Taidan olla aika lapsellinen, mutta en voi tälle mitään!

[iivi]

Taidan olla tosiaan aika lapsellinen.

Paras ystäväni kautta aikojen muutti 500 kilometrin päähän tuossa vuosi sitten. Ollaan siis oltu erittäin läheisiä ihan pikkutytöistä asti. Tässä vuoden aikana ollaan parisen kertaa nähty ja muuten sitten soiteltu ja meilailtu, kaikki ok.

Mutta nyt ystäväni tuli tänne vanhalle kotipaikkakunnalleen. Alunperin oli puhetta että kun hän tulee niin tavataan ja jutellaan ja vietetään aikaa yhdessä. No, hän soitti sitten eilen ja ilmoitti että oli tullut jo maanantaina ja kertoili mitä oli viikolla touhunnut, ja lapsellista tai ei, niin vähän loukkaannuin jo tästä. Siis että tuli jo maanantaina mutta ei ollut mulle, tavallaan siskolleen (ainakin ennen ) ilmoittanut mitään. Nyt sitten oltiin sovittu että tänään tavataan, mutta kun soitin hänelle niin hän olikin toisen ystävänsä kanssa syömässä ja selitteli että tavataan sitten myöhemmin.

En tiedä tarkalleen miksi, mutta mulle tuli paha mieli

Ehkä siksi, koska itse olen odottanut häntä ja ikävöinyt, hän tosiaankin on ollut niin niin kauan kaikista ystävistäni se tärkein ja oikea sydänystävä, mutta yhtäkkiä kun tuleekin tänne niin vaikuttaa etten merkitse mitään.

Niin että nyt tekisi mieli olla tapaamatta koko ystävää ja mököttää yksinään. Ei oikeasti huvita tavata edes enää... olen aika lapsellinen näköjään. Puuh. jo helpotti kun pystyi jollekin (tänne ) kertoa

 

[Millipidetär]

No kyllä minäkin olisi todella loukkaantunut... Et ole selvästikään ystävällesi yhtä tärkeä kuin hän sinulle...sellainen olo minulle syntyisi

 

[Darwinin leski]

Ymmärrän harmituksen, mutta siinä vaan toisinaan käy niin että ennen hyvinkin läheiset ihmiset vieraantuvat jollain tapaa kun välimatka kasvaa noinkin suureksi :/

 

[Madicken04]

Ymmärrän kyllä harmistuksesi, mutta toisaalta osaan hyvin asettua ystäväsi asemaan.

Me asutaan itse toisessa maassa ja kun tullaan Suomeen sukuloimaan niin tuntuu ettei viikossa kerkeä mitään. Varsinkaan jos hetken haluaisi rauhoittua vanhempien tai sisarusten seurassa. Noilla reissuilla on usein niin tuhannen paljon tekemistä, aikataulut pettää ja hirveä stressi ja huono omatunto kun yrittää siihen väliin tunkea ystävien ja kavereiden näkemisiä. Siksi saatan jättää läheisillekin ystäville kokonaan kertomatta reissustamme.

 

[vieras]

Saahan siitä paha mieli tulla, mutta älä nyt silti jätä tapaamista kokonaan väliin. Teillä on varmasti yhdessä sitten kuitenkin niin mukavaa, että se paha mielikin unohtuu, vaikkei nyt siltä tuntuisikaan... Ja voithan sitten kun viimein näette, mainita ystävällesi, että olisi ollut kiva tietää hänen tulleen jo aiemmin kaupunkiin, koska olet niin paljon odottanut että tapaatte taas.

 

[JaNNu90]

no kyl oisin miekii loukkaantunu. mulle kävi samoin että sydänystävä tolleen vieraantu, ku alko seurustelee nykysen miehensä kanssa. :/ käy meil nykysi tosi harvoin ja soittelee vielä harvemmi. tuntuu itestäki kauhee pahalle ja ku kuitenki samassa kaupungissa asutaan ja kyseinen ystävä on kuitenki pienen poikani kummitäti. :/

 

[ap]

No kyllä minäkin olisi todella loukkaantunut... Et ole selvästikään ystävällesi yhtä tärkeä kuin hän sinulle...sellainen olo minulle syntyisi

Niin no, mulle tuli ihan sama olo, eikä siis ihmekään =)

Mutta kummastelen miksi. Olemme olleet aina erittäin läheisiä, siis oikeasti lähes siskoksia. Aikaisemminkin olemme asuneet kaukanakin toisistamme, silloin kun minä esimerkiksi opiskelin toisella paikkakunnalla, mutta tämä on ihan uutta...

Joopa joo, tekisi mieli kertoa loukkaantumisestani ja suuttumuksestanikin, mutta toisaalta en halua hänenkään mieltään pahoittaa, koska en halua että hälle tulee semmoinen olo että on pakko olla ja pakko tavata ja pakko pakko pakko. Et en tiedä sitten.. tekisi mieli vaan sanoa että kuule, ei olisi sopinut mullekaan =)

 

[Madicken04]

No kyllä minäkin olisi todella loukkaantunut... Et ole selvästikään ystävällesi yhtä tärkeä kuin hän sinulle...sellainen olo minulle syntyisi

Niin no, mulle tuli ihan sama olo, eikä siis ihmekään =)

Mutta kummastelen miksi. Olemme olleet aina erittäin läheisiä, siis oikeasti lähes siskoksia. Aikaisemminkin olemme asuneet kaukanakin toisistamme, silloin kun minä esimerkiksi opiskelin toisella paikkakunnalla, mutta tämä on ihan uutta...

Joopa joo, tekisi mieli kertoa loukkaantumisestani ja suuttumuksestanikin, mutta toisaalta en halua hänenkään mieltään pahoittaa, koska en halua että hälle tulee semmoinen olo että on pakko olla ja pakko tavata ja pakko pakko pakko. Et en tiedä sitten.. tekisi mieli vaan sanoa että kuule, ei olisi sopinut mullekaan =)

Onko tällä ystävälläsi omia sukulaisia kotikaupungissanne? siis sellaisia kenen luona ehkä asuu ja joita hänellä on "velvollisuuskin" tavata? entä onko hänellä perhettä, lapsia mukana reissussa?

 

[ap]

Saahan siitä paha mieli tulla, mutta älä nyt silti jätä tapaamista kokonaan väliin. Teillä on varmasti yhdessä sitten kuitenkin niin mukavaa, että se paha mielikin unohtuu, vaikkei nyt siltä tuntuisikaan... Ja voithan sitten kun viimein näette, mainita ystävällesi, että olisi ollut kiva tietää hänen tulleen jo aiemmin kaupunkiin, koska olet niin paljon odottanut että tapaatte taas.

Tuota mä aina viljelen kaikille, lapsillenikin, että paha mieli saa tulla asiasta kuin asiasta ja tunteet saa ja pitää näyttää, mutta että se pitää sitten vaan osata käsitellä

Mutta kun itsekään en osaa...

Tiedän että kun tavataan niin meillä on kivaa ja saa taas maha kippurassa nauraa, mutta toisaalta olen jotenkin niin loukkaantunut nyt että!

 

[ap]

No kyllä minäkin olisi todella loukkaantunut... Et ole selvästikään ystävällesi yhtä tärkeä kuin hän sinulle...sellainen olo minulle syntyisi

Niin no, mulle tuli ihan sama olo, eikä siis ihmekään =)

Mutta kummastelen miksi. Olemme olleet aina erittäin läheisiä, siis oikeasti lähes siskoksia. Aikaisemminkin olemme asuneet kaukanakin toisistamme, silloin kun minä esimerkiksi opiskelin toisella paikkakunnalla, mutta tämä on ihan uutta...

Joopa joo, tekisi mieli kertoa loukkaantumisestani ja suuttumuksestanikin, mutta toisaalta en halua hänenkään mieltään pahoittaa, koska en halua että hälle tulee semmoinen olo että on pakko olla ja pakko tavata ja pakko pakko pakko. Et en tiedä sitten.. tekisi mieli vaan sanoa että kuule, ei olisi sopinut mullekaan =)

Onko tällä ystävälläsi omia sukulaisia kotikaupungissanne? siis sellaisia kenen luona ehkä asuu ja joita hänellä on "velvollisuuskin" tavata? entä onko hänellä perhettä, lapsia mukana reissussa?

Juu, hänellä on täällä sukulaisia (lähes kaikki ) ja myöskin lapset ja mies mukanaan

Luin aikaisemman vastauksesi ja ymmärrän pointtisi täydellisesti, mutta hitsi vie kun se ei auta tähän mun loukkaantumiseeni (lapsellista, tiedän. )

 

[-]

Saahan siitä paha mieli tulla, mutta älä nyt silti jätä tapaamista kokonaan väliin. Teillä on varmasti yhdessä sitten kuitenkin niin mukavaa, että se paha mielikin unohtuu, vaikkei nyt siltä tuntuisikaan... Ja voithan sitten kun viimein näette, mainita ystävällesi, että olisi ollut kiva tietää hänen tulleen jo aiemmin kaupunkiin, koska olet niin paljon odottanut että tapaatte taas.

Tuota mä aina viljelen kaikille, lapsillenikin, että paha mieli saa tulla asiasta kuin asiasta ja tunteet saa ja pitää näyttää, mutta että se pitää sitten vaan osata käsitellä

Mutta kun itsekään en osaa...

Tiedän että kun tavataan niin meillä on kivaa ja saa taas maha kippurassa nauraa, mutta toisaalta olen jotenkin niin loukkaantunut nyt että!

Jos te olette melkein kui siskoksia niin kyllä minusta sinun pitää pystyä sanomaan hänelle, että olet pahoillasi tästä. Kertoa avoimesti miltä sinusta tuntuu ym.

Eihän siinä mitään pahaa ole.

 

[ap]

Saahan siitä paha mieli tulla, mutta älä nyt silti jätä tapaamista kokonaan väliin. Teillä on varmasti yhdessä sitten kuitenkin niin mukavaa, että se paha mielikin unohtuu, vaikkei nyt siltä tuntuisikaan... Ja voithan sitten kun viimein näette, mainita ystävällesi, että olisi ollut kiva tietää hänen tulleen jo aiemmin kaupunkiin, koska olet niin paljon odottanut että tapaatte taas.

Tuota mä aina viljelen kaikille, lapsillenikin, että paha mieli saa tulla asiasta kuin asiasta ja tunteet saa ja pitää näyttää, mutta että se pitää sitten vaan osata käsitellä

Mutta kun itsekään en osaa...

Tiedän että kun tavataan niin meillä on kivaa ja saa taas maha kippurassa nauraa, mutta toisaalta olen jotenkin niin loukkaantunut nyt että!

Jos te olette melkein kui siskoksia niin kyllä minusta sinun pitää pystyä sanomaan hänelle, että olet pahoillasi tästä. Kertoa avoimesti miltä sinusta tuntuu ym.

Eihän siinä mitään pahaa ole.

Niin siis ainakin oltiin ennen

Ehkä siksi, koska en halua pahoittaa hänen mieltään "turhaan" jos on paljon ohjelmaa ja minkäs hän sille mahtaa enää. Ja sekin vielä on "esteenä", että ei olla tavattu niin pitkään aikaan, niin oikeasti en halua että se menee siihen että minä tavallaan syyllistän tahtomattani häntä sitten... siis kun tiedän että tämä on tavallaan lapsellista ja typerää. Mutta ei ihminen mitään tunteilleen vaan voi...

 

[Madicken04]

No kyllä minäkin olisi todella loukkaantunut... Et ole selvästikään ystävällesi yhtä tärkeä kuin hän sinulle...sellainen olo minulle syntyisi

Niin no, mulle tuli ihan sama olo, eikä siis ihmekään =)

Mutta kummastelen miksi. Olemme olleet aina erittäin läheisiä, siis oikeasti lähes siskoksia. Aikaisemminkin olemme asuneet kaukanakin toisistamme, silloin kun minä esimerkiksi opiskelin toisella paikkakunnalla, mutta tämä on ihan uutta...

Joopa joo, tekisi mieli kertoa loukkaantumisestani ja suuttumuksestanikin, mutta toisaalta en halua hänenkään mieltään pahoittaa, koska en halua että hälle tulee semmoinen olo että on pakko olla ja pakko tavata ja pakko pakko pakko. Et en tiedä sitten.. tekisi mieli vaan sanoa että kuule, ei olisi sopinut mullekaan =)

Onko tällä ystävälläsi omia sukulaisia kotikaupungissanne? siis sellaisia kenen luona ehkä asuu ja joita hänellä on "velvollisuuskin" tavata? entä onko hänellä perhettä, lapsia mukana reissussa?

Juu, hänellä on täällä sukulaisia (lähes kaikki ) ja myöskin lapset ja mies mukanaan

Luin aikaisemman vastauksesi ja ymmärrän pointtisi täydellisesti, mutta hitsi vie kun se ei auta tähän mun loukkaantumiseeni (lapsellista, tiedän. )

Tiedän. ja tunnen sekin puolen kun ystävä loukkaantuu siitä kun ei olla
keretty tapaamaan reissun aikana ja miten kovasti se alkaa itseä silloin ärsyttää. tuntuu että ystävä on todella itsekäs ja pikkumainen kun ei voi ymmärtää millaista tuo reissaaminen on. Huomaa jo itse loukkaantuvansa ystävän käytöksestä eikä tee mieli seuraavalla kertaa edes yrittää nähdä mokomaa. :ashamed:

 

[sunflower20]

Mäkin loukkaantuisin, se on jotenkin luonnollista. Mutta täytyyhän sitä ottaa huomioon sitten se ystäväkin, paljon on tekemistä yhdelle viikolle/kerralle ettei kaikkea voi huomioida eikä kaikki ole niitä ensimmäisenä tavattavia.

Täytyy muistaa että jos sä matkustaisit katsomaan sitä ystävääsi, jossa sulla ei ole perhettä, sukulaisia muita ystäviä, niin varmaan olisitte yhdessä koko vierailun ajan.

Ihmismieli on tätä, se tekee tepposia vaikka toitottaa asioita järjellä päähän. Tunne ei mene järjen kanssa käsikädessä.

Mulle on käynyt samoin, sitä odottaa että ystävä ottaa heti yhteyttä, mutta ei otakaan vaan muutaman päivän päästä vasta niin johan sapettaa. Mutta hei, kaikesta kuitenkin selvitään.
Nauti siitä hetkestä mitä saat viettää ystäväsi kanssa.

 

[ap]

No kyllä minäkin olisi todella loukkaantunut... Et ole selvästikään ystävällesi yhtä tärkeä kuin hän sinulle...sellainen olo minulle syntyisi

Niin no, mulle tuli ihan sama olo, eikä siis ihmekään =)

Mutta kummastelen miksi. Olemme olleet aina erittäin läheisiä, siis oikeasti lähes siskoksia. Aikaisemminkin olemme asuneet kaukanakin toisistamme, silloin kun minä esimerkiksi opiskelin toisella paikkakunnalla, mutta tämä on ihan uutta...

Joopa joo, tekisi mieli kertoa loukkaantumisestani ja suuttumuksestanikin, mutta toisaalta en halua hänenkään mieltään pahoittaa, koska en halua että hälle tulee semmoinen olo että on pakko olla ja pakko tavata ja pakko pakko pakko. Et en tiedä sitten.. tekisi mieli vaan sanoa että kuule, ei olisi sopinut mullekaan =)

Onko tällä ystävälläsi omia sukulaisia kotikaupungissanne? siis sellaisia kenen luona ehkä asuu ja joita hänellä on "velvollisuuskin" tavata? entä onko hänellä perhettä, lapsia mukana reissussa?

Juu, hänellä on täällä sukulaisia (lähes kaikki ) ja myöskin lapset ja mies mukanaan

Luin aikaisemman vastauksesi ja ymmärrän pointtisi täydellisesti, mutta hitsi vie kun se ei auta tähän mun loukkaantumiseeni (lapsellista, tiedän. )

Tiedän. ja tunnen sekin puolen kun ystävä loukkaantuu siitä kun ei olla
keretty tapaamaan reissun aikana ja miten kovasti se alkaa itseä silloin ärsyttää. tuntuu että ystävä on todella itsekäs ja pikkumainen kun ei voi ymmärtää millaista tuo reissaaminen on. Huomaa jo itse loukkaantuvansa ystävän käytöksestä eikä tee mieli seuraavalla kertaa edes yrittää nähdä mokomaa. :ashamed:

Juu ymmärrän, ja tää on se syy, miksi en halua erikseen toitottaa ystävälleni et oon loukkaantunut eli siis en halua syyllistää enkä halua pahoittaa mieltä, sen vuoksi että mulla on paha mieli. Miksi meillä molemmilla pitäis olla paha mieli sitten.

 

[ap]

Mäkin loukkaantuisin, se on jotenkin luonnollista. Mutta täytyyhän sitä ottaa huomioon sitten se ystäväkin, paljon on tekemistä yhdelle viikolle/kerralle ettei kaikkea voi huomioida eikä kaikki ole niitä ensimmäisenä tavattavia.

Täytyy muistaa että jos sä matkustaisit katsomaan sitä ystävääsi, jossa sulla ei ole perhettä, sukulaisia muita ystäviä, niin varmaan olisitte yhdessä koko vierailun ajan.

Ihmismieli on tätä, se tekee tepposia vaikka toitottaa asioita järjellä päähän. Tunne ei mene järjen kanssa käsikädessä.

Mulle on käynyt samoin, sitä odottaa että ystävä ottaa heti yhteyttä, mutta ei otakaan vaan muutaman päivän päästä vasta niin johan sapettaa. Mutta hei, kaikesta kuitenkin selvitään.
Nauti siitä hetkestä mitä saat viettää ystäväsi kanssa.

Fiksu kommentti, ja yhdyn tähän täysin

Ei tälle vaan minkään voi että välillä on niin hölömö...

 

[Madicken04]

Juu ymmärrän, ja tää on se syy, miksi en halua erikseen toitottaa ystävälleni et oon loukkaantunut eli siis en halua syyllistää enkä halua pahoittaa mieltä, sen vuoksi että mulla on paha mieli. Miksi meillä molemmilla pitäis olla paha mieli sitten.

Niinpä. Ja oikeasti tilanne jossa kaikki suvut (ehkä myös miehen?) ja vanhat ystövät asuvat samalla paikkakunnalla voi olla vierailut siellä täyttä juoksemista ja todella väsyttäviä. Jokapaikkaan ei vaan kerkeä ja tuntuu ikävältä kieltäytyä vanhempien (jotka vielä ehkä majoittelevat koko perhettä jne) valmistelemilta aterioilta kun on luvannut mennä tapaamaan ystävää jne. Aina ja väkisinkin joku loukkaantuu.

meilläkin huomaa että on paljon parempi jos sukulaiset tai ystävät tulevat kyläilemään meille, jossa heillä ei ole mitään muita velvollisuuksia. Silloin saadaan viettää oikeasti rauhassa aikaa yhdessä ilman kiirettä. Suosittelen lämpimästi tätä!

 

[Madicken04]

Täytyy vielä todeta että itselläni on tasan yksi ystävä jonka varmuudella tapaan joka vierailulla, jos hän siis itse sattuu olemaan kotimaisemissa. Hän on vanha ystävä, oikeastaan perheenjäsen ja sitä myös vanhemmilleni. Ihminen joka voi tulla niin äidilleni kuin isällenikin vaikka keskellä yötä, kaikeksi onneksi vielä perheetön sinkku eli pystyy liikkumaan ihan oman päänsä mukaan eikä ole mistä ja lapsia rajoittamassa tapaamismahdollisuuksia.

Perheellisten ystävien kanssa tämä ei onnistuisi ikinä.