Taidan syyllistyä jonkin asteiseen sisaruskateuteen.

["vvv"]

Tai oikeastaan olen onnellinen sisareni puolesta (hänestä en ajattele mitään pahaa), mutta tunteet vanhempiani kohtaan eivät ole aina niin lämpöisiä.

Minulla ja siskollani on kymmenen vuotta ikäeroa ja kohtelu on ollut aika erilaista. Ja erityisesti eväät, jotka minulle annettiin maailmalle lähtiessäni.

Kun minä olin teini-ikäinen en saanut lainkaan rahaa vanhemmiltani, joten töihinhän se oli mentävä. Kun olin 17 alkoi vihjailu, että voisin alkaa muuttaa jo omilleni. Tähänkään en saanut lainkaan rahallista tukea. Ajokortin ja ylioppilasjuhlanikin maksoin itse.

Nyt sisareni on valmistumassa ylioppilaaksi (19 v.). Hän asuu edelleen vanhempiemme luona ja täysin vanhempiemme rahoittamana. Hän ei ole ollut kertaakaan edes kesätöissä vaan rahaan on saanut aina vanhemmiltamme. Hänelle on maksettu ajokortti ja yo-juhlatkin maksetaan. Äitimme on kerännyt hänelle huonekaluja, petivaatteita ym. sitä varten "kun aikanaan haluaa muuttaa".

Olen yrittänyt puhua tästä vanhemmilleni ja kysyä, että miksi minä en saanut tuollaisia eväitä elämääni? Rahastakaan kun ei ollut kyse, ovat edelleen samoissa töissä kuin 10 vuotta sitten. Vastaukseksi saan vaan tiuskaisun "älä nyt viitsi olla kateellinen siskollesi". Mutta todellakin kiinnostaisi tietää.

 

["elämä on"]

Toi on kyllä.... Mulla tilanne on ollut aina tosi reilu, eli mun lapsuudenperheessä lapset on aina saaneet saman verran apua, taloudellista ja muutakin. Mutta mun miehen lapsuudenperheessä:

Mun miehellä on häntä 9 vuotta nuorempi siskopuoli, eli mieheni on syntynyt avioliiton ulkopuolella ja siskonsa on äitinsä ja isäpuolensa ainoa yhteinen lapsi. Miehelläni ei on ns. isätön, eli hänen isänsä ei ole koskaan ollut kanssaan missään tekemisissä. Miehelläni oli teini-ikäisenä (kun aloimme seurustella, siis lukiossa, alaikäisenä) kuukausirahana huimat 30 euroa, ja kaikki kesät teki töitä 15-vutoiaasta lähtien. Siskonsa ei ole koskaan ollut vielä töissä, täyttää siis 19 näillä näppäimillä. Siskonsa saa vanhemmiltaan rahat uusiin vaatteisiin, kirjoihin sekä matkoihin - on ollut mm. puoli vuotta vaihdossa. Saa myös rahaa molemmilta isovanhemmiltaan säännöllisin väliajoin, ja mm. me keräämme hänelle omaa astiastoa, toivomaansa ja hintavaa. Auto olisi käytössä jos vain haluaisi sillä ajaa, mutta yleensä kaipaa kuskia.

Mieheni ei saanut kotoaan karkeasti sanottuna mitään. Kun hänen piti ostaa vaatteita, maksettiin ne joko kesätyörahoista tai lähdettiin (köyhien) isovanhempien luo "kerjuulle". Autoa ei saanut lainata koskaan. Kun muutimme yhteen 19-vuotiana, ei hänellä ollut muuta tuomista asuntoon kuin omat vähät vaatteensa sekä tilinsä saldo, n. 1000 e kesätyörahoja. Muistan elävästi, miten ensimmäisen vuoden hankimme opintotuilla ja tilapäistöillä tienaamillamme rahoilla asuntoomme välttämättömyyksiä.

Tuo vain nyt on kiinnostava asia sikäli, että nämäkin vanhemmat ovat edelleen samoissa töissä jne., eikö rahan määrä ole mitenkään suuresti vuosien aikana kasvanut. Samassa pienessä asunnossa asuvat edelleen. Mutta aina on pikkusiskolla ollut paljon paremmat resurssit kuin isollaveljellä. Mieheni itse ei asiaa edes ajattele eikä koe sitä sen suuremmin epäreiluksi; sanoo vaan, että asiat nyt on niin kuin on, ja ettei ole kenenkään vika, että hänen siskollaan on kaksi vanhempaa ja hänellä vain yksi. Mutta tosi surullista, että oli vähän kuin ulkopuolinen tuossa perheessä...!

En tajua. Mutta noista lähtökohdista ollaan noustu ja tällä hetkellä hyvin pyyhkii. Kymmenen vuotta kun on aikaa kulunut, niin on saatu perspektiiviäkin, mutta tuntuuhan tuo nyt varsin oudolta näin jälkikäteenkin. Ja sanottakoon, etteivät hänen vanhempansa meidän lapsellekaan syydä lahjoja eivätkä rahaa, mutta eipä olla sitä heiltä koskaan osattu odottaakaan...

 

[5lasta2aikuista]

Meillä vanhimman ja nuorimman ikäeroa on tuo 10v ja kyllä siinä ajassa ehtii jo monia asia muuttua. Kun saatiin esikko oltiin köyhempiä ja tietämättömäpiä ja nyt kun on tuo nuorin niin talous on jo hyvä ja vanhemmuudenkin taidot paremmat.
Toisaalta ehkä sait monia huomioita ja juttuja esikoisena, (meillä ainakin ekasta lapsesta on eniten valokuvia, tavaroita tallessa jne). Tuskin vanhemmat tahallaan erilailla kohtelee lapsiaan, aika ja taidot ja ajatukset vaan muuttuvat.

 

["vvv"]

Meillä vanhimman ja nuorimman ikäeroa on tuo 10v ja kyllä siinä ajassa ehtii jo monia asia muuttua. Kun saatiin esikko oltiin köyhempiä ja tietämättömäpiä ja nyt kun on tuo nuorin niin talous on jo hyvä ja vanhemmuudenkin taidot paremmat.
Toisaalta ehkä sait monia huomioita ja juttuja esikoisena, (meillä ainakin ekasta lapsesta on eniten valokuvia, tavaroita tallessa jne). Tuskin vanhemmat tahallaan erilailla kohtelee lapsiaan, aika ja taidot ja ajatukset vaan muuttuvat.

Niin. Jotenkin sitä ehkä toivoisi, että vanhempani myöntäisivät asian ja vaikka pahoittelisivat sitä. Nyt vain kieltävät ja syyttävät minua kateelliseksi ja katleraksi.

ap

 

[erf]

Meidän kohdalla on eri kohtelu miehellä ja hänen siskollaan. Ikäeroa on 5 vuotta, molemmat ovat yli 30v. Sisko on töissäkäyvä sinkku, mies perheellinen, töissä käyvä, lapsia 3. Sisko saa vanhemmilta rahaa matkoihin, vaatteita, huonekaluja milloin mitäkin. Mies saa joululahjan 50e. Ei siis mitään muuta koskaan. Sisko tulis vallan hyvin toimeen omillaankin. No tullaan mekin, mutta on meillä enemmän menojakin! No joo, onneksi tää ei usein vaivaa.

 

["vieras"]

tuttu juttu, itse olen se vanhempi sisko jolle sanottiin aina ei ja 10v nuorempi kasvatettiin kyllä linjalla ja ei voi muuta sanoa et sen kyllä huomaa