V
"vakkari harmaana"
Vieras
Aloitin eilen taas uudestaan ammatilliset opistot. Vaikka pyörinkin pääasiassa teinien kanssa, ja ikäeroa on vuosia, niin tulemme hyvin juttuun keskenämme. Samoin oli aikanaan kauppiksessa, silloin ainakaan jopa kysyttiin mitä mieltä olen. Ei syrjitty, haukuttu tai tehty pilaa. Kauppis oli hienoa aikaa, kun sain kavereita ja sain olla oma itseni. Vaikuttaisi samalta tulevankin koulutuksen kanssa.
Harmittaa nyt jälkikäteen kuinka hylkiö olin ala- ja yläaste sekä lukioaikoina. Ala-asteella minua kiusattiin/syrjittiin, ja se sai itsevarmuuteni tosi huonoille kantimille. Yläasteelle tulivat valtaosa kiusaajista, ja ne pari uuttakin naamaa vakuutettiin siitä ettei minun kanssa kannattanut olla jos ei halunnut olla hylkiö. Lukiossakin ne samat tyypit pyöri. Vaikka oikeastaan ala-asteen jälkeen kiusaamista ei tapahtunut, se olin kuitenkin varoillani enkä juurikaan liikkunut missän, vaan vetäydyin tarkoituksella omiin oloihini.
En tiedä miksi yhtäkkiä kauppiksessa olinkin yhtäkkiä se tyyppi joka halusi jutella kaikkien kanssa ja tulla toimeen. Olin siellä se jäänrikkoja joka puhui ensimmäisenä ja kevensi tunnelmaa. Vaikka kauppis olikin naapuripaikkakunnalla alkuperäisestä asuinpaikkakunnastani, niin siellä ei silti ollut samoja naamoja kuin ala-asteella. Nykyään kun mennen kauppaan ja huomaan kassalla ala-asteella samalla luokalla olleen oppilaan, vetäydyn taas kuoreeni ja heikin on vaikea sanoa.
Olenkin miettinyt maiseman vaihdosta kun valmistun koulusta. Vaikka itsevarmuuteni on kasvanut kohisten, niin ala-aste, yläaste ja lukiotuttujen näkeminen on minulle kuin näkisin haamun. Eikä näillä kulmilla niiltä voi välttyä.
Harmittaa nyt jälkikäteen kuinka hylkiö olin ala- ja yläaste sekä lukioaikoina. Ala-asteella minua kiusattiin/syrjittiin, ja se sai itsevarmuuteni tosi huonoille kantimille. Yläasteelle tulivat valtaosa kiusaajista, ja ne pari uuttakin naamaa vakuutettiin siitä ettei minun kanssa kannattanut olla jos ei halunnut olla hylkiö. Lukiossakin ne samat tyypit pyöri. Vaikka oikeastaan ala-asteen jälkeen kiusaamista ei tapahtunut, se olin kuitenkin varoillani enkä juurikaan liikkunut missän, vaan vetäydyin tarkoituksella omiin oloihini.
En tiedä miksi yhtäkkiä kauppiksessa olinkin yhtäkkiä se tyyppi joka halusi jutella kaikkien kanssa ja tulla toimeen. Olin siellä se jäänrikkoja joka puhui ensimmäisenä ja kevensi tunnelmaa. Vaikka kauppis olikin naapuripaikkakunnalla alkuperäisestä asuinpaikkakunnastani, niin siellä ei silti ollut samoja naamoja kuin ala-asteella. Nykyään kun mennen kauppaan ja huomaan kassalla ala-asteella samalla luokalla olleen oppilaan, vetäydyn taas kuoreeni ja heikin on vaikea sanoa.
Olenkin miettinyt maiseman vaihdosta kun valmistun koulusta. Vaikka itsevarmuuteni on kasvanut kohisten, niin ala-aste, yläaste ja lukiotuttujen näkeminen on minulle kuin näkisin haamun. Eikä näillä kulmilla niiltä voi välttyä.
