A
"AnskuK"
Vieras
35 vuotta ikää, ja tähän päivään mennessä minulla ei ole koskaan ollut normaalia, kokopäiväistä vakituista työsuhdetta.
Kyse ei ole siitä, että ettenkö sellaista haluaisi, vaan siitä, että sellaisen työsuhteen saanti tuntuu lähes mahdottomalta kaikkien kymmenien vuokratöiden, määräaikaisuuksien ja työttömyyskausien jälkeen.
Siinä antaa kyllä työnantajalle hyvän vaikutelman itsestään työlleen omistautuvana työntekijänä, joka on työhönsä sitoutuva, kun viimeisen kymmenen vuoden ajalta työtodistuksia löytyy sellaiset 8 kappaletta, sillä monella asenne tuntuu olevan se, että se on aina työntekijän vika, jos häntä ei vakinaisteta; oli firman taloudellinen tilanne mikä tahansa.
Tekisi mieli heittäytyä lopullisesti kokonaan työttömäksi ja elämään tukien varassa. Ei vaan oikein meinaa jaksaa tätä nykytilannettakaan, jossa ei pysty suunnittelemaan elämäänsä millään tavalla eteenpäin, eli tilanne ei oikeastaan millään tavalla poikkea siltä osin työttömänä olemisesta.
Kyse ei ole siitä, että ettenkö sellaista haluaisi, vaan siitä, että sellaisen työsuhteen saanti tuntuu lähes mahdottomalta kaikkien kymmenien vuokratöiden, määräaikaisuuksien ja työttömyyskausien jälkeen.
Siinä antaa kyllä työnantajalle hyvän vaikutelman itsestään työlleen omistautuvana työntekijänä, joka on työhönsä sitoutuva, kun viimeisen kymmenen vuoden ajalta työtodistuksia löytyy sellaiset 8 kappaletta, sillä monella asenne tuntuu olevan se, että se on aina työntekijän vika, jos häntä ei vakinaisteta; oli firman taloudellinen tilanne mikä tahansa.
Tekisi mieli heittäytyä lopullisesti kokonaan työttömäksi ja elämään tukien varassa. Ei vaan oikein meinaa jaksaa tätä nykytilannettakaan, jossa ei pysty suunnittelemaan elämäänsä millään tavalla eteenpäin, eli tilanne ei oikeastaan millään tavalla poikkea siltä osin työttömänä olemisesta.