tahtoisin olla vapaa, tahtoisin olla yksin..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mun on niin paha olla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mun on niin paha olla

Vieras
elämä tuntuu heittelevän aina suuntaan ja toiseen..

toisinaan tuntuu, että jaksan nauttia pienistäkin asioista, toisinaan mikään ei riitä..

toivoin jo nuorena avioliittoa, lapsia ja omaa kotia. miehen sain, lapset kanssa, koti ei ole ikinä tuntunut kodilta, on vain ollu kämppä. (vuokra-asunto)

mitä enemmän mieheen luotan, sitä enemmän saan nenilleni. jo pienissäkin asioissa pitää valehdella, kitata olutta minulta salaa..

on kertonut kavereilleen, etten anna hänen mitään vapaasti tehdä, en anna baareissa juoksennella.. tuohon baarijuttuun sen verta, että miehelle muutamalle meno on vetää perseet. sovittiin jo seurustelun alussa, ettei lasten aikana juoda/olla humalassa. uutena vuotena oltiin kaveriperheen luona kun mies siellä päätti lähtee talon isännän kanssa saunaan ja siinähän sitä uppos pullo jos toinen..

olin mieheen pettynyt.. mies marisee ja narisee aina, ettei pääse ikinä juomaan.. olen hänelle sanonutkin, etten kaipaa rinnalle mitään alkoholistia, niin kuin isänsä on.. luulis että siinä ois jo nähny tarpeeks mitä ongelmia viina tuo tullessaan..

hauskinta tässä on se, ettei minulla ole ollenkaan omaa aikaa.. tosin meillä on nyt vauva, eli maitolaitos kulkee matkassa, samoin vauva. mutta kun muut lapset olivat pienempiä, he kulkivat aina mukanani.

mies on saanut harrastaa jääkiekkoa, pelata tennistä, mutta entäs minä. jo solen jotakin halunnut, otappa lapset mukaan..

nyt on alkanut tuntua, tai siis tuntunut jo pidempään, että haluan avioeron. suurin ongelma tässä on häpeä siitä, ettei liittoni ole onnistunut. minä kun olen aina sanonut, että ihmiset eroaa liian helposti ja kun kerran naimisiin mennään, eletään yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa..

mutta nyt kun on saanut huomata, ettei tää yhteiselo ole mitään ruusuilla tanssimista niin kaipaan eroa.. riidellään joka asiasta ja huomaan, että kun olen laittanut sormukset hyllyyn ja alkanut pitää miestäni vain kämppiksenä, minulla on parempi olla..

tuntuu ettei meillä miehen kanssa ole muuta yhteistä kuin lapset. en koe olevani mieheni silmissä mitenkään erityinen, samanlainen nainen kuin äitinsä, siskonsa ja muut naispuoliset ihmiset..

mieheni ei ikinä tee mitään kaksin kanssani. ei kysy, miten jaksan, mitä minulle kuuluu.. mitä toivon tulevaisuudelta.. mieheni loukkasi niin pahasti jo alkuaikoina ulkonäköäni, että häpeän ulkonäköäni. en ole mikään kuvankaunis prinsessa, mutten mikään ihan rumiluskaan..

kaipaan aikaa ennen miestä. silloin olin onnellinen, nauroin paljon ja minulla oli ystäviä. nyt olen usein onneton, heikkohermoinen ja kaipaan vaan pois tästä pahasta maailmasta.

meillä on aina sotkuista ja se on vain minun syytäni, olen haalinut kasapäin krääsää, joten siivous on minun vastuullani. minä hoidan suurimmaksi osaksi kaikki kolme lastamme, pesen pyykit, viikkaan ne, teen ruoan, siivoan.. ja jos istahdan sohvalle ja olen apeaa, mies tokaisee kun aina pitä olal turpa mutrulla..

en vaan jaksa enää.. tahdon olla onnellinen, enkä tuntea olevani kuin vankilassa.
 
Meillä on vain yksi lapsi eikä mies juo. Silti samanlaiset fiilikset, miehen menot aina tärkeämpiä ja mulla ei omaa aikaa, hän taas saa juosta missä huvittaa milloin huvittaa. Kotona teen kaiken aina yksin ja jos pyydän että siivoisi tms niin sanoo et myöhemmin ja sit ku menee tarpeeks kauan aikaa, kyllästyn ja siivoon ite kun en halua paskaisessa kämpässä asua. Inhoan myöskin pientä ahdasta vuokra-asuntoamme joka ei tunnu kodilta mutta miehelle oman talon ostaminen ei tule kuuloonkaan. Kahden keskistä aikaa ei pahemmin ole ja mies on muutenkin mieluummin tietokoneella kuin tekee jotain kanssani. Kavereilla (kun käyvät kaikki 8-16 töissä) ei ole aikaa nähdä muuten kuin iltaisin (jolloin en pääse mihinkään kun olen lapsen kanssa jumissa kotona) ja viikonloppuisin jos lähden heidän kanssan ulos (mihin en pääse kun olen lapsen kanssa jumissa kotona). Istun siis masentuneena kotona, olen lihonnut 10kg ja inhoan elämääni.
 
[QUOTE="vieras";22031776]Meillä on vain yksi lapsi eikä mies juo. Silti samanlaiset fiilikset, miehen menot aina tärkeämpiä ja mulla ei omaa aikaa, hän taas saa juosta missä huvittaa milloin huvittaa. Kotona teen kaiken aina yksin ja jos pyydän että siivoisi tms niin sanoo et myöhemmin ja sit ku menee tarpeeks kauan aikaa, kyllästyn ja siivoon ite kun en halua paskaisessa kämpässä asua. Inhoan myöskin pientä ahdasta vuokra-asuntoamme joka ei tunnu kodilta mutta miehelle oman talon ostaminen ei tule kuuloonkaan. Kahden keskistä aikaa ei pahemmin ole ja mies on muutenkin mieluummin tietokoneella kuin tekee jotain kanssani. Kavereilla (kun käyvät kaikki 8-16 töissä) ei ole aikaa nähdä muuten kuin iltaisin (jolloin en pääse mihinkään kun olen lapsen kanssa jumissa kotona) ja viikonloppuisin jos lähden heidän kanssan ulos (mihin en pääse kun olen lapsen kanssa jumissa kotona). Istun siis masentuneena kotona, olen lihonnut 10kg ja inhoan elämääni.[/QUOTE]

voi miten tutulta kuulostaa.. meilläkin kun pyydän apua jossain asiassa, kuuluu vastaus, että kohta ja se kohta voi tarkoittaa pari tuntia, pari päivää tai jopa pari viikkoa..

meilläkin on poissuljettu tuo oman kodin osto.. sitten avsta, kun minä olen työelämässä ja sittenkin minä saan lapset hoitaa.. ja jos mies ei ole siihen mennessä töitä löytänyt, niin lapset menee hoitoon, ei kuulemma miehen tarttee lapsia kotona hoitaa.. vaan voi panostaa töiden ettimiseen kuten tähän asti(pelaamalla ja netissä surffaillen)
 
vaikuttaisi jonkin sortin masennukselta. Olisi tosi hienoa jos pääsisitte parisuhdeterapiaan ja siellä saisit purkaa asioita joita toivot miehesi tekevän. Lapset ja koti ovat teidän yhteisiä, ei sinun tarvitse kaikkea tehdä!
 
mies ei suostu mihinkään terapiaan.. miehen mielestä, kun minä olen kotiäiti, minulle kuuluu kodin ja lasten hoito. mies on työtön, eli on päivät kotona, mutta hänellä ei ole samalla tavalla velvollisuuksia..
 
mies ei suostu mihinkään terapiaan.. miehen mielestä, kun minä olen kotiäiti, minulle kuuluu kodin ja lasten hoito. mies on työtön, eli on päivät kotona, mutta hänellä ei ole samalla tavalla velvollisuuksia..

no onhan se helppoa olla tekemättä mitään.

Meillä mies aikoinaan luuli elävänsä hotellissa. Tuli töistä ja lysähti tietsikan äären loppuillaksi ja lopuksi sänkyyn. Ei edes kiitosta kuulunut.
Reiluun viikkoon en tehnyt kotitöitä kuin ihan pakolliset. Kaaoshan siitä tuli. Sitten kun herra rupesi urputtumaan kuinka on sekaista ja likaista. Annoin tulla tuutin täydeltä.

Rupesi herra nöyränä siivoamaan, eikä ole sen jälkeen enää olettanut että minulle kuuluu kaikki kotityöt.
 

Yhteistyössä