Käytiin vkl miehen kanssa risteilyllä, ihan luksusta! Mutta hinta oli taas aika kova. Äitini hoiti tuota meidän 1 v 4 kk poikaa vähän reilun vuorokauden meillä kotona. Ei raaski kieltää pojalta mitään, pikkuinen on melko täysin ilman rajoja kun mummu hoitaa. Tavallaan on helppo jättää pieni sille hoitoon, kun tietää, että poika ainakin viihtyy ja on hauskaa, eikä tule äitiä ikävä. Arkeen paluu onkin sitten jotain ihan muuta. Taistelua syömisestä (sai syödä mitä ja milloin halusi, esim. kaupassa), tappelua siitä, mitä saa tehdä, mitä ei (käy nyt kaapeilla, joille ei ole saanut mennä eikä ole ennen mennyt - myös jääkaapilla, kiipeilee pöydälle jne. jos hetkeksikin silmä välttää) ja tappelua ihan kaikesta, mummun kun sai kitisemällä tekemään ihan mitä vaan.
Mummulla ja pojalla oli kivaa, samoin meillä. Eipä silti huvita kovin pian lähteä minnekään, kun elämä on sen jälkeen NIIN paljon vaikeampaa... En ymmärrä, miksi mitään meidän normaaleja juttuja ei voi noudattaa. Onko muilla tällaista?
Mummulla ja pojalla oli kivaa, samoin meillä. Eipä silti huvita kovin pian lähteä minnekään, kun elämä on sen jälkeen NIIN paljon vaikeampaa... En ymmärrä, miksi mitään meidän normaaleja juttuja ei voi noudattaa. Onko muilla tällaista?