Taidan nyt vasta ymmärtää miten yksin olenkaan...

[Ap,]

Olen kotona lasten kanssa ja miehellä tuntuu olevan erillinen elämä mihin me ei kuuluta. Kone ja kaveri tuntuu vievän nykyään kaiken ajan mitä miehellä on ja mä istun yksin täällä.. Tänään olisin voinut lasten kanssa lähteä johonkin ja kun mietin asiaa, tajusin ettei mulla oo mitään paikkaa mihin mennä kylään. Kaverit hylkäsi heti kun kuopus syntyi ja sukulaiset asuu liian kaukana.
Lähteä en halua mutta miehen kanssa asioista puhuminen tuntuu olevan liian hankalaa.. Alan itkeä ja mies alkaa ihmetellä ja yhteys katkee. Itkun alettua, en pysty sanomaan enää sanaakaan ja se siitä siten. Asiaa ei kumpikaan ota puheeksi hetkeen ja taas sama parku kun koitan aloittaa keskustelua. Se yksinäisyys ja tyhjyys mikä mun sisällä on, on liian suuri sanoiksi pukea. Tunteet vaan kuohuu yli ja kun koitan kertoa kirjeellä miehelle, miltä minusta tuntuu, loppuu kirje alkuunsa kun en tiedä mitä kirjoittaa.. Uskomatonta että pystyn tähän edes kirjoittamaan mitään.

Anteeksi mutta sain edes hieman purettua tätä kamalaa oloa mikä mulla on...

 

[miauh]

näytä toi kirjottamas viesti miehelle?

 

[Ap,]

Mä mietin sitä mutta pelkään että ei ymmärrä miksi vuodatan tuntojani tänne vaikka syy lukeekin tuossa...

 

["pii"]

näytä toi kirjottamas viesti miehelle?

hyvä idea! tai kirjoita kirje.
myös käynti jossain pariterapiassa voisi auttaa.

 

[Hmh]

Kone vie kaiken ajan? Nettiseksi? Tapailee jotakuta?
Mutta koita kirjoittaa se kirje. Lähde matkalle ja yritä levätä.

 

["Mam"]

Etkö sä voisi etsiä jostain uusia ystäviä? Vaikka sellaisia kun on samassa elämäntilanteessa, lapset ym. tehtynä Voisi olla kivaa puuhastelua lapsillekkin ja äidille. Jostain nettichat jutusta, kerhoista ym voisi löytää uusia kavereita. Ja olen samaa mieltä, näytä toi teksti miehellesi kun sait sen väkerrettyä

 

["Mam"]

Voit kopsata tekstin ihan koneellesi, ei sun tarvi näyttää että tänne oot sen kirjoittanu.

 

["alma"]

Hanki sosiaallinen elämä. Jokaisella paikkakunnalla on perhekerhoja/äiyikahviloita. Isommilla useita. Käy niissä lasten kanssa. Hanki harrastus, jossa käyt päivisin lasten kanssa, vaikka perhejumppa tai muskari.

 

[ex-kohtalotoveri]

Olen yksin. Vaikka ympärilläni on perhe. Olen silti yksin. Kaipaan ehjää perhettä. Perhettä, jossa lasten kanssa on aidosti läsnä molemmat vanhemmat. Äiti ja isä. Nyt koen olevani sekä äiti että isä. Kaipaan myös parisuhdetta. Hetkittäisiä kahdenkeskisiä aikoja. Kaipaan myös yksinoloa. Aikaa vain ja ainoastaan itselleni. Kuten sinäkin pääset menemään ilman perhettä. Perhe ei saisi olla taakka. Mutta siltä se nyt tuntuu. En saa tarpeeksi tukea kasvatuksessa ja arjen jakamisessa. Sen pyörittäminen pääsääntöisesti yksin on liian raskasta. Ja yksinäistä. Haluan perheen, joka touhuaa ja harrastaa yhdessä. Tullessasi töistä kotiin toivoisin yhteisiä hetkiä koko perheen kesken. Sitä varmasti myös lapset toivovat. En jaksa tätä enää näin. Muutoksia on tapahduttava. Eikä ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Jatkaa yhdessä toiveideni mukaan tai erota. Jälkimmäinen ei juurikaan eroaisi nykyhetkestä...

Tää oli nyt ihan vaan suoraan näppikseltä heitetty, mutta hyvin sain vielä useamman vuoden takaiset tunteet pintaan. Me erosimme ja nyt mulla on maailmaan ihanin mies. Mies, joka on aina töiden jälkeen kanssamme kotona. Kumpikaan emme harrasta yksinämme mitään, olemme kokonainen perhe - aina. Iltaisin lasten nukahdettua jää hyvin pari tuntia kahdenkeskistä aikaa. P.S. Ja nykyiseni on myös aika komea, ettei mistään nörtistä tosiaankaan ole kyse

 

[pitää]

seisoon omilla jaloillaan. Yksin täältä kuitenkin jokainen lähdetään. Mä en eronneena MISSÄÄN tapauksessa haluaisi enää samaa "perhe-elämää". Yksin saa olla juuri kuten haluaa ja tehdä mitä haluaa.