Taisin sössiä sitten uuden mahdollisen parisuhteen

[pilalle tais mennä]

ollaan otettu ihan päivä kerrallaan ja kateltu josko jutusta kehkeytyis jotain. Mulla on selvät sävelet mitä haluan ja mies taas ei tiedä onko lintu vai kala. Puhuttiin sitten kaikenmoisia tästä asiasta ja lopputuloksena on se et en tiedä tuliko meille nyt "ero" vai ei. Olen yrittänyt NIIN hillitä itteeni etten liialla innokkuudella tai millään saisi miestä ahdistuneeksi tai tuntemaan olevansa nalkissa mutta jostain syystä tää homma meni nyt ihan perseelleen.
Ei se ole reilua kyllä muakaan kohtaan et mies ei tiedä haluaako mut vai ei,kuitenkin haluaa hengailla mun kanssa eikä ees pelkän seksin takia. Sinne se jäi tönöttämään pihalle kun lähdin ja nyt en tiedä mikä on homman nimi. Ajattelin nyt antaa sen sitten olla rauhassa ja katson ottaako enää yhteyttä ja jos ottaa niin koska. Kyllä luulis nyt ainakin ottavan sit yhteyttä jos haluaa sanoa lopullisesti goodbye,annoin sille siihen mahdollisuuden mutta ei käyttänyt sitä. Jotenkin me ollaan ihan eri kohdissa menossa täs elämässä mut sit taas tavallaan ihan samassa.

Kuitenkin tunnen et sössin koko jutun vaik mies sano et en saa syyttää itteeni ja et ei se mun vika ole.Samalla kuitenkin sano jotain et ei nyt vielä tehdä mitään päätöksiä.

 

["vieras"]

Jos "suhteen" alku on noin vaikeaa, niin tuskin tuota kannattaa jatkaa. Itseäni aina ihmetyttää tuo "pelailu", koskaan omissa suhteissani ei ole tuota ollut vaan heti ollut molemmilla selvät sävelet ja avoimesti on uskallettu puhua.

 

["vieras"]

Ethän sä pysty oleen edes oma ittes, jos koko ajan pitää YRITTÄÄ olla olematta niin kuin haluaisi.

 

[anonyyminen]

se pitää vielä mahkut auki, jos sattuuki löytyyn joku toinen muija, tai jos se on semmonen joka saattaa kännipäitten (miksei selvinkipäi) pettään, niin on hyvä syy vedota ettei me oltu yhessä ja niin edelleen....

 

[vfv]

Onneksi itellä ei oo ollut tuollaisia suhteitten alkuja. Mulla on aina suhteet alkaneet ja edenneet ihan itsestään. Osaan kuvitella, että tuollainen tilanne on ärsyttävä. Toivottavasti homma selkenee pian.

 

[pilalle tais mennä]

[QUOTE="vieras";26912493]Jos "suhteen" alku on noin vaikeaa, niin tuskin tuota kannattaa jatkaa. Itseäni aina ihmetyttää tuo "pelailu", koskaan omissa suhteissani ei ole tuota ollut vaan heti ollut molemmilla selvät sävelet ja avoimesti on uskallettu puhua.[/QUOTE]

Eipä ole mullakaan ennen tällästä ollut,sitä on joko heti oltu tai sitten ei. Mä olen puhunut varmaan liiankin suoraan mitä haluan ja jos se on sitä säikkynyt.Tai sitten en. ja kun tosiaan ei ole kyse ees pelkästä seksistä,sitä se nyt sais jostain muualtakin ja olen sanonutkin sille aiemmin et en rupee sit miksikään panokaveriksi vain. ja me tosiaan ollaa tehty paljon muutakin yhessä eikä vaan pantu.

 

[pilalle tais mennä]

se pitää vielä mahkut auki, jos sattuuki löytyyn joku toinen muija, tai jos se on semmonen joka saattaa kännipäitten (miksei selvinkipäi) pettään, niin on hyvä syy vedota ettei me oltu yhessä ja niin edelleen....

En mä oikein usko tähänkään,ei vaikuta yhtään sellaiselta ja tiedän kyllä mistä puhun kun sellaisiakin on tullut vastaan.

 

[pilalle tais mennä]

Onneksi itellä ei oo ollut tuollaisia suhteitten alkuja. Mulla on aina suhteet alkaneet ja edenneet ihan itsestään. Osaan kuvitella, että tuollainen tilanne on ärsyttävä. Toivottavasti homma selkenee pian.

Uus juttu on mullekin tällänen tilanne ja en tiedä mitä pitäs tehä.Tuntu et se jo hermostu muhun kun rupesin puhumaan et tää tilanne tarvii nyt jonkun selvyyden ja päätöksen suuntaan tai toiseen et mä enn pysty/halua/jaksa tällästä. ja ite en laittanut "poikki" kun en millään haluis luopua siitä mutten mä kyllä tällästäkään jaksa enää kauaa kun tätä on jo muutenkin kestänyt jonkun aikaa.

 

["vieras"]

Jos et jaksa tuollaista ihmistä niin lopeta se viritys. Mitä jahkaat? Anna olla ja siirry eteenpäin. Mies on ilmoittanut selkeästi, että hänellä ei ole kiire mihinkään, joten jos sinulla on, niin olet väärän ihmisen kanssa.

 

["vieras"]

Sinuna ottaisin nyt välimatkaa mieheen ja antaisin keskenään miettiä, mitä haluaa. Itsellä oli samansuuntainen tilanne aikoinaan, mies ei ollut valmis vakavaan suhteeseen eikä oikein tiennyt mitä tahtoi. Minä taas tiesin, ja se jahkailu ja "välitila" ei ollut sitä mitä hain. Niinpä pistin pelin poikki. Kävi sitten niin, että myöhemmin ajauduimme takaisin yhteen, mies oli kypsynyt ja tosissaan tahtoi olla kanssani. Nyt yhteiselämää takana kuutisen vuotta.

 

["vieras"]

Ja tosiaan et sinä ole mitään sössinyt, mies korkeintaan. Kyllä asiat pitää selvittää, ei mies voi sekä syödä että säästää kakkua samaan aikaan. Luopuminen on hankalaa, kun itse tahtoisi paljon enemmän, mutta tässä tapauksessa se on ainoa oikea ratkaisu.

 

[kke]

onko mies satunu syntyyn kalojen merkeissä?

 

["hohhoijaa"]

No miksi kaikkien aina tietää tarkkaan asiat eteenpäin ajasta ikuisuuteen?

Mä olen juuri tuollainen ärsyttävä ihminen, jahkaaja ja pähkijä, parisuhteessa olen uskollinen mutta en sitoudu enää ikinä. Kymmenen vuotta tässä mennyt saman äijän kanssa sen kummemmin sitoutumatta ja saa luvan mennä jatkossakin. Piste ja aamen.

Enkä halua naimisiin, lapsia ja omakotitaloa enää ikinä.

 

["vieras"]

Miksi edes aloitit seksisuhteen jos et ole varma oletteko parisuhteessa vai ette? Eikös ensin siitä pitäisi tulla selvyys ja sitten vasta eteenpäin. Vähemmästäkin menee mies pää pyörälle.

 

[pilalle tais mennä]

[QUOTE="vieras";26912677]Miksi edes aloitit seksisuhteen jos et ole varma oletteko parisuhteessa vai ette? Eikös ensin siitä pitäisi tulla selvyys ja sitten vasta eteenpäin. Vähemmästäkin menee mies pää pyörälle.[/QUOTE]

Tätä pohdittiin yhdessä ja tultiin tulokseen et ehkä edettiin liian nopeesti siihen,mutta kun kumpainenkin halusi juuri sillon sitä ni ei sitä siinä mietuítty. Eikä me ekana iltana hypätty sänkyyn,meni siinä varmaan pari kolme viikkoa.

 

[pilalle tais mennä]

onko mies satunu syntyyn kalojen merkeissä?

ei ole

 

[pilalle tais mennä]

[QUOTE="vieras";26912556]Sinuna ottaisin nyt välimatkaa mieheen ja antaisin keskenään miettiä, mitä haluaa. Itsellä oli samansuuntainen tilanne aikoinaan, mies ei ollut valmis vakavaan suhteeseen eikä oikein tiennyt mitä tahtoi. Minä taas tiesin, ja se jahkailu ja "välitila" ei ollut sitä mitä hain. Niinpä pistin pelin poikki. Kävi sitten niin, että myöhemmin ajauduimme takaisin yhteen, mies oli kypsynyt ja tosissaan tahtoi olla kanssani. Nyt yhteiselämää takana kuutisen vuotta.[/QUOTE]

Näin mä teenkin,meillä tulee ens viikolla sellanen viikko et ei varmaan nähdä ja sitä seuraavalla ei ainakaan nähdä joten voi mennä ehkä 2-3 viikkoa et ei nähä.tosin soitella voidaan paitsi et minähän en soita.
Tai ainakin yritän olla soittamatta.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";26912554]Jos et jaksa tuollaista ihmistä niin lopeta se viritys. Mitä jahkaat? Anna olla ja siirry eteenpäin. Mies on ilmoittanut selkeästi, että hänellä ei ole kiire mihinkään, joten jos sinulla on, niin olet väärän ihmisen kanssa.[/QUOTE]


Samaa mieltä. Kaikki ihmiset eivät ole "salamarakastujia", jotka ovat valmiita rakkauden vuoksi luopumaan kaikista suunnitelmistaan ja unelmistaan. Joillain voi olla paljonkin mietinnässä, mitä seuraavien vuosien aikana haluaisi tehdä, vaikka sen hetkinen elämä näyttäisikin tasaisen vakaalta. Sitoutuminen toiseen ihmiseen kuitenkin tarkoittaa, ettei voi niitä omia suunnitelmiaan ja unelmiaan noin vain toteuttaa vaan niistä on vähintääkin neuvoteltava toisen kanssa. Ja jos toinen ei niitä suunnitelmia hyväksykään, on joko luovuttava niistä tai luovuttava puolisosta. Minusta ainakin on vähän väärin toistakin osapuolta kohtaan, jos muutaman seurusteluvuoden jälkeen toteaakin, että se puoliso on esteenä niille asioille, mitä haluaa elämässään tehdä ja kokea.

Mä itse kuulun juuri niihin jahkaajiin, koska en ole "salamarakastuja" ja mun pitää tuntea toinen ihminen aika hyvin voidakseni päättää, mistä olen hänen vuokseen valmis luopumaan. Voihan olla, että kun arki astuisi kuvioihin, katuisin koko seurustelun aloittamista ja toinen tuntuisi lähinnä vain riippakiveltä. Erityisen ikävä tilanne olisi sen "riippakiven" kannalta, jos hän olisi taas suunnitellut omaa elämäänsä sen varaan, että mä olen mukana kuvioissa.

 

["hmh"]

Samaa mieltä. Kaikki ihmiset eivät ole "salamarakastujia", jotka ovat valmiita rakkauden vuoksi luopumaan kaikista suunnitelmistaan ja unelmistaan. Joillain voi olla paljonkin mietinnässä, mitä seuraavien vuosien aikana haluaisi tehdä, vaikka sen hetkinen elämä näyttäisikin tasaisen vakaalta. Sitoutuminen toiseen ihmiseen kuitenkin tarkoittaa, ettei voi niitä omia suunnitelmiaan ja unelmiaan noin vain toteuttaa vaan niistä on vähintääkin neuvoteltava toisen kanssa. Ja jos toinen ei niitä suunnitelmia hyväksykään, on joko luovuttava niistä tai luovuttava puolisosta. Minusta ainakin on vähän väärin toistakin osapuolta kohtaan, jos muutaman seurusteluvuoden jälkeen toteaakin, että se puoliso on esteenä niille asioille, mitä haluaa elämässään tehdä ja kokea.

Mä itse kuulun juuri niihin jahkaajiin, koska en ole "salamarakastuja" ja mun pitää tuntea toinen ihminen aika hyvin voidakseni päättää, mistä olen hänen vuokseen valmis luopumaan. Voihan olla, että kun arki astuisi kuvioihin, katuisin koko seurustelun aloittamista ja toinen tuntuisi lähinnä vain riippakiveltä. Erityisen ikävä tilanne olisi sen "riippakiven" kannalta, jos hän olisi taas suunnitellut omaa elämäänsä sen varaan, että mä olen mukana kuvioissa.

Hyvä kirjoitus, täysi peesi.

 

[pilalle tais mennä]

Samaa mieltä. Kaikki ihmiset eivät ole "salamarakastujia", jotka ovat valmiita rakkauden vuoksi luopumaan kaikista suunnitelmistaan ja unelmistaan. Joillain voi olla paljonkin mietinnässä, mitä seuraavien vuosien aikana haluaisi tehdä, vaikka sen hetkinen elämä näyttäisikin tasaisen vakaalta. Sitoutuminen toiseen ihmiseen kuitenkin tarkoittaa, ettei voi niitä omia suunnitelmiaan ja unelmiaan noin vain toteuttaa vaan niistä on vähintääkin neuvoteltava toisen kanssa. Ja jos toinen ei niitä suunnitelmia hyväksykään, on joko luovuttava niistä tai luovuttava puolisosta. Minusta ainakin on vähän väärin toistakin osapuolta kohtaan, jos muutaman seurusteluvuoden jälkeen toteaakin, että se puoliso on esteenä niille asioille, mitä haluaa elämässään tehdä ja kokea.

Mä itse kuulun juuri niihin jahkaajiin, koska en ole "salamarakastuja" ja mun pitää tuntea toinen ihminen aika hyvin voidakseni päättää, mistä olen hänen vuokseen valmis luopumaan. Voihan olla, että kun arki astuisi kuvioihin, katuisin koko seurustelun aloittamista ja toinen tuntuisi lähinnä vain riippakiveltä. Erityisen ikävä tilanne olisi sen "riippakiven" kannalta, jos hän olisi taas suunnitellut omaa elämäänsä sen varaan, että mä olen mukana kuvioissa.

En mä oletakaan et se luopuis jutuistaan mun takia mutta ärsyttää toi et ei voi sitten edes sanoa jos ei halua olla mun kanssa. Voihan sitä olla suhteessa ja ottaa rauhassa silti.
mun edellinen suhde junnas paikoillaan vuosia ni ehkä mulla on nyt tarve sit saada tilanteisiin vähän vauhtia kun taas toisella on ollut päinvastoin.
Pelkään vaan satuttavani itseäni taas kun olen jo reippaasti ihastunut ja jos tää nyt ei etene minnekkään tai se lopettaa tän niin tuntuu pahalta. Mä en ite saa tätä lopetettua vaikka sitäkin miettinyt joten en mä saisi sillon vinkua asiasta mut mä en vaan haluis luopua siitä.

 

["hohhoijaa"]

Toista ei voi pakottaa. Jos toisen vauhti ei sinulle riitä, anna hänen mennä.

 

[pilalle tais mennä]

[QUOTE="hohhoijaa";26912910]Toista ei voi pakottaa. Jos toisen vauhti ei sinulle riitä, anna hänen mennä.[/QUOTE]

Tiedän että ei voi. Kyllä mä kysyin et jos sit otetaan vähän pakkia ja hidastetaan ni sen mielestä ei siitä enää ole hyötyä et kun ollaan jo edetty ni ei sitä voi enää aloittaa uuudelleen eri tavalla. No ,se on nyt sit sen mietinnässä,ajattelin täs et annan sen nyt miettiä asioita tässä kun tulee se "pakollinen" välimatka kun ollaan eri puolilla maailmaa hetken ja kun taas ollaan samassa maassa ja samassa paikassa ni viimestään sillon tarvii sit joku tieto olla ja jos ei ole ni sit pistän jutun ite "poikki". ellei siis se ite tee sitä ensin.

 

[Keittiönoita]

En mä oletakaan et se luopuis jutuistaan mun takia mutta ärsyttää toi et ei voi sitten edes sanoa jos ei halua olla mun kanssa. Voihan sitä olla suhteessa ja ottaa rauhassa silti.
mun edellinen suhde junnas paikoillaan vuosia ni ehkä mulla on nyt tarve sit saada tilanteisiin vähän vauhtia kun taas toisella on ollut päinvastoin.
Pelkään vaan satuttavani itseäni taas kun olen jo reippaasti ihastunut ja jos tää nyt ei etene minnekkään tai se lopettaa tän niin tuntuu pahalta. Mä en ite saa tätä lopetettua vaikka sitäkin miettinyt joten en mä saisi sillon vinkua asiasta mut mä en vaan haluis luopua siitä.

Ongelma voi olla siinäkin, että tällä miehellä ei välttämättä ole edes vielä "sitä juttua", mistä joutuisi mahdollisesti luopumaan. Tarkoitan siis, että hän itsekään ei vielä tiedä, mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Kuitenkin tietää ehkä sen, että jotain hän haluaa tehdä, nähdä ja kokea ennen sitoutumista ja perheen perustamista. Se "jotain" on vaan vielä määrittelemätön asia hänelle itselleenkin. Et voi siis sanoa, ettet oletakaan toisen luopuvan sun vuoksi jutuistaan, kun et tiedä, mitä ne jutut mahdollisesti ovat. Entä jos mies haluaisikin lähteä rauhanturvajoukkoihin, reppumatkalle maailman ympäri, heittäytyä palkkatyöstä kiertäväksi muusikoksi tai lähteä kokeilemaan vuodeksi ekokyläelämää juuri silloin, kun sinun mielestäsi teidän pitäisi alkaa harkitsemaan perheenlisäystä?

Miksi miehen pitäisi sanoa, että ei halua olla kanssasi, jos hän haluaa olla kanssasi kuten on ollut tähänkin asti? Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat ja sen vuoksi mä olen yleensä se, joka pistän suhteen poikki, jos huomaan toisen odottavan multa enemmän kuin mitä mulla on sillä hetkellä hänelle annettavaa. Ja voin sanoa, että ei se välien katkaiseminen kivaa ole sille katkaisijallekaan. Pahinta on, jos toinen alkaa kysymään miksi. Kyselemään, mitä vikaa hänessä on ja miksi en halua olla hänen kanssaan.

Sun pelkosi ei kuitenkaan ole aiheeton. Saatat satuttaa itsesi. Mutta olisiko sittenkin järkevämpää satuttaa itsensä nyt eikä vasta parin vuoden päästä? Jatkamalla tämän miehen kanssa otat riskin, että siipeen tulee. On toki mahdollista sekin, että ei tulekaan. Lähinnä kyse on siitä, kuinka kauan olet valmis odottamaan ja koetko yhteisen aikanne hukkaan heitetyksi, jos tästä suhteesta ei parisuhdetta koskaan kehitykään.

 

["vieras"]

En mä oletakaan et se luopuis jutuistaan mun takia mutta ärsyttää toi et ei voi sitten edes sanoa jos ei halua olla mun kanssa. Voihan sitä olla suhteessa ja ottaa rauhassa silti.
mun edellinen suhde junnas paikoillaan vuosia ni ehkä mulla on nyt tarve sit saada tilanteisiin vähän vauhtia kun taas toisella on ollut päinvastoin.
Pelkään vaan satuttavani itseäni taas kun olen jo reippaasti ihastunut ja jos tää nyt ei etene minnekkään tai se lopettaa tän niin tuntuu pahalta. Mä en ite saa tätä lopetettua vaikka sitäkin miettinyt joten en mä saisi sillon vinkua asiasta mut mä en vaan haluis luopua siitä.

Mitä tarkoittaa paikallaan junnaaminen? Ensin haluat "alkaaoleen"? Sitten muutto yhteen? Kihloihin? Naimisiin? Lapsia? Asuntolaina? Aina joku uusi juttu, kun edellisen olet saanut? Eikä niissä mitään pahaa, jos se on luontevaa etenemistä molemmilta. Mutta jos sinä olet koko ajan kiirehtimässä eteenpäin ja vaatimassa vastauksia ja "varmuutta", niin ahdistaahan se varmasti. Ja molempia. Ehkä mies näkee sinusta, että tuohon putkeen kanssasi on joutumassa ja ihan liian nopeasti hänelle.

 

[fortunate]

se pitää vielä mahkut auki, jos sattuuki löytyyn joku toinen muija, tai jos se on semmonen joka saattaa kännipäitten (miksei selvinkipäi) pettään, niin on hyvä syy vedota ettei me oltu yhessä ja niin edelleen....

Tai sit se vaan ei oikeesti tiedä mitä tekis, tai ei vaan halua pitää kiirettä.

Kaikilla meillä ei ole niin kamalaa kiirettä johonkin selkeään lopputulokseen ja sitoutumiseen.