuumuudessa kyllä omakaan ruokahalu ollut suuren suuri. Muutoin poika nukkui hyvin sekä yönsä että päikkänsä. Heh, Matsku hullaantui aivan täysin suihkulähteisiin, joita siellä on joka nurkan takana, joten päivän yksi ohjelmanro oli läpsyttely suihkulähteissä. Niin no, nuhahan siitä saatiin, mutta se on pieni vaiva, kun muuten pysyttiin kaikki terveinä.

Käytiin junalla myös Firenzessä ja olihan se upea kaupunki. Hienoa, että jossain päin maailmaa säästetään vanhoja rakennuksia ja kirkkoja, koska se city on sitten _kaunis_. Uzzizen taidemuseo jäi kokematta massiivisten (ja odotettujen) jonojen takia, mutta jo se kaduilla kiertely riitti meille. Firenzeen pitäisi ehdottomasti päästä pitkälle vklopuksi ilman kersoja. Jo syöminen siellä katuterassilla oli oma kokemuksensa. Uugh, voitte siis kuvitella, että pyörien tultiin takas. Viiniä kului litroittain, puhumattakaan juustoista, pastoista, mahtavasta jäätelöstä ja vähän myös pizzoista....Italiassa jos missä ravintolapalvelu osataan!

No mutta lentomatkasta sen verran, että juu-uu, olihan se omanlaisensa kokemuksensa. Paluussa tiesin, että poika nukkuu (lähtö 21.30) ja sen puoleen homma sujuu, mutta se meno... Aloin hyperventiloida siinä kohtaa, kun näin, miten ahtaisiin tiloihin meidän piti tunkea itsemme. Liekkö olen sitten reittilennoilla muksun kanssa ennen lentänyt, mutta huh sentään Finskin lomakoneita. Tietty pojalla nyt enemmän kokoakin, mutta silti. Siinä käytiin läpi kyllä kaikki lentolehtiset, korut, rannekellot, hiuslenkit, housujen vetskarit, että poika olisi jaksanut. Kahden tunnin kohdalla aloi epätoivoisesti vilkuilla kelloa. Heh, siinä ei juuri lomanfiilistely-kuohareita ja punaviinejä tilattu

Omaa napaa taisi tulla tarpeeksi. Lukaisin sen verran pikaiseen viestejänne, että ehdin nauraa teidän läpipasko-niskakakka-ujokakka-syndrooma-jutuille ja tärkeintä: ONNEA valtavasti Kirpulle ja perheelle prinsessasta! Mukavaa, että maailmaantulo sujui ripeästi ja ilmeisen helposti muutoinkin. Sitten vaan jännitellään muita poksahtajia.

Niinpä, Masa ja Lottis jo vuoden. Kyllä sitä jotenkin pohtin 30.6., että tuossa tuo meidän vauva kävelee puita (nooh, seiniä nykyään) pitkin ja onpa ikilugni Masastakin tullut aikamoinen tuholainen. Nyt tuntuukin luksukselta kun mies on kotona vahtimassa, kieltämässä, nostamassa, pyyhkimässä ja pesemässä - eikä sitä kaikkea tartte tehdä yksin.
Ui Lotta ottanut jo ekat askeleet, buenobueno! Masa tullee perässä, hitaasti

Jep jep, sori romskun tynkä, oli kiva kirjoitella =)) Pitäisi lähteä kauppaan ja alkaa suunnitella illan menyytä. Kivaa lauantaita!

 

[Piritta*]

Höh, ei täällä olekaan ketään =( Kata taisikin olla Lapissa lomailemassa, ja muut sitten tekee varmaan jotain fiksumpaa . Mä nyt raapustelen, kun ollaan taas 2 vkoa poissa maisemista. Niin kuin varastoon.

Ehdin paneutumaan paremmin juttuihinkin (ennen kuin pikkuherra heräsi ja kömpi itse vaunuista veke...juu, onneksi ehdin ottaa hieman vastaan).

Hieno kuulla Elsasta, että unet ovat parantuneet. Ehkäpä se olikin sitten se maito. Nyt vaan peukut pystyyn, että elämä alkaa teillä tasoittua.

Gissan uutiset vetivät surulliseksi. Epäreilua ja todella todella kurjaa. Olen todella pahoillani Gissa, jos täällä pistäydyt. Onko adoptio teiltä pois luvuista? Voimia!

Anliinin painonpudotus sujunut mallikkaasti - ja itseasiassa kadehdittavan hienosti. Hieno homma, että olen pitänyt niin hyvää itsekuria. Mä olen taas paisunut kun pullataikina, ja monet kesäiset topit ja paidat on kyllä haudattu vaatehuoneen uumeniin. Suosiolla. Mulla on taipumus heittää lomalla ihan ranttaliksi, mutta nyt se jo kieltämättä vähän korpeekin. Ei haluaisi pukeutua kaapuun kun tuonne ulos menee. Heh, niin sitä Italiaan mennessä pohti, että käyn sitten niissä biitsien kuntoilupaikoissa polkemassa stepperiä ja kuntopyörää, mutta ööööh, eipä oikke tullut siinä helteessä mieleenkään. Kerran kävin hydro bicissä - saavutus sekin

Sanelman kuulumiset kuulostivat muuten mielettömän hyviltä! Upeaaaa! Peukut on tanassa. Kuulosti ihan huipulta tuo teidän lekuri.

Mariska, tosi nerokas keksintö toi loruriimittely. Ja se varmaan on noiden pienten riiviöiden kanssa tehokkain "kasvatusmuoto", että yrittää tsempata lasta toimimaan tietyllä tavalla, josta saa sitten palkinnon. Tai juuri tuollaisten teemapäivien/leikkien kautta. Mutta juuh, voin vain kuvitella ton paniikin, kun lapsi karkaa. Kamala piina. Hui, kaikkea sitä onkin vielä edessä.

Pulloista olitte puhuneet. Mä en aio pitää mitään kiirettä pullosta luopumisen kanssa, en näe siinä mitään haittaakaan. Masalla on vaan aamu- ja iltapullo, ja tässä vaiheessa maitoa menee vielä niin paljon, että se on helpoin juoda pullosta, kun itse sen osaa. Onhan siinä varmaan omat vaikeudet sitten, kun koitetaan irtaantua. Esim. tänään sai hepulit, kun en antanut aamupulloa, koska nukuttiin pitkään kaikki ja oli jo aamupuuron vuoro.

Juu, nyt on painoa sen verran puntissa, että pitää mennä. Meidän rytmit on vähän vielä sekaisin, poika vasta heräsi päikiltä ja nyt ois välipalan aika....öööh....no kesä kun on.

Mukavaa heinäkuun jatkoa leidit! Hurjat tsempit tuleviin synnytyksiin, innolla odottelen kuulumisia jälleen kuun lopussa.

 

[Sandeman9503]

Morjensta,
Todella väsynyt äiti täällä huutelee. Nellis on siirtynyt syömään kahden tunnin välein yöllä. Ja mulla on iltaisin nukahtamisongelmia joten panda-look on taattu. Lisäksi olin juuri viikon yksin tytön kanssa vanhempieni mökillä kun mökinrakennus ei oikein meiltä luonnistunut. Tai siis minä olin niin väsynyt että pienikin vastoinkäyminen kilahti ja tuli itku:-(. Nella on siis kiltti lapsi ja itkee todella vähän mutta mun voimat alkaa olla finaalissa. Nyt tultiin kotiin kokeilemaan josko täällä voisi nukkua paremmin. Nellis nukkui koko reissun vaunujen kopassaan ja suostuu olemaan siellä tosi hyvin, mutta neuvolassa puhuivat että tämä on taas yksi kausi ja tuskin kestää viikkoa pidempään....hoh.. 2 yötä takana ja meitsi on jo ihan puhki. Miten ihmeessä olet Suvi jaksanut Elsaa kanniskella? Jösses, täytyy nostaa hattua!!!
Juu mies on siis ollut H-vedellä juhannuksesta saakka, lyhyesti ollaan nähty kaksi kertaa kahden viikon aikana, alkaa olla jo kova ikävä. Ollaan Nellan kanssa kaupungissa nyt torstaihin asti ja sitten viikonlopuksi mökkityömaalle. Annoin itselleni luvan ottaa rennosti ja hoitaa vain lasta eikä yrittääkkään liikoja siellä työmaalla, kyllä sitä ehtii. Kapasiteetti ei vaan riitä näillä unilla...

Jeps. Valivali siis täältäkin.

Kirpulle halit ja onnittelut tyttösen syntymästä!

Ei taida Nekku tai Kata olla maisemissa alkuviikosta? Josko mentäis kaffelle?

 

[Riinuska]

Heipparallaa!
Unohtuu kaikkia asioita kun nykyään harvemmin kirjoittelee. Joten aiemmin jo piti sanomani, että kiva kun Ankara löytyi vielä taustalta ja Sanelmaa piti kiittää valokuvista. Mulla tulee Juliasta mieleen näyttelijä Lotta Lehtikari ja Katasta Susanna Sievinen Näin ei ehkä olisi luonnossa, mutta kuvien perusteella. Sanelman pihaa katselin kateellisena, meillä meinaan vasta laitettu ruoho kasvamaan ja puut/ pensaat istutettu. Ottaa tovin, ennen kuin mikään vihertää tai kukkii kunnolla.

Sanelman tuhruille sanon, että voi hemmetti! Peukut silti vielä pystyssä. Koitahan jaksaa!

Meidän poika se on sitten oppinut uuden sanan.... Vi**u.... Arvatkaa onko kivaa kun hokee sitä mitä yllättävimmissä hetkissä??? Saa siis olla todella varovainen, mitä suustaan päästää. Tuonkin sanan nappasi siitä hetkestä kun isältään lipesi pora kädestä ja vahingossa manasi oikein kunnolla pojan kuullen. Jippii... Eikä riitä, että itse varoo sanojaan, tuolla liikuttaessa poika kuulee ventovieraiden suusta kirosanoja myös.

Mulla on ilmeisesti ke tai to työhaastattelu! Tarkoitus olisi vaihtaa osastoa talon sisällä, joten pitäkää peukkuja.

Piritan matka kuulosti hinolta. Uskon, että lentomatka ei ole sieltä helpoimmasta päästä taaperon kanssa

Mites Mariskan riimittelyt ovat tehonneet?

Nekulle onnittelut paremmista öistä. Niitä samoja toivon myös Nellan ja Sanden suuntaan.

Hertttttttaaaaa?????

Taidampa hakea jätskin pakkasesta, nam.

Pitää myös käydä katsomassa Juskaa, juuri ennen päikkäreitä kiipesi vessanpöntön päälle ja tippui tietty alas ja kauhea kuhmu otsassa. Morjens!

 

[Kata*]

Moi tytöt!

Ja ihan ekaks Kirpulle onnea tyttelistä, ihanaa!

Tänään tultiin kotiin, reissu meni hyvin, Vanessa oli enkeli (paitsi autossa välillä meinas hermo mennä), eikä itikatkaan vaivanneet. Kilpisjärvi on todellinen käpykylä, hienoa erämaata! Noin sata vakituista asukasta, eli siellä on yksi kauppa ja muutamia taloja tunturien keskellä. Yhtenä päivänä ajeltiin Jäämeren rantaan, ja kyllä on Norjan puolella vielä jylhempää maisemaa. Hirveästi en jaksanut Vanen kanssa patikoida, kun maasto vähän haastavaa, ja lisäksi oli hellettä melkein koko ajan. Käytiin miehen kanssa vuorotellen patikoimassa kumpikin pari kertaa, ja sitten oleiltiin ihan rauhassa mökillä. Autojunassa meni hyvin molempiin suuntiin. Vanessa nukkui joka paikassa ihan samalla lailla kuin kotona, eli ei huolta siitä. Mutta toki se lomailu vähän erilaista on lapsen kanssa, kyllä sitä ymmärtää kuinka esim. etelänlomalle otetaan anoppi mukaan lastenhoitajaksi..;-) Makuuhuone-elämä on ollut taas ihan jäissä viikkotolkulla, kun iltaisin ei jaksa ja muutoin ei oikein ole sellaisia yhtäjaksoisia unia että kannattaisi alkaa tunnelmaa virittelemään..perusongelma varmaan lapsiperheessä!

Pirittan Italian matka kuulostaa unelmalta! Mä haikailen niin päästä noihin maisemiin, en ole koskaan kyseisessä maassa käynyt vielä. Mutta hui noita lentomatkoja, mä olen ajatellutkin, että se olis varmaan se rankin hetki.

Aniliinin kulmilla on sattunut ikäviä, surullista kuulla. Ei ihme jos pyörii päässä illalla moiset tapahtumat. Kyllä se lapsi lisää pelkoja varmasti, olisi ihan kamala jos omalle lapselle tapahtuisi jotain, mä en kestä lukea mitään juttuja esim. kätkytkuolemista.

Mariskalle jaksamisia poikien kanssa. Voin kuvitella että uhma koittelee, se on vasta edessä..varmaan aika moni vanhempi joutuu siihen ikävään tunteeseen, että huomaa kuinka tekisi mieli suorastaan käydä käsiksi kurittomaan jälkikasvuun, se on varmaan aika normaalia. Kuulostaa hyvältä toi leikki!

Heh vai S. Sievinen...=) Mutta totta on, että valokuvista voi saada varsin erilaisen käsityksen.

Sandemanille jaksuja, vastaan kahviasiaan tekstarilla. Valvominen kuluttaa, mulla on ollut välillä tuota samaa unensaanti-ongelmaa iltaisin, se on tosi turhauttavaa kun väsyttää mutta uni ei tule. Pitäis pysyä rentona, mutta rupeaahan se korpeamaan kun sängyssä makaa ja lapsi nukkuu, mutta uni ei tule!

Nyt pitää tän ohjelmatoimiston aloittaa viihdytys, joten moro!

 

[Sandeman9503]

Morot,
Hiukan paremmin nukuttu viime yönä, toivottavasti suuntaus jatkuu. Tänään ei olekaan nukuttu pitkiä päikkäreitä joten elän toivossa että tänä yönä tapahtuisi ihmeitä.
Tulipa todistettua vertaistuen merkitys, kiitos Nekun ja Lottiksen (tai kahvi&suklaamäärän?), jaksan taas ajatella valoisammin, eiköhän se tästä, tunnelin päässä on kuulemma valoa??
Paitsi että nyt juuri tuli kutsu joten palaan ehkä myöhemmin...

 

[Kata*]

Huomenta!

Mites Sanden viime yö? Meillä oli luksus-aamu, Vanessa nukkuin kuuden sijaan puoli kahdeksaan, ja nyt on vetänyt jo kaksi tuntia päikkäreitä makkarissa, ihanaa, en muista milloin olisi ollut näin pitkä pätkä ihan omaa aikaa! Vaikka hiljaa kuin hiiri pitää olla, muuten typy herää. Lisää näitä päiviä, kiitos! Ulkonahan V ei nuku enää ollenkaan, kun ei vaunuihin suostu nukahtamaan. Öisin meillä syödään edelleen tosi monta kertaa, nyt en enää edes laske niitä, enkä katso kelloa etten turhaan herää liikaa. Tosi hyvin saan yleensä nukahdettua samantien uudestaan, kun vaan saan tissin suuhun Vanelle, joten ihan riittävästi useimmiten tulee unta.

Mä olin tallennellut omia kirjoituksia täältä Elleistä myös wordiin itselleni tämän vuoden ajan, ja meidän viime tietokoneen romahtaessa meni sitten nekin tekstit. Tänään aloitin metsästämään niitä takaisin, ja enää pari kk puuttuu. Ajattelin että joskus myöhemmin on hauska lukea kirjoituksia Vanessan vauva-ajoilta, tai ehkä jopa antaa luettavaksi!

Harmaata pukkaa ulkona, tarkoitus olisi käydä terassilla parin entisen työkaverin kanssa iltapäivällä, mutta saas nähdä kuin käy. Ruokakaupassakin pitäisi jaksaa käydä, kaapit ammottavat tyhjyyttään, plääh..siellä saa kyllä ravata koko ajan! Jospa tästä Vanen herättyä rykäisi kaupoille sitten. Mulla on tullut autokammo lapsen kanssa, joten pitänee siirtyä bussikuljetukseen..ehkä tuohon 10 min matkan päähän viitsisi autollakin lähteä, ei tarvitsisi kävellä yhtään ylimääräistä..;-)

Gissan puolesta tulee kyllä paha mieli. Mun yksi hyvä ystävä lopettaa miehensä kanssa hoidot tänä vuonna ja siirtyvät adoptioon. He ovat harkinneet kotimaan adoptiota, kuulemma ei välttämättä pidempi kuin kv-adoptiokaan, jos "hyvät hakijat", mitä nyt sitten tarkoittaakaan. Siis en nyt tarkoita, että Gissan pitäisi lopettaa hoitoja todellakaan, tuli vaan mieleen samassa yhteydessä..

 

[Tiitu]

Onnittelut Kirpulle ja perheelle tyttären johdosta

 

[Nekku*]

Kiitos vaan Sandelle ja Nellalle eilisestä seurasta! Olipahan aika ex tempore –tapaaminen niin kuin pitääkin. Juuh, vertaistuki rules, se on tullut todettua. Mulla olisi kyllä päässä viirannut monta kertaa ilman sitä. Piristää kummasti mieltä.

Ah, P, teidän reissu kuulosti todella buenolta (pl. lentomatka... auts). Mä en ole kuin pari kertaa lentänyt chartereilla mutta ei ole niin väliksikään. Pikku juttuja, mutta onhan se ankeeta jo kaivella siinä ahtaudessa lompakkoa maksaakseen juomansa jne.

Ja loistavaa, että Kata teilläkin meni kivasti! Se on jo puoli voittoa, että lapsi nukkuu kuten kotonakin. Eipä ne rutiinit tosiaan mihinkään katoa, vaikka reissussa ollaankin, samaa lastenhoitoa se on – hankalammassa ympäristössä vain. ;-) Mutta just eilen Sandelle sanoin, että siitä kaikesta huolimatta mun keikat L:n kanssa ovat jääneet selvästi plussan puolelle, vaikka yleensä eka yö uudessa paikassa menee meillä molemmilla harakoille. En tosiaan jaksaisi kököttää täällä kotikulmilla aina. Tänään kai lähdetään mun vanhempien mökille loppuviikoksi. Ajattelin korkata asuntomessut heti perjantaina. Aikooko joku muu käydä?

Vertaistukea kaivataan täälläkin… Nimittäin mulla kiristää pinnaa toi Lotan syöminen. Se on käsittämätöntä sirkusta. Ainoastaan välipala ja iltapuuro uppoavat suht kivuttomasti. Yleensä pitää olla kirjaa, lusikkaa, purkin kantta ja vaikka mitä, että saa yhtään ruokaa alas. Argh. Kaipa se siitä. Hehee, mua huvitti, kun nlasta saadussa MLL:n ruokalehdykässä oli (ärsyttävän) opettajamaisesti sanottu, että ”lapsella on riittävästi ihmeteltävää ruoassa, hän ei tarvitse muita virikkeitä ruokapöytään”. Just.

Lotalla muuten nousi ykskaks yllättäen eilen illalla kuume 39,5! Ei muuta oiretta, ei flunssaa, ei mitään. Ilmankos olikin eilen vähän tavallista rauhallisempi. Hampaita? Mitä lie?

Palaillaan!