takokaa mun miehelle mun pointtini kun se ei mua usko!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja auttajkaa hyvät vanhemmat
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minusta tähän liittyy myös kunnioitus toista kohtaan. Vaikka toisen vanhemman päätös ei olisikaan sama kuin oma, niin kunnioitus häntä kohtaan tuo hyväksynnän hänen päätökselleen. Kunnioitusta on myös asiallinen keskustelu, mutta tässä ketjussa esiin tuodut "ei mene nuppiin" -esimerkit eivät minusta ole asiallisia.
 
[QUOTE="vieras";23825475]Äläpä huutele, parvekkeitakin on erilaisia. Mun lapsi on saanut olla parvekkeella yksin siitä asti kun on oppinut kävelemään. Oikaoppisella parvekkeella 3- vuotiaan ei pitäisi päästä normaali tuolillakaan saamaan kuin kasvonsa kaiteen yli, eli kannattaisi ensin miettiä mitä siellä parvekkeella on väärin. Toiseksi minusta tuossakin tilanteessa olisi parempi opettaa lapselle, että tiettyjä asioita ei tehdä, eikä vain antaa totaalikieltoa. Minusta olisi kamalaa, jos pitäisi pitää kotona huoneita joihin lapsi ei saisi mennä yksin.[/QUOTE]

kyl meil ainaki on ja tulee olemaan huoneita ja paikkoja mihin lapsi ei saa mennä yksin. esim lämpiämässä oleva sauna, miehen työ huone, vaatehuone ja lapset on 1v ja 3v
 
meillä mies on tiukkapipo. Minusta alkaa vääntää ihan turhista asioista uhmaikäisen kanssa. Esim juurikin kengistä. Minä taas menen periaatteella choose your battle. En ala kinaamaan pienistä asioista, joilla ei ole merkitystä. Jostakin syystä lapsi sitten uskookin minua paremmin, silloin kun olen ehdoton.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihmisiä on erillaisia;23825483:
"vieras" tarkoitatko että ap pitäisi niellä asia että isä saa lapsen edessä purkaa keskustelun joka kerta kun ei miestä miellytä?

minun mielestäni se joka on kotona päättää suurimmmaksi osaksi mutta jos mies on rankasti jotain mieltä se sääntö muutetaan..

Mutta toi kenkä homma oli minun silmissäni aika alaarvoinen temppu äitiä kohtaan isältä

Miksi ihmeessä kotona olevalla olisi jotenkin enemmän päätösvaltaa yhteistä lasta koskevissa asioissa?
 
[QUOTE="Kaisa";23825504]kyl meil ainaki on ja tulee olemaan huoneita ja paikkoja mihin lapsi ei saa mennä yksin. esim lämpiämässä oleva sauna, miehen työ huone, vaatehuone ja lapset on 1v ja 3v[/QUOTE]

Sepä ikävää, meillä näin ei ole. Sen sijaan 3- vuotiaalle on opetettu mitä vaatehuoneessa saa tehdä ja miksi lämpiävään saunaan ei kannata mennä ja että aikuisten papereihin työpöydällä ei saa koskea ja miksi näin on.
 
[QUOTE="eee";23825514]Miksi ihmeessä kotona olevalla olisi jotenkin enemmän päätösvaltaa yhteistä lasta koskevissa asioissa?[/QUOTE]

Tätä minäkin ihmettelen. Eri asia jos isä on kotona tyyliin kerran viikossa, mutta en todellakaan ymmärrä tuota normaalissa tilanteessa.
 
Me ollaan oltu samassa tilanteessa n vuosi sitten. Pimahdin täysin miehelle ja sen jälkeen keskusteltiin pitkään noista asioista ja saatiin sopu aikaiseksi. Mies lopulta ymmärsi pointin, mutta joskus silti jotain unohtuu... Mies voi esin ruoka-aikaan tarjota lapselle pullaa tai pipparia, viedä lapsen kurakelillä ulos ilman ulkoiluvaatteita, purkaa kieltoni esim uudesta lelusta yms... Mä olen löysännyt pipoa ja ihan hyväkäytöksinen ja fiksu tuo poika on. Myönnän että mies antaa paljon enemmän periksi, mutta luulen että kun mies on viikot ja joskus viikonloputkin töissä niin hän haluaa että lapsen kanssa vietetty aika on mukavaa, eikä jatkuvaa naputusta jostakin säännöistä. Sen annan anteeksi. Lapsi ikävöi isäänsä paljon, kun hän on poissa.

Vaaratilanteisiin lapsi ei ole koskaan isänsä kanssa joutunut. Päinvastoin, isä on ehkä vähän ylisuojeleva.

Parvekkeelle päästäminen riippuu varmaan siitä millainen parveke. Meillä oli ennen lasitettu ja niitä laseja ei aikuisetkaan saanut auki, saati lapset. Kuitenkaan lapsi ei ikinä parvekkeella ole, koska siellä poltetaan tupakkaa ja haju on kamala!

Kuri pitää olla, mutta mielestäni liika tiukkuus ei ole lapselle hyväksi. se aiheuttaa viim teini-iässä hankaluuksia...
 
[QUOTE="vieras";23825516]Sepä ikävää, meillä näin ei ole. Sen sijaan 3- vuotiaalle on opetettu mitä vaatehuoneessa saa tehdä ja miksi lämpiävään saunaan ei kannata mennä ja että aikuisten papereihin työpöydällä ei saa koskea ja miksi näin on.[/QUOTE]

nehän uskoo :D
 
Huspati, ongelma olikin se että mieheni sai minut näytämään täysin aasilta kun koitin selittää miksi otan pussiin kesäkengät ja vaatteet.

Voisitko miettiä siltä kantilta, että ovatko kaikki sääntösi ja määräyksesi tarpeellisia, voiko isällä olla erilaiset käytännöt pienissä asioissa? Ja toisekseen, siinä että joskus pyörtää päätöksensä ei ole mitään aasimaista. Sekin on tavallaan sinun päässäsi, kun tunnet niin. Ymmärrän kyllä oikein hyvin ärtymyksesi, sellaista monissa liitoissa on, omassanikin on ollut. Kun tuntuu, ettei toinen tajua, mutta aika iso avain oli ymmärtää, ettei kyse ole aina siitä ymmärtämisestä vaan siitä, että se oma tapa ei ole ainoa tapa ja toisen tapa voi olla ihan yhtä hyvä. Se kirveli kyllä, eikä muistu aina vieläkään mieleen.
 
Mun mielestä sä et arvosta miestäsi, etkä hänen ja lapsen yhteistä aikaa pätkääkään. Kieli pitkänä odotat että mies pääsee töistä ja voit alkaa jäkätyksen! Sä et omista lastasi, muista että se on miehesi myös ja hänellä ihan yhtälainen päätösvalta asioihin kuin sinulla. Anna miehesi tehdä asiat lapsen kanssa OMALLA tavallaan, äläkä koko ajan vahtaa vieressä neuvomassa. Ole tyytyväinen että miehes edes vielä viitsii olla lapsensa kanssa. Tolla käytöksellä saat sen loppumaan aika pian!
 
Vanhempien ei aina tarvitse hyväksyä sitä mitä toinen tekee. Silloin asioista keskustellaan aikuisten kesken, EI lapsen edessä, etenkin kun kyse on jostain kengistä.

Ap vois myös opetella joustamaan omista jutuistaan ja kunnioittaa isän mielipidettä. Toisen vanhemman toimintaan puututaan lapsen edessä vain, jos siitä on hänelle välitöntä vaaraa (toinen huutaa, lyö tms.). Muut asiat puhutaan kahden kesken.

Kun miehen kanssa keskustelee, on syytä ottaa hänenkin näkemyksesnä huomioon, ja luottaa häneen. Voi sanoa että sinua pelottaa että lapsi jää auton alle ja on siinä perää tai ei, on hänen sitä kunnioitettava ja pidettävä säännöstä kiinni. Vastaavasti sinä voisit sanoa, että pelkäät lapsen tippuvan parevekkeelta, mutta jos mies todella on sitä mieltä ettei sellaista pääse käymään, voisitte koittaa opettaa lasta olemaan kiipeämätää reunalle ja sinä opetella luottamaan miehesi arviointi kykyyn.

Tärkeintä on että vanhemmat ovat yhdessä sovittujen sääntöjen kanssa sujut. Miehesi pitää opetella pitämään säännöistä kiinni, tai todella saa lapsen sekaisin. Vastaavasti sinä voit opetella olematta tekemään crokseista numeroa: asia ei ole niin tärkeä, ja joskus on tärkeämpää pitää vanhemmuudesta kuin säännöstä kiinni. "jaa, no on siellä aika lämmin, laitetaan nuo lenkkarit sitten reppuun tänään, vai mitäs mieltä isä on?" olisi myös ohittanut tilanteen asiallisesti. Teidän välinen valtataistelu ei kuulu lapsen korville.
Lapsi myös uskoo sänntöjä paremmin, kun valitsee taistelunsa eikä joka kärpäsestä tehdä härkästä jostain turhasta periaatteesta.

Uhmaan, niin lapsen, omaasi kuinmiehenkin auttaa neuvottelu. Lapselle voi antaa realistisia vaihtoehtoja, ja miehen opettaa tekemään samaa hänen kanssaan: "haluatko laittaa kengät tänne sivutaskuun vai isoon taskuun" tms. jolloin itse asiasta pidetään kuitenkin kiinni. Aikuisten neuvottelut pidetään sitten lapsen silmistä poissa, ja ne voidaan käydä useaan kertaan-niin kauan kun ei tilanne toimi tai tuntuu pahalle.
 
no meillä mies on kans aika paljon lepsumpi ja seki rassaa mua.

Tytöllä on ollu aika kovakin uhma ja eikä oo sit aina jaksanu takuta asioista. Esim. kerran kun tyttö halus erään tietyn mekon laittaa ja se oli pyykissä. Tyttö tietenkin nosti asiasta metelin niin eiköhän se oltu sit kaivettu sieltä pyykistä..

Ja mä en tykänny tosta siks et aina jos mä kielsin jotain niin sit juostaan isille narisemaan ja useinmiten siellä meni sit läpi jolloin mun auktoriteetti jyrättiin täysin.

Ymmärrän ap:ta oikein hyvin. Nyt meillä on vähentyny toi ja tilalle on molemmin puolin alettu sanomaan et " kuulit kyllä mitä äiti/isi sanoi " eli molemmin puolin tuetaan sanomista vaikka ei aina ollakkaan asiasta samalla linjalla.

kontrollifriikkeydestä en nyt lähtis puhumaan..
 
Mikään ei ole ärsyttävempää kuin se että tuollasessa tilanteessa toinen tulee neuvomaan vierestä! Eli ne säännöt pitäs sopia etukäteen eikä alkaa siinä tilanteessa niitä vänkäämään. Mutta oikeasti mun mielestä pitäis myös hyväksyä toisen tapa toteuttaa niitä sääntöjä. Eli jos vaimo on se tarkempi osapuoli suhteessa, niin vaimon pitäis vain hyväksyä se miehen vähän epätarkempi tapa toteuttaa. Ja taas ihan samalla tavalla toisin päin.

Mun mielestä on helpompi toteuttaa kummankin sellaisia sääntöjä jotka ei ole liian "tiukkoja". Sillon niistä on kummankin helpompi pitää kiinni.

Ja sitten toinen asia. Me ollaan sovittu että kumpikaan ei mene toisen väliin vaikka lapsi alkaisikin tingata toiselta vanhemmalta asiaa. Eli mukaillaan sillon sitä toista ja annetaan sen päättää...
 
Meillä mies itse sanonut että saan päättää säännöt kun kotona kahdestaan ollaan, kaikista hän ei tykkää mutta kunnioittaa niitä. Ja kuitenkin kysyn myös miehen mielipiteen moniin asioihin. Mies niin vähän lapsen kanssa että sen ajan kun paikalla on niin ei halua käyttää TURHAAN sotimiseen (esim just että mitkä kengät tms) vaan antaa helpommin periksi. Vaikka samase onko kumpparit vai lenkkarit, laittaa mitkä itse haluaa.. On tärkeämpiäkin asioita! Kyllä se niin vaan on että minun tapani ei ole ainoa oikea ja mua ällöttää ihmiset jotka kuvittelee kaiken niin mustavalkoisesti! Ei kannata ottaa kaikkea niin vakavasti.
 
Sä et voi tehdä yksin rajoja ja sääntöjä ja olettaa, että miehesi tekee samalla tavalla. Teitä on kaksi vanhempaa siellä ja teidän pitää yhdessä keskustella asioista. Tästä keskustelusta sai sellaisen kuvan, että sä määrät ja pomotat ja miehesi täytyy tehdä kuten sä haluat. Tuo kenkäasiakin on melko turhamainen, joten kannattaako tuollaisesta oikeasti alkaa tappelemaan. Sun täytyy antaa miehelle tilaa olla myös vanhempi ja tehdä päätöksiä. jos sä olet tiukka vanhempi, miten sä voit olettaa että miehesi pitää olla samanlainen.
Toisekseen, kun toinen vanhempi keskustelee lapsen kanssa ja vaikka antaa periksi, sulla eikä miehellä ole oikeutta mennä väliin. Se on lapselle paljon pahempi asia, kuin jos mies antaa periksi vaikka sä et olisi antanut.

Teidän täytyy tehdä tietyt säännöt selväksi keskenään, joita noudatatte molemmat. Ja joihin molemmat saa sanoa mielipiteensä. Ei niin, että sä sanot ja mies tottelee. Noudatatte niitä Sovitte, että jos toinen päättää jotain, väliin ei mennä, vaikka olisikin eri mieltä. Ja antakaa toisillenne tilaa olla oma itsensä ja luoda suhde lapseen.
 
Miehesi käyttäytyy noin, koska on helpointa antaa periksi. Valitettavasti hän ei vaan osaa katsoa kauemmas eikä ymmärrä että tekee vaan vahinkoa. Ei ole mitenkään harvinaista että perheessä toinen (yleensä äiti) on se "pahis" ja toinen (yleensä isä) on hyvis.
Mun pikkusisko on elävä, aikuinen esimerkki siitä miten käy kyn 3-vuotiaana oppii käyttämään tätä tilannetta hyväksi ja on nyt ihan pulassa kun on tottunut saamaan lopulta tahtonsa periksi, eikä se maailmalla toimi niin!

Ehdotan että keskustelette miehen kanssa pelisäännöt selviksi ja selitä miehellesi että joka paikassa on sääntöjä joita kuuluu noudattaa, myös kotona! Eikä niitä sääntöjä huvikseen laadita. Ei lainkaan kanssa voi toimia niin, että selitetään poliisille tai tuomarille että "Eiks nyt tän kerran vois rikkoa lakia, pliiisss?". Selitä miehellesi että tukemalla lapsen uhmaa, hän tekee lapselle karhunpalveluksen.

Toki lapsille kuuluu perustella, kuten sä teitkin, ja on hyvä tehdä kompromisseja, niinkuin sä teit kenkä-asiassa. :)
 
[QUOTE="minna";23825907]Sä et voi tehdä yksin rajoja ja sääntöjä ja olettaa, että miehesi tekee samalla tavalla. Teitä on kaksi vanhempaa siellä ja teidän pitää yhdessä keskustella asioista. Tästä keskustelusta sai sellaisen kuvan, että sä määrät ja pomotat ja miehesi täytyy tehdä kuten sä haluat. Tuo kenkäasiakin on melko turhamainen, joten kannattaako tuollaisesta oikeasti alkaa tappelemaan. Sun täytyy antaa miehelle tilaa olla myös vanhempi ja tehdä päätöksiä. jos sä olet tiukka vanhempi, miten sä voit olettaa että miehesi pitää olla samanlainen.
.[/QUOTE]

Peesi!
Tuollaiset kontrollifriikit saisivat miettiä omaa "erinomaisuuttaan".
 
ap antoi esimerkin kengillä, kyse on nyt siitä että jos äiti hoitaa tai ehtii hoitaa tilannetta mies kyseenalaistaa lapsen käytöksen ja äidin säännön täysin..

kontrollifriikkiä apesta ei saa tekemälläkään.
 
vaikka crocseja ei saanu laittaa sateen taki tänään sille tarhareissulle. Meillä päin sato ainakin kaatamalla ja tytöllä oli molemmat kumisaappaat tarhas. Ni silloinhan fiksuinta olisi laittaa jalkaan ne lenkkarit ei ainakaan jalat olisi niin nopeasti märät. Ja toi parvekkeelle meno yksinään ei meilläkään saisi muksu mennä. Se on ihan perusturvallisuutta. Ja kyllä miehenkin on tietyissä asioissa opitava pitämään kiini niistä säänöistä jotka on laadittu äidin kanssa. Joissakin tietysti tulee neuvotella myöskin lapsen kanssa ja joustaa mutta ei kaikissa asioissa ja senkin pitäis kyllä myös miehen oppia ja äidin se mistä voidaan joustaa.
 

Yhteistyössä