Taitaisin olla liian tiukkapipoinen parisuhteeseen

["Anne"]

Tässä oin nyt ensinnäkin todettava, että minulla ei ole juurikaan seurustelu-, saati parisuhdekokemusta. Ja lukiessa ja kuunnellessa muiden ihmisten parisuhdejuttuja, vähän jopa epäilen, että olisinko liian tiukkapipo elämään yhdenkään miehen kanssa, sillä aika moni nainen (ja varmaan mieskin) tuntuu katselevan läpi sormien sellaista käytöstä kumppaniltaan, joka olisi saanut minut niin sanotusti nostamaan kytkintä jo aika päiviä sitten.

Suurin osa on varmaankin yhtä mieltä siitä, että väivaltaiseen suhteesen ei pidä jäädä, tai jos mies tai vaimo on alkoholiongelmanen ja ryyppää perheen ruokarahat, eikä suostu menemään hoitoon, on ero silloinkin varmaan aika hyvä vaihtoehto jne ....mutta entä jos kyse ei ole sentään tällaisen mittaluokan asioista.

Entä jos se mies tai nainen käyttäytyy kuin ääliö, ei viitsi noudattaa edes alkeellisempia käytöstapoja, suusta tulee aina vain pahempia möläytyksiä, ja olet punaisena noludesta hänen seurassaan.

Tai entä jos se kumppani käyttäytyy kuin pikkulapsi ja alkaa murjottaa ja kiukutella, jos kaikki ei mene niinkuin hän tahtoo, ja kaiken pitäisi olla aina häntä miellyttävällä tavalla.

Tai jos se ihminen, jonka kanssa elät juoruilee kavereilleen kaikki intiimmeimmätkin yksityiskohdat suhteestanne

Tai kenen pitää joustaa, jos toinen ei kestä pienintäkään epäjärjestystä, ja toisen mielestä ei haittaa vaikka minkälainen kaaos olisi

tai.... no mitä muuta tuleekaan mieleen.

Eli missä menee hyväksymisen ja kompromissien rajat parisuhteessa ?

 

["vieras"]

No aika epätodennäköistä että tulet löytämään ihmisen jossa ei ole mitään puolia joka joskus saisi sut ärsyyntymään, tai hän ei koskaan tekisi mitään mikä nostattaa hiuksia päästä.

Jokainen sitten itse punnitsee mitä parisuhteeltaan ja kumppaniltaan haluaa, missä pystyy kompromisseihin ja mitä asioita kykenee "katsomaan läpi sormien". Olet oikeassa kyllä, parisuhde ei onnistu jos toinen on liian tiukkapipoinen eli ts. haluaa kaiken menevän aina oman maun ja mielipiteen mukaan. Silloin tarttis olla parisuhteessa itsensä kanssa.

Esim. meillä minä olen todella tarkka siisteydestä ja hygieniasta ylipäätään, mies taas ei niin aina välitä. Tuo saa minut joskus kiukun partaalle, mutta olen hyväksynyt asian koska rakastamme toisiamme, mies kohtelee minua hyvin ja on hyvä isä lapsille. Ne pesemättömät lattiat ja eiliset kalsarit on loppupeleissä pieniä vikoja...

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";26345502]No aika epätodennäköistä että tulet löytämään ihmisen jossa ei ole mitään puolia joka joskus saisi sut ärsyyntymään, tai hän ei koskaan tekisi mitään mikä nostattaa hiuksia päästä.

Jokainen sitten itse punnitsee mitä parisuhteeltaan ja kumppaniltaan haluaa, missä pystyy kompromisseihin ja mitä asioita kykenee "katsomaan läpi sormien". Olet oikeassa kyllä, parisuhde ei onnistu jos toinen on liian tiukkapipoinen eli ts. haluaa kaiken menevän aina oman maun ja mielipiteen mukaan. Silloin tarttis olla parisuhteessa itsensä kanssa.
[/QUOTE]

No, en minä todellakaan minään täydellisyyden ruumiillistumana itseäni pidä, tai odota että kaiken pitää mennä minun mieleni mukaan. Ja tiedän myös sen, että sitä täydellistä ja täysin ärsyttämätöntä miestä ei ole olemassakaan.

Mutta toisaalta taas, ei minulle kyllä sekään sovi, että minä olisin aina ja joka asiassa se joka joustaa ja jonka pitää sopeutua kaikkeen. Meinaan, olen jotenkin kiinnittänyt huomiota aika monen naisten parisuhdejutuissa siihen, että kaikki suhteessa tuntuu menevän/tai kaiken ilmeisesti ainakin pitäisi mennä miehen ehdoilla

Jos mies on hankala kiukkupussi, niin se nyt on vaan hyväsyttävä, tai jos mies ei tee kotitöitä, niin miehet nyt vaan on sellaisia/nainen nalkuttaa, tai jos mies ei välitä perheestään ja karkaa ryyppyreissulle viikonloppuisin, niin ei siitä saa sanoa, sillä tokihan miehellä on oikeus vapaa-aikaan. Ja siis ylipäänsä sellainen asenne, että mies on täydellinen ja virheetön ja nainen on aina se jonka odotetaan tekevän kompromisseja ja joustavan joka asiassa

 

[Mep]

Kun itse olin reilu parikymppinen, eräässä työpaikassa työkaveri sanoi (nainen hänkin) ettet sä koskaan ketään löydä kun vaatimukset on niin kovat....Sanoin jo silloin, että mun aviomiehen pitää olla kätevä käsistään sekä osata keskustella

Löysin kun löysinkin! Tosin oltiin molemmat jo täytetty 30v.

Keskinkertaiseen ei ole kenenkään pakko tyytyä vaan tehdä itselleen selväksi, millaisen ihmisen kanssa haluaa elää. Meillä on omat hammastahnatuubit, niiden puristelusta ei tarvitse vääntää kättä, mutta tokihan toinen ärsyttää välillä. Ja miehet ovat joissakin asioissa itsekkäitä.
Mutta kun tietyt kriteerit täyttyy, lopuista tehdään kompromisseja tai vuorotellaan. Siihen pystyy koska rakastaa.