Tajusin vasta hiljattain, että on normaalia...

["Surullinen"]

Jos perheenjäsenet halailevat toisiaan. Kyllä meillä ihan pienenä taidettiin nukkumaan mennessä antaa hyvänyön hali, mutta en muista koskaan esim olleeni äitini sylissä.

Telkkarista jos tuli ohjelmia, joissa esim. Äiti sanoi isommalle tai jopa aikuiselle lapselleen että rakastaa, tai isä halaa tytärtään, tuntui ne hetket kiusallisilta jos oman äitini kanssa telkkaria katsoin. Samoin kaikki pusu-kohtaukset. Mietin ihan viime vuosiin asti, miksi sellaisia kohtauksia tehdään, kun nehän ovat ihan epärealistisia, eihän normaalit ihmiset niin tee. Tosi oudolta tuntui jos sisko ja veli halasivat toisiaan.

Yksi edellinen suhteeni sai silmäni auki, vaikka aluksi tuntui kiusalliselta kun exäni meni äitiään halaamaan kun niille mentiin kylään. Ja nykyisen mieheni perheessä halaillaan kans ja paljon, minuakin.

Pari vuotta sitten halasin äitiäni kun näimme pitkästä aikaa ja hän oli tosi kiusaantunut.

Muilla vastaavia kokemuksia?

 

[sad too]

Ei meilläkään halailtu, ei koskaan. Ei edes illalla. Eikä sanottu mitään hellää... Kyllä siitä ja paljosta muusta on arvet jääneet. Toimin päinvastaisesti oman lapseni kanssa, mutta aikuisia minun on aika vaikea halata, ei ole tottunut sellaiseen..

 

[o_O]

:wave: Onkohan tässä valtakunnallisia/ikäpolvi eroja? Halataanko Etelä-Suomessa enemmän kuin Pohjois-Suomessa tai kokevatko vanhemmat ihmiset halaamisen erilailla kuin nuoremmat? Joku voisi tutkia...

 

[Dooh]

Juu ei oo pahemmin tullu omien vanhempien kanssa halattua. Varmaan appivanhemmatkin on mua enemmän halanneet..

 

["hmm"]

En muista koskaan halanneeni vanhempiani tai siskoani, joten samaistun kyllä tuohon tunteeseen.

 

[ei meilläkään enne]

[QUOTE="Surullinen";23715168]

Pari vuotta sitten halasin äitiäni kun näimme pitkästä aikaa ja hän oli tosi kiusaantunut.

Muilla vastaavia kokemuksia?[/QUOTE]

Meilläkään ei lapsena halailtu tai muuten osoitettu hellyyttä. Pari vuotta sen jälkeen, kun olin muuttanut kotoa sain äidiltäni omituisen soiton: olivat isäni kanssa loukkaantuneet, kun en halannut heitä edellisellä käynnilläni (ei ole ikinä ollut tapana).

Olivat varmaan nähneet, kuinka muissa perheissä halataan. Nykyään sitten yritän halata vanhempiani joka kerta kun heidät tapaan, vaikka teennäiseltähän se tuntuu.

 

["creme_b"]

Eipä meilläkään koskaan halailtu. Nykyäänkään en pystyis kuvittelemaan, että halattais äitini, isäni tai vanhemman siskoni kanssa. Omien lasten kanssa olen ottanut täysin erilaisen tavan ja me halaillaan tosi paljon Ehkä mullakin jotain halipulaa jäänyt sitten

 

["vieras"]

Ei meilläkään halailla, siis vanhempani eivät muistaakseni ole koskaan minua halanneet. Miehen perheessä senkin edestä. Ja kyllä, halaan omia lapsiani ja näytän heille tunteeni.

 

["xxxx"]

Ei meilläkään halailtu, ei koskaan. Ei edes illalla. Eikä sanottu mitään hellää... Kyllä siitä ja paljosta muusta on arvet jääneet. Toimin päinvastaisesti oman lapseni kanssa, mutta aikuisia minun on aika vaikea halata, ei ole tottunut sellaiseen..

Sama täällä. En tykkää vieläkään esim. halata työkaveria onnitellessani tätä syntymäpäivien johdosta tms.

Omia lapsia halailen, mutta esim. pusu annetaan vaan kun sanotaan hyvää yötä. Minä rakastan sinua taas kyllä sanotaan usein, miehellekin.

 

["Aloittaja"]

Nyt tiedostan, että tuo on yksi syy synnytyksen jälkeiseen masennukseeni, kun on täytynyt pohtia omaa suhdettaan lapsiin ja sitten on nähnyt miehen perheen toisenlaisen toimintamallin.

Mieheni saattaa ihan avoimesti sanoa äidilleen, että rakastaa tätä. Minä en muista koskaan edes ajatelleeni, että rakastaisin omia vanhempiani tai sisaruksiani. En tiedä, mitkä todelliset tunteeni heitä kohtaan ovat?!

 

[tiiru]

Mua halailtiin tosi paljon ja halailen poikaani koko ajan, vaikka ei hän leikeiltänsä malta kauheasti
Tiedän ettei omaa äitiäni halattu kotona juuri ollenkaan ja hän päätti että omaa tyttöä halailee ja pusuttelee sitten tulevaisuudessa, ja niin teki.

 

["jep"]

Ap:n teksti tuntuu tutulta. Meillä ei myöskään paljon halailtu. Jonkun verran kyllä mutta vähänlaisesti äidin kanssa. Siskoja en muista lapsena halanneeni. Muistan myös samanlailla kuinka oli vaivaantunutta katsoa tv:stä elokuvien tai ohjelmien halauskohtauksia.
Omia lapsia halaan ja meillä hellitään muutenkin.
Nykyisin kyllä on lämpimät välit vanhempiini ja halataankin

 

[sad too]

[QUOTE="Aloittaja";23715246]Minä en muista koskaan edes ajatelleeni, että rakastaisin omia vanhempiani tai sisaruksiani. En tiedä, mitkä todelliset tunteeni heitä kohtaan ovat?![/QUOTE]

Kuulostaa niin tutulta... :hug:

 

["vieras"]

Ei meilläkään halailtu tai pussailtu, sylissä on kyllä pienenä pidetty. Mutta ei se ole minua traumatisoinut, tuntuu, että ainakin omassa kaveripiirissä muillakin oli ihan samanlaista, enemmänkin se perhe erottui, jossa halailtiin, pussailtiin ja puhuttiin rakastamisesta.
Ja aikoinaan au pairina ollessa, yksi toinen au pair sanoi tuntevansa olevan kuin Kauniissa ja Rohkeissa, kun työnantaja-perheen jäsenet hoki koko ajan toisilleen rakastavansa...

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="Aloittaja";23715246]Nyt tiedostan, että tuo on yksi syy synnytyksen jälkeiseen masennukseeni, kun on täytynyt pohtia omaa suhdettaan lapsiin ja sitten on nähnyt miehen perheen toisenlaisen toimintamallin.

Mieheni saattaa ihan avoimesti sanoa äidilleen, että rakastaa tätä. Minä en muista koskaan edes ajatelleeni, että rakastaisin omia vanhempiani tai sisaruksiani. En tiedä, mitkä todelliset tunteeni heitä kohtaan ovat?![/QUOTE]

Eikä minulle siis omat vanhempani ole koskaan kertoneet, että minua rakastasivat tai edes että välittäisi

 

["Hanna"]

Mieheni perhe on myös sellainen jossa ei ikinä olla halailtu, ei edes pienimpiä lapsia/lapsenlapsia. Ei myöskään keskustella mistään sellaisista aiheista, jotka menevät vähääkään pintaa syvemmälle. Ovat kyllä muuten mukavia ja puheliaita ihmisiä, mutta tunteita ei tosiaan ole koskaan näytetty. Minulle se oli alussa outoa, koska meillä taas on ollut hyvinkin tunteellinen lapsuudenperhe, hyvät ja huonot asiat on juteltu ja halittu pusittu. Vanhempani ovat jo edesmenneet, mutta sisarusteni kanssa halaillaan aina kun nähdään. Miehenikin oli ennen lapsia melko samanlainen kuin vanhempansa, mutta lasten myötä hän on muuttunut paljon avoimemmaksi, osaa suuttuakin jo Ja tosiaan osaa halailla lapsia ja minua ihan hyvin

 

["vieras"]

Ei ollut munkaan lapsuudenperheessä tapana halailla. Itse asiassa, menin ihan häkellyksiin, kun esikoisen syntymän jälkeen vanhemmat tuli katsomaan meitä sairaalaan, ja isä tuli suoraan halaamaan ja onnittelemaan. Kaipa se oli sit iloinen ensimmäisestä lapsenlapsesta

Omia lapsiani halailen kyllä, samoin miestä.

 

[Ooona]

Mun anopin suurin hellyydenosoitus lapsenlastaan kohtaan on koputtaa sitä sormella päähän... Mun perheessä sit taas on aina halailtu paljon niin isovanhempiakin myöten. Että pieni kulttuuriero Ja kun joku sitä nyt kysyi, niin oma suku etelästä, miehen Itä-Suomesta.

 

[cccc]

Ei meilläkään halailtu, ei koskaan. Ei edes illalla. Eikä sanottu mitään hellää... Kyllä siitä ja paljosta muusta on arvet jääneet. Toimin päinvastaisesti oman lapseni kanssa, mutta aikuisia minun on aika vaikea halata, ei ole tottunut sellaiseen..

Täysi peesi tähän.

 

[Turbojurpo]

Olen yhden ainoan kerran halannut äitiäni ja kutsunut häntä rakkaaksi. Se kohtaaminen jäi myös viimeiseksi, sillä hän makasi kuolinvuoteellaan ja olin itse lähdössä pois maasta. Omien lasteni kohdalla en noudata yhtä etäistä linjaa.

 

[sunflower20]

Meillä on ollut halit pienestä pitäen normaalia arkipäivää. Ja on ihan normaalia että kun me ollaan isolla porukalla vanhempieni luona ja siitä erotaan eri teille niin sisarukset ja kälyt, miniät ym halailee.

Mieheni perheessä ei halailu ole arkipäivää ja se on teennäistä. Mun tultua kuvioihin mukaan se on mennyt sellaiseksi että miehenkin pakko halata äitiään. Ja kun me lähtiessä sanotaan pojillemme että menkääs sanomaan moikka, niin molemmat juoksee syliin ja halaa. Mummilta tulee sitten sellaista pakonomaista taputtelua selkään.... hyi, en tykkää yhtään. Jos halataan niin halataan kunnolla.
Mutta mun mies ei osaa halata. Se on vissiin niin kiusallista että pitää sellaisen metrin välin halattavaan,näyttää naurettavalta ja tuntuu tyhmältä halaukselta. Ehkä se oppii...

 

["huoh"]

Äitini on alkanut halailla minua vasta nyt kun itsekin olen aikuinen. JOskus pikkutyttönä sain häneltä hellittelyjä.

 

["mii"]

Meillä äiti silloin tällöin halasi ja sylissä sai olla, joskus isänkin sylissä alle kouluikäisenä. Muistan kerran lapsena, kun tulin huoneeseen jossa vanhempani olivat halaamassa toisiaan, seisaaltaan - seurasi pikainen halauksen loppuminen ja kiusallinen tunnelma. WTF?

Äiti kertoi kyllä tykkäävänsä meistä, kun oltiin pieniä, isäni ei ole koskaan sanonut mitään sen suuntaista. Eikä pyytänyt anteeksi, mitään. Nykyisellään halailen yleensä sujuvasti miehen ystävät ja omatkin, mutta etelänmaalaisten poskisuudelmaan en ole kyllä taipunut - enkä taida taipuakaan... Miestä kyllä pussaan ja paijaan.

 

[takkuinen ameeba]

Meillä ei lapsia halailtu, tai muuten pussailtu. Ei kannustettu missään tai annettu tuntea, että ollaan rakkaita ja tärkeitä. Isä ja äiti kyllä toisiaan pusuttelivat jonkin verran. Mua suorastaan ällötti, kun sitten häissä äiti ja isä ikäänkuin pakolla halasivat.

Itse olen halailija, halin ja pusin lapsia etenkin koko ajan. Kerron, että ne on ihania ja mahtavia, tärkeimpiä mun elämässä. Mut kyllähän se vähän oudoksuttaa nyt kun on omia lapsia, että me oltiin perheessä ihan rekvisiittaa jota hallittiin hallitsemisen ilosta. 16v oli nukkumaanmenoaika vielä voimassa, koska vanhemmat kaipasivat omaa aikaa iltaisin... tiellä oltiin. Vieläkään ei äiti kannusta tai sano MITÄÄN hyvää mulle, kuin väkipakolla.