V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:On jokseekin huvittavaa, jos joku kuvittelee olevansa ystävänsä miehelle Se Oikea
Nimeonomaan!
Nimeonomaan!
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:On jokseekin huvittavaa, jos joku kuvittelee olevansa ystävänsä miehelle Se Oikea
Nimeonomaan!
mistäs tiiättä vaikka olisikin, ette tiiä kyseisiä ihmisiä, niin on mun mielestä huono mennä puhumaan.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja BKM:
Aivan. Mutta tällä palstalla huomaa, että ihmisillä on hyvin erilainen "moraali" tai miksi sitä nyt sanoisi. Toisille läheiset ystävät ovat niin tärkeitä, että heidän puolisonsa eivät voisi missään tapaksessa olla "seksuaalisen ihastumisen tai rakkaude" kohteita. Itse ainakin pidän siskoni ja hyvien ystävieni miehiä vähän kuten sukulaisiankin, läheisiä ja rakkaita, mutta ei mitään mihin voisi alkaa seksuaalisesti, kuten normaali ihminen ei myöskään rakastu omaan isäänsä tai veljeensä.
Alkuperäinen kirjoittaja rakkaimpani:
Toki voi olla! MUTTA ei se sitä lainkaan vähennä kuinka vastenmieliseltä moinen tuntuu! Koskaan en itse voisi rakastua kaverin mieheen!
F
Frendi
Vieras
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Juuri näin. Mutta se nyt ei ole yllätys että tällä palstalla on löyhämoralisia ihmisiä.
Alkuperäinen kirjoittaja ystävä:
...ja monesti se on sellaista ihastusta, mikä riipii ja raastaa, niin kuin kaikki muukin mitä ei voi OIKEASTI saada :hug:
?
?.?
Vieras
arghh.ärsyttävää..jotenkin omat kokemukset tulee esille susta, 2 seurustelu suhdetta (ei vielä lapsia silloin) mun entinen ystävä kävi panemassa heitä kumpaakin,toisen kanssa seurusteli muutaman kuukauden. Luottamus muihin naisiin katos sen siliän tien..koko ajan päässä jyllää mitähän toi ajattelee mun miehestä (joo olen huonolla itsetunnolla omistettu ihminen)
Alkuperäinen kirjoittaja ?.?:
No ei edes ole ihme jos kahdesti noin käynyt! Mun yks ystävä ystävystyi mun siskon kanssa ja kävikin panemassa mun siskon silloista miestä. Ei varmaan tarvii kertoo että lensivät molemmat pihalle siitä kämpästä. Pahinta oli et tekivät sen mun siskon asunnossa, siskon sängyssä! Mä en voi sietää tommosia ihmisiä!
V
vieras
Vieras
Kuulostat samanlaiselta kuin entinen paras ystäväni oli. Minä todella pidin hänestä ja uskouduin hänelle kaikesta, jopa parisuhteeni huonoista puolista. Meillä ei mennyt mieheni kanssa mitenkään erityisen huonosti, suhteessa kuin suhteessa vana on joskus ns huonoja aikoja. Ystäväni oli tietämättäni rakastunut mieheeni ja kuvitteli sitten olevansa miehelleni parempi vaihtoehto kuin minä olin. He tulivat keskenään hyvin juttuun, koska oli samoja harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita ja muutenkin samanlaisia ihmisiä, siinä missä minä ja mieheni olemme enemmän toistemme vastakohtia.
No, kerran nousuhumalassa tämä ystäväni sitten teki miehelleni tunteensa selväksi, minun läsnäollessani ja pyysi, että minä jättäisin heidät kahdestaan selvittämään tunteitaan. Miehelleni tämä tuli puuntakaa, hänellä ei ollut mitään romanttisia ajatuksia ytsävääni kohtaan, joka niin oli kuivtellut, koska mieheni oli ollut hänelle usein todella ystävällinen (kuten kaikille ystävilleni ja tutuillemme) ja oli usein jutellut samoista mielenkiinnonkohteista, ehdottanut jopa yhteistä harrastamista. Tämä tnteenpurkaus oli myös minulle shokki. En todellakaan tiennyt ystäväni tunteista miestäni kohtaan, en muuten olisi hänelle luottamuksellisesti suhteemme asioista kertonut ja kaiken sen hän heitti nyt päin naamaani vaatiessaan miestäni itselleen! Koska meillä meni nyt huonosti, oli hänen vuoronsa yrittää mieheni kanssa suhdetta.
Mieheni tietetnkin laittoi heti tälle kaikelle stopin, me lähdimme kotiin ja koko yön itkin mieheni sylissä, niin petetyksi itseni tunsin. Onneni todella tuolloin oli, että ystäväni tunteet olivat täysin yksipuoliset. Ystävyys siinä meni, minä en voinnut enää tähän ihmiseen luottaa vaikka läheisiä olimme aina olleet. Luottamus mieheeni taas kasvoi ja ne ongelmat saimme aikanaan selvitettyä, menimme naimisiin ja meillä on nyt ihanat, yhteiset lapset ja olemme edelleen rakastuneita toisiimme. Ystävän silmissä me emme olleet täydellinen pari, mutta epätäydellisinäkin olemme onnellisia yhdessä.
Niin, etät ap, jäitä hattuun! Vaikka ystäväsi miehensä kanssa näyttää sinusta "ei-täysin-onnelliselta" niin heillä voi olla vaan hieman laimeampi jakso suhteessa, rakkaus siellä taustalla varmasti on kun pysyvät yhdessä. Sinä et voi tietää totuutta heidän suhteestaan vaikka läheinen olet ja ystävän mies saattaa olla sinia kohtaan ystävällinen ja kiinnosutnut asioistasi ihan vain koska olet hänen vaimonsa hyvä ystävä. Se on ihan luonnollista ilman, että miehellä olisi mitään taka-ajatuksia.
oletko muuten ollenkaan miettinyt mitä oma miehesi tuumaisi, mikäli saisi tietää tunteistasi ystäväsi miestä kohtaan? Ettei vaan käy niin, että sinä jäät yksin ku totuus tulee joskus ilmi.
No, kerran nousuhumalassa tämä ystäväni sitten teki miehelleni tunteensa selväksi, minun läsnäollessani ja pyysi, että minä jättäisin heidät kahdestaan selvittämään tunteitaan. Miehelleni tämä tuli puuntakaa, hänellä ei ollut mitään romanttisia ajatuksia ytsävääni kohtaan, joka niin oli kuivtellut, koska mieheni oli ollut hänelle usein todella ystävällinen (kuten kaikille ystävilleni ja tutuillemme) ja oli usein jutellut samoista mielenkiinnonkohteista, ehdottanut jopa yhteistä harrastamista. Tämä tnteenpurkaus oli myös minulle shokki. En todellakaan tiennyt ystäväni tunteista miestäni kohtaan, en muuten olisi hänelle luottamuksellisesti suhteemme asioista kertonut ja kaiken sen hän heitti nyt päin naamaani vaatiessaan miestäni itselleen! Koska meillä meni nyt huonosti, oli hänen vuoronsa yrittää mieheni kanssa suhdetta.
Mieheni tietetnkin laittoi heti tälle kaikelle stopin, me lähdimme kotiin ja koko yön itkin mieheni sylissä, niin petetyksi itseni tunsin. Onneni todella tuolloin oli, että ystäväni tunteet olivat täysin yksipuoliset. Ystävyys siinä meni, minä en voinnut enää tähän ihmiseen luottaa vaikka läheisiä olimme aina olleet. Luottamus mieheeni taas kasvoi ja ne ongelmat saimme aikanaan selvitettyä, menimme naimisiin ja meillä on nyt ihanat, yhteiset lapset ja olemme edelleen rakastuneita toisiimme. Ystävän silmissä me emme olleet täydellinen pari, mutta epätäydellisinäkin olemme onnellisia yhdessä.
Niin, etät ap, jäitä hattuun! Vaikka ystäväsi miehensä kanssa näyttää sinusta "ei-täysin-onnelliselta" niin heillä voi olla vaan hieman laimeampi jakso suhteessa, rakkaus siellä taustalla varmasti on kun pysyvät yhdessä. Sinä et voi tietää totuutta heidän suhteestaan vaikka läheinen olet ja ystävän mies saattaa olla sinia kohtaan ystävällinen ja kiinnosutnut asioistasi ihan vain koska olet hänen vaimonsa hyvä ystävä. Se on ihan luonnollista ilman, että miehellä olisi mitään taka-ajatuksia.
oletko muuten ollenkaan miettinyt mitä oma miehesi tuumaisi, mikäli saisi tietää tunteistasi ystäväsi miestä kohtaan? Ettei vaan käy niin, että sinä jäät yksin ku totuus tulee joskus ilmi.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No rehellisesti mä kyllä odotan ja oletan ettei kukaan mun kaveri tulevaisuudessa haaveile, vikittele tai havittele mun miestäni. Itse en ikimaailmassa niin tekisi. Se on vaan täysin käsittämätön ajatus. Mun moraali ei missään olosuhteissa sallisi sitä.
?
?.?
Vieras
M
minä
Vieras
Helppoahan niiden on moralisoida jotka eivät ole kokeneet vastaavaa. Rakkaus saattaa hiipiä elämään täysin salaa.
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Ei se kuule hiivi sinne mitenkään salakavalasti. Kyllä sille itse pitää antaa sijaa ja ruokkia sitä. Väittäkää mitä tahdotte.
Mulla on monta tuttua miestä, ystävien miehiä tai mieheni kavereita, jotka ovat varmasti hyvää miesaineista, ja ei silti kyllä ole kiinnostus herännyt.
A
aisiis
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ah roomeo ja juulia:
äääbyääää täällä toinen, aijai kun ottaa kipeetä... Hitsin Börjet!
O
oi tapoja, oi aikoja
Vieras
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Voi, minä olen kokenut. Ihastuin ystäväni mieheen. Mutta siinä vaiheessa otin etäisyyttä, en alkanut ystäväni selän takana haveilemaan siitä, että olisin hänen miehensä elämänsä rakkaus.
Tunteet viilenee kun niille ei anna mahdollisuuksia haaveilemalla ja unelmoimalla mahdottomasta.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No mulle kylläon käynyt niin, eli erääseen mieheen rakastuin tajuamatta asiaa ollenkaan ja kun vuosien kuluttua vahingossa törmäsimme oli minulla aika shokki se tunne mikä hyökyi ylitseni! Enkä siis ollut tavannut kyseistä miestä 5 vuoteen kertaakaan!
N
Nirppa
Vieras
Mun mielestä tuomitsette turhaan ap:n, hän ei ole asialle mitään tekemässä, tahtoi vain purkaa sydäntään ja ajatuksiaan johonkin. Mä en ainakaan vielä kertaakaan ole itse valinnut, kehen rakastun. Se vain iskee, kun iskee ja se on menoa sitten. Itse en ainakaan omaa sellaista luonteen lujuutta, että voisin kieltää tunteeni. Ainoa mitä voin tehdä, on pitää ajatukseni omana tietonani ja olla loukkaamatta muita, ja silloinhan en tee mitään väärin. Minusta ap on mitä parhain ystävä kunnioittaessaan toisen parisuhdetta, vaikka itse tuntee mitä tuntee. Voisihan tilanne olla niinkin, että ap vihaisi yli kaiken ystävänsä miestä, siinähän ei tietenkään olisi kenenkään mielestä mitään väärää. Minusta tärkeintä on se, että annetaan toisten päättää itse elämästään ja parisuhteestaan.
Ap:lle sellaisia terveisiä, että jos mies ei ole täys paska, ei se vaihtamalla parane. Ja mitä tämän miehen ja ystäväsi suhteeseen tulee, et mitenkään voi tietää kaikkea heidän suhteestaan ja arjestaan. Minäkin enimmäkseen parhaalle ystävälleni marmatan vain ne huonot asiat ja ärsytyksen aiheet, vaikka oikeasti en miestäni vaihtaisi mistään hinnasta mihinkään. Ystävälläni saattaa hyvinkin olla käsitys, että meillä menee jotenkin huonosti, sillä mulla ei ole tarvetta puhua parisuhteestani muulloin kuin jos mulla on ikävä olla ja asiat ei menekään ihan niin kuin mä haluan. (Ei niiden kuulukaan mennä, se vaan olis kiva
Ja mieluummin naputan tyhjänpäiväisistä asioista kaverille, ettei tartte miehelle)
Lisäks kun meitä näkee yhdessä, meillä on aika usein leikkimielistä nahistelua, ja ulos jos lähdetään, mä alan jossain välissä aina naputtamaan miehen juomisesta, kun sillä katoaa ymmärrys viinan myötä, ja sit riita on varma.
Mun mies osaa välillä olla niin totaalitörppö, ja mä olen useasti miettinyt pakkaavani kamani, mutta kiukun laannuttua näen taas sen, mihin alunperin rakastuin. Enkä mä sitä jättäis, vaikka ajatuksella suutuspäissä joskus leikin. Jostain syystä niillä hyvillä hetkillä vain ei tule ystäville hekumoitua. Mä olen monet kerrat uhonnut ystävälleni, että nyt mulla on mitta täys ja nyt mä lähden. Saan sieltä rehellistä palautetta, että nyt ylireagoit, ja kattelehan tovi että rauhotut. Juuri sitä mä haenkin. Puolueetonta näkemystä ja voimia jaksaa arjen keskellä. Kun kukaan ei ole täydellinen. Paitsi nää täydelliset kukkahattutädit, jotka ei IKINÄ vois kuvitellakaan rakastuvansa väärään mieheen, eivätkä IKINÄ huutaisi lapsilleen, tai IKINÄ ole edes ajatelleet, että oma mies olis jotenkin tylsä tai raivostuttava.
Ap:lle sellaisia terveisiä, että jos mies ei ole täys paska, ei se vaihtamalla parane. Ja mitä tämän miehen ja ystäväsi suhteeseen tulee, et mitenkään voi tietää kaikkea heidän suhteestaan ja arjestaan. Minäkin enimmäkseen parhaalle ystävälleni marmatan vain ne huonot asiat ja ärsytyksen aiheet, vaikka oikeasti en miestäni vaihtaisi mistään hinnasta mihinkään. Ystävälläni saattaa hyvinkin olla käsitys, että meillä menee jotenkin huonosti, sillä mulla ei ole tarvetta puhua parisuhteestani muulloin kuin jos mulla on ikävä olla ja asiat ei menekään ihan niin kuin mä haluan. (Ei niiden kuulukaan mennä, se vaan olis kiva
Ja mieluummin naputan tyhjänpäiväisistä asioista kaverille, ettei tartte miehelle) Lisäks kun meitä näkee yhdessä, meillä on aika usein leikkimielistä nahistelua, ja ulos jos lähdetään, mä alan jossain välissä aina naputtamaan miehen juomisesta, kun sillä katoaa ymmärrys viinan myötä, ja sit riita on varma.
Mun mies osaa välillä olla niin totaalitörppö, ja mä olen useasti miettinyt pakkaavani kamani, mutta kiukun laannuttua näen taas sen, mihin alunperin rakastuin. Enkä mä sitä jättäis, vaikka ajatuksella suutuspäissä joskus leikin. Jostain syystä niillä hyvillä hetkillä vain ei tule ystäville hekumoitua. Mä olen monet kerrat uhonnut ystävälleni, että nyt mulla on mitta täys ja nyt mä lähden. Saan sieltä rehellistä palautetta, että nyt ylireagoit, ja kattelehan tovi että rauhotut. Juuri sitä mä haenkin. Puolueetonta näkemystä ja voimia jaksaa arjen keskellä. Kun kukaan ei ole täydellinen. Paitsi nää täydelliset kukkahattutädit, jotka ei IKINÄ vois kuvitellakaan rakastuvansa väärään mieheen, eivätkä IKINÄ huutaisi lapsilleen, tai IKINÄ ole edes ajatelleet, että oma mies olis jotenkin tylsä tai raivostuttava.
En mä nyt tässä ole ketään ollut tuomitsemassakaan. Mulle tää vaan on niin täysin käsittämätön asia, ihan kuin veljeensä rakastuisi. Mulla vaan on jotenkin sellainen suhde ystäviini, että en voisi sen enempää kuvitella rakastavani kuin vihaavanikaan heidän miehiään. Ja muoks. Mä en oo mikään "kukkahattuäiti" joka ei ikinä vois sitä tai tätä, olenkin joskus rakastunut totaalisen väärään mieheen, useamminkin, itse asiassa, mutta en ystäväni mieheen.
S