TÄLLÄ PALSTALLA TOINEN ÄITI ON TOISELLE SUSI!!

[äiti minäkin]

KYLLÄ TOINEN ÄITI ON TOISELLE SUSI (ainakin tällä palstalla)!!!

Olen huomannut asian jo useamman vuoden ajan seuranneena
- esim. äiti kertoo jostakin huolenaiheestaan - jo alkaa kauhea syyllistäminen ja haukkuminen - jos kiviä olisi mahdollisuus heittää, niin kuoliaaksi kivitettäisiin - ja kaikki tämä kirjoitetaan vierailijana, omaa nimimerkkiä ei tällöin käytetä!! Itse kyllä ollaan niin täydellisiä äitejä ja haukutaan toisia ilman sen tarkempia tietoja asiasta.

Joskus ajattelen että onko tällä palstalla niin nuoria ja kokemattomia äitejä, ettei toisen äidin hätää osata nähdä ja asettua toisen surullisenkin äidin asemaan.

Äitinä olo ei ole helppoja kenelläkään, jokaiselle tulee jossain vaiheessa vastoinkäymisiä ja niitä on hyvä purkaa jonkun ihmisen kanssa. Kaikilla ei ole ystäviä ja tälläinen palsta voi sellaiselle olla hyvä keino saada vertaistukea - tai pitäisi olla!!!

Ajatelkaa te äidit, jotka aina tuomitsette, että kirjoittaa äiti mitä tahansa tällä palstalla, ei ensimmäinen reaktio tarvitse olla tuomio tai haukkuminen tai että "MENE HOITOON". Ymmärtäkää toisianne ja miettikää yhdessä apua vaikeaankin tilanteeseen.

Rakkautta ja voimia kaikille äideille olosta huolimatta

t. suurperheen 40-vuotias äiti

PS. mustua (=hankkia nimimerkkiä) en koskaan aio, sillä olen nähnyt sen lokan mitä jotkut ovat saaneet.

 

[VIIVILIINA-]

No älä.. B)

Mut tää on vain palsta, ei kannata ottaa niin vakavasti..

 

[totta mooses]

Ihan samaa mieltä olen.
Kaikkein kamalimpia on nämä aloitukset, joissa mollataan äitejä, joiden lapset ovat VIRIKEHOIDOSSA.
Samanlaista kivittämistä on muuten myös vauva-lehden palstalla.

terveisin toinen 4-kymppinen, mutta suurperhe tämä ei kylläkään ole ..

 

[Kaisla]

Se on kyllä valitettavasti totta... monesti muutenkin on ihan kauhea fiilis päällä, niin viimeiseksi haluaisin kuulla jotain kauheita kommentteja vierailta ihmisiltä ja varsinkaan syytöksiä. Varmasti kaikki äidit ovat usein tehneet virheitä lastensa kanssa! Äitiys kun vaan ei ole helppoa. Toivottavasti kaikki viisastelijat tajuaisivat, että voivat kommenteillaan tosissaan loukata.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Heh, sehän tän palstan parasta antia onkin.

 

[nalkuttava talonmies]

elämässä kannattaa oppia suodattamaan asioita. Pätee tälle palstalle myös. Miksi kukaan luottaa/ottaa totuutena siihen mitä joku tuntematon sanoo?

 

[Borkku]

Eikä ne yhden lapsen äidit tajua oikeastaan mistään mitään oli sit ikä mikä tahansa.

t reilusti yli 40v yhden lapsen äiti

 

[polgara]

kannattaa pitää suodatin päällä, eikä ottaa liian vakavasti.. ja liikaa omia henkilökohtaisuuksiaan ei kannata vuodattaa, niin täällä pärjää, tämä on vain virtuaalimaailmaa, oikea elämä on toisaalla=)

 

[totta mooses]

Olette siis ihan vakavasti sitä mieltä, että tämän palstan parasta antia on se, kun pääsee haukkumaan jotain toista äitiä ilkein sanakääntein? Että palstan paras anti on, kun pääsee lukemaan tällaista ketjua, missä äiti toisensa jälkeen kiillottaa omaa kilpeää ja keino siihen on kivittää joku toinen?

Mistä te tiedätte, miten raskas tilanne tällä äidillä oikeasti on? Ja teidän kommenttinne MENE HOITOON ja sitä rataa, lyttäävät ihmisen lopullisesti?

Joo, tottakai pitäisi suodattaa, tämähän on vain netti. Mutta entäs jos tämä on jollekin äidille, hänen senhetkisessä elämäntilanteessaan , ainoa paikka mistä voisi saada kuuntelijan ja apua? Ainoa paikka, missä voisi purkaa ja kertoa? Ja vastaus on mieletön haukkuminen, mitätöinti, eikä sekään mikään; yleensä aletaan vetää kaikenmaailman omia johtopäätöksiä, olettamuksia, ja tekstistä luetaan sellaista, mitä siellä ei edes lue ja kommentoidaan ilkeästi sellaiseen.

Teillä on siis oikeus haukkua, kivittää, ongelmistaan kirjoittava äiti. Sanotte vaan että ELÄMÄ ON ja jatkatte NAUTTIEN ilkeilyä ja käskette sen toisen suodattaa? !
Suodattakaa itse!
Tai lukekaa edes mitä siellä on kirjoitettu ja ottakaa kantaa siihen, ei omiin olettamuksiinne ja omiin johtopäätöksiinne, ja suodattakaa sen verran omaa mielipidettänne että vastaisitte asiallisesti .

 

[Tiskirätti]

On ihan oikeasti kurjaa, että joku tulee viimeisillä voimanrippeillään hakemaan vertaistukea täältä, ja saakin vain haukut niskaan. Mä en voisi nukkua, jos joutuisin miettimään, että onko mun "mee hoitoon hullu"-kommentti ollut se viimeinen pisara!!

 

[polgara]

mun mielestä tämä palsta ei todellakaan ole ainoa paikka mihin voi itseään purkaa, ehkä tosin helppo. Jos minulla olisi jokin hätä/tarvitsisin apua ottaisin yhteyden mielummin auttaviin puheliminiin tai sairaalaan yms. mistä saa oikeasti apua ilman kettuilua. Mielipiteitä eri asioista, kodin-ja lastenhoidosta yms.toki täällä kyselen tai lueskelen.

 

[Tiskirätti]

mun mielestä tämä palsta ei todellakaan ole ainoa paikka mihin voi itseään purkaa, ehkä tosin helppo. Jos minulla olisi jokin hätä/tarvitsisin apua ottaisin yhteyden mielummin auttaviin puheliminiin tai sairaalaan yms. mistä saa oikeasti apua ilman kettuilua. Mielipiteitä eri asioista, kodin-ja lastenhoidosta yms.toki täällä kyselen tai lueskelen.

Voi voi kun se olisikin niin, että ensin lähtisi oikeasti kukaan hakemaan apua kodin ulkopuolelta. Kyllä se netti nykypäivänä on suurin tietolähde, ja valitettavan monelle se ainut vertaistuki koko elämässä.

 

[äiti minäkin]

Tottakai tällaisella palstalla täytyy asioida suodattaa, eikä kaikkia kommentteja tule ottaa "ainoana oikeana" tai liian vakavasti.
Nyt olikin kysymys siitä, että jokaisen kommentin takana on (useinmiten) OIKEA ÄITI, ja silloin kun toisella äidillä saattaa olla OIKEAA ASIAA, oikeasta elämästä, asetuttaisiin hänen asemaan ja ymmärrettäisiin ja kuunneltaisiin ilman tuomitsemista.

Ja kuten kerroin, kaikilla ei joka hetki (tai ei ehkä koskaan) ole ymmärtävää ystävän olkapäätä jolta saisi ymmärrystä ja apua. Silloin tällainen palsta pitäisi olla käytettävissä.

Kun toisella on kauhea fiilis - se on aivan hirveää, kun joku tällä palstalla leikkii heittämällä herjaa. Miettikää omalle kohdallenne!

Ja mitä tälle palstalle sitten voi kertoa, jos ei saa kertoa huonoja tai surullisia asioita ollenkaan - lokaa ja herjaako heitetään vain ja hurvitellaan toisten huonolla ololla?

Huumori on tietenkin eri asia, mutta ei silloin kun toisella on sellaista asiaa kun tässä on nyt puhuttu.

 

[Casper]

Samaa mieltä, kuin ap. Voitas olla kyllä ihan ihmisiä ihmiselle, niin kaikilla olis parempi olla. Aika uutena palstalaisena olen tätä menoa monesti ihmetellyt. Ja jos yhtään poikkeaa yleisestä moraaliltaan tai esim maailmankatsomukseltaan, lokaa tulee, että ropisee.

Muuten tämmöinen palsta on ihan kiva, kun voi toisten kanssa jutella ja kysellä, kun se ilkeily vaan pysyis poissa.

 

[polgara]

mun mielestä tämä palsta ei todellakaan ole ainoa paikka mihin voi itseään purkaa, ehkä tosin helppo. Jos minulla olisi jokin hätä/tarvitsisin apua ottaisin yhteyden mielummin auttaviin puheliminiin tai sairaalaan yms. mistä saa oikeasti apua ilman kettuilua. Mielipiteitä eri asioista, kodin-ja lastenhoidosta yms.toki täällä kyselen tai lueskelen.

Voi voi kun se olisikin niin, että ensin lähtisi oikeasti kukaan hakemaan apua kodin ulkopuolelta. Kyllä se netti nykypäivänä on suurin tietolähde, ja valitettavan monelle se ainut vertaistuki koko elämässä.

näinhän se ikävä kyllä taitaa olla, mutta edelleen olen sitä mieltä, ettei joka asiaa täällä kannata ottaa tosissaan itseensä.

 

[Kipsu]

mun mielestä tämä palsta ei todellakaan ole ainoa paikka mihin voi itseään purkaa, ehkä tosin helppo. Jos minulla olisi jokin hätä/tarvitsisin apua ottaisin yhteyden mielummin auttaviin puheliminiin tai sairaalaan yms. mistä saa oikeasti apua ilman kettuilua. Mielipiteitä eri asioista, kodin-ja lastenhoidosta yms.toki täällä kyselen tai lueskelen.

Tässä taas hyvä esimerkki. Kyllä tämä pasta voi olla joillekin oikeasti ainoa matalan kynnyksen avunsaantipaikka. Ihmiset ovat erilaisia ja eri elämäntilanteissa, ju nou. Joillekin on vain yksinkertaisen mahdotonta mennä henkilökohtaisesti puhumaan jollekin tai edes soittaa. Masentuneet ovat esimerkiksi monesti sellaisia.

 

[Starbucks]

Oon samaa mieltä ap:n kanssa. Oikeen halutaan viihdyttää itseään sillä, että saa laukoo omia törkeitä kommentteja toisille. Kyllä jokainen tapella osaa, fiksu ja antoisa keskustelu onkin sitten toinen juttu, joka ei luonnistu kaikilta.

 

[ERÄS]

On ihan oikeasti kurjaa, että joku tulee viimeisillä voimanrippeillään hakemaan vertaistukea täältä, ja saakin vain haukut niskaan. Mä en voisi nukkua, jos joutuisin miettimään, että onko mun "mee hoitoon hullu"-kommentti ollut se viimeinen pisara!!

Kerronpa, miten voi käydä. Oikeasti.
Olen ihan tavallinen ihminen, en ole masentunut, minulla ei ole mielenterveydellistä diangoosia eikä aihetta sellaiseen. En ole yliherkkä.

Mutta minulla oli hirmu raskas elämäntilanne. Paljon asioita, eikä ketään, kelle kertoa.

Onneksi löytyi netistä VERTAISTUKIpalsta. Siis oikein ryhmä, jonne kirjautuneena voidaan pohtia ja jakaa kokemuksia ja ajatuksia ja saada neuvoja. En kerro mikä palsta, ehkä verrattavissa tähän kaksplussaan mutta ei vauva-lehti, eikä tämä kaksplussakaan.

Niillä viimeisillä voiman rippeilläni hain vertaistukea, jotain ihmisiä, joilla olisi samanlaista ja siten ymmärrystä minun tilanteeseeni.

Se oli aika tyrmäävää, se vastaanotto. Suhtautuminen. Ei siellä sanottu MEE HOITOON mutta se mitä sanottiin, se tyrmäsi. Vei sen viimeisenkin jaksamisen. Jäin yksin. Minulla ei ollut ketään, ei yhtään ketään, kelle olisin voinut kertoa, kenen kanssa jakaa, ei ketään joka olisi sanonut että olen kuitenkin hyvä ihminen, ei ketään joka olisi jaksanut olla empaattinen, kuunnella, jakaa, nähdä asiat minun kannaltani.

Aina asia nähtiin sen toisen / niiden toisten näkövinkkelistä ja minua vaadittiin ymmärtämään heitä/ häntä.

Myöhemmin romahdin. Ei, en mennyt tajuttomaan kuntoon enkä vaipunut psykoosiin , en edes masentunut, eikä mitään muutakaan dramaattista, mutta minun jaksamiseni vaan loppui.

Tuo kokemus kyllä kasvattaa ja kovettaa.
Ja kun siihen tuon nettivertaistukipalstan rinnalle ottaa ne live-ihmiset, ja heidän kommenttinsa, niin.. kyllä se jätti jälkensä.
On tosi vaikea luottaa kehenkään. Että kuka on aito, oikea, kuka muka välittäisi ja kuka uskoisi. Kenen tausta-ajatus on vilpitön ja kuka puukottaa selkään.
Milloin kivitetään ja miten lujaa. Siis nimenomaan näin: että naiset kivittää, kysymys on vain että milloin ja miten lujaa, miten isoilla kivillä.

Että joskus joku nettipalsta oikeasti voi olla se ainoa, ehkä viimeinenkin, paikka missä purkaa ongelmavyyhteään.
Siksi pitäisi ottaa vastuu omista vastauksistaan. Olla aikuinen ja asiallinen MYÖS täällä.
Mutta ehkä naiset ei osaa. Tai ei edes halua. On kiva katsoa, kun joku ihminen romahtaa silmien edessä. Vaikka sitten virtuaalisesti.

 

[Tiskirätti]

mun mielestä tämä palsta ei todellakaan ole ainoa paikka mihin voi itseään purkaa, ehkä tosin helppo. Jos minulla olisi jokin hätä/tarvitsisin apua ottaisin yhteyden mielummin auttaviin puheliminiin tai sairaalaan yms. mistä saa oikeasti apua ilman kettuilua. Mielipiteitä eri asioista, kodin-ja lastenhoidosta yms.toki täällä kyselen tai lueskelen.

Voi voi kun se olisikin niin, että ensin lähtisi oikeasti kukaan hakemaan apua kodin ulkopuolelta. Kyllä se netti nykypäivänä on suurin tietolähde, ja valitettavan monelle se ainut vertaistuki koko elämässä.

näinhän se ikävä kyllä taitaa olla, mutta edelleen olen sitä mieltä, ettei joka asiaa täällä kannata ottaa tosissaan itseensä.

Vaikka sä olisit kuinka sitä mieltä, niin et voi millään kuitenkaan vaikuttaa muiden ihmisten tuntemuksiin, vaikka omiisi voit.

 

[Tiskirätti]

On ihan oikeasti kurjaa, että joku tulee viimeisillä voimanrippeillään hakemaan vertaistukea täältä, ja saakin vain haukut niskaan. Mä en voisi nukkua, jos joutuisin miettimään, että onko mun "mee hoitoon hullu"-kommentti ollut se viimeinen pisara!!

Kerronpa, miten voi käydä. Oikeasti.
Olen ihan tavallinen ihminen, en ole masentunut, minulla ei ole mielenterveydellistä diangoosia eikä aihetta sellaiseen. En ole yliherkkä.

Mutta minulla oli hirmu raskas elämäntilanne. Paljon asioita, eikä ketään, kelle kertoa.

Onneksi löytyi netistä VERTAISTUKIpalsta. Siis oikein ryhmä, jonne kirjautuneena voidaan pohtia ja jakaa kokemuksia ja ajatuksia ja saada neuvoja. En kerro mikä palsta, ehkä verrattavissa tähän kaksplussaan mutta ei vauva-lehti, eikä tämä kaksplussakaan.

Niillä viimeisillä voiman rippeilläni hain vertaistukea, jotain ihmisiä, joilla olisi samanlaista ja siten ymmärrystä minun tilanteeseeni.

Se oli aika tyrmäävää, se vastaanotto. Suhtautuminen. Ei siellä sanottu MEE HOITOON mutta se mitä sanottiin, se tyrmäsi. Vei sen viimeisenkin jaksamisen. Jäin yksin. Minulla ei ollut ketään, ei yhtään ketään, kelle olisin voinut kertoa, kenen kanssa jakaa, ei ketään joka olisi sanonut että olen kuitenkin hyvä ihminen, ei ketään joka olisi jaksanut olla empaattinen, kuunnella, jakaa, nähdä asiat minun kannaltani.

Aina asia nähtiin sen toisen / niiden toisten näkövinkkelistä ja minua vaadittiin ymmärtämään heitä/ häntä.

Myöhemmin romahdin. Ei, en mennyt tajuttomaan kuntoon enkä vaipunut psykoosiin , en edes masentunut, eikä mitään muutakaan dramaattista, mutta minun jaksamiseni vaan loppui.

Tuo kokemus kyllä kasvattaa ja kovettaa.
Ja kun siihen tuon nettivertaistukipalstan rinnalle ottaa ne live-ihmiset, ja heidän kommenttinsa, niin.. kyllä se jätti jälkensä.
On tosi vaikea luottaa kehenkään. Että kuka on aito, oikea, kuka muka välittäisi ja kuka uskoisi. Kenen tausta-ajatus on vilpitön ja kuka puukottaa selkään.
Milloin kivitetään ja miten lujaa. Siis nimenomaan näin: että naiset kivittää, kysymys on vain että milloin ja miten lujaa, miten isoilla kivillä.

Että joskus joku nettipalsta oikeasti voi olla se ainoa, ehkä viimeinenkin, paikka missä purkaa ongelmavyyhteään.
Siksi pitäisi ottaa vastuu omista vastauksistaan. Olla aikuinen ja asiallinen MYÖS täällä.
Mutta ehkä naiset ei osaa. Tai ei edes halua. On kiva katsoa, kun joku ihminen romahtaa silmien edessä. Vaikka sitten virtuaalisesti.

:hug: Kamalaa... Tätä mä juuri tarkoitin. Mutta toivottavasti sulla nyt kaikki hyvin? Voimia ja jaksamista!!

 

[polgara]

mun mielestä tämä palsta ei todellakaan ole ainoa paikka mihin voi itseään purkaa, ehkä tosin helppo. Jos minulla olisi jokin hätä/tarvitsisin apua ottaisin yhteyden mielummin auttaviin puheliminiin tai sairaalaan yms. mistä saa oikeasti apua ilman kettuilua. Mielipiteitä eri asioista, kodin-ja lastenhoidosta yms.toki täällä kyselen tai lueskelen.

Voi voi kun se olisikin niin, että ensin lähtisi oikeasti kukaan hakemaan apua kodin ulkopuolelta. Kyllä se netti nykypäivänä on suurin tietolähde, ja valitettavan monelle se ainut vertaistuki koko elämässä.

näinhän se ikävä kyllä taitaa olla, mutta edelleen olen sitä mieltä, ettei joka asiaa täällä kannata ottaa tosissaan itseensä.

Vaikka sä olisit kuinka sitä mieltä, niin et voi millään kuitenkaan vaikuttaa muiden ihmisten tuntemuksiin, vaikka omiisi voit.

Mutta tätähän tässä haettiin, toiset ihmiset ottavat muiden (negatiiviset)sanomiset itseensä, ja voivat siitä pahoin. Silloinhan se on muiden tunteisiin(tuntemuksiin) vaikuttamista. Ihmisten on niin helppo kirjoitella mitä sylki suuhun tuo ignorena, tuskimpa kaikki on oikeassa elämässä sellaisia, toivon mukaan ainakaan. Rauha palstalle :heart:

 

[äiti minäkin]

On ihan oikeasti kurjaa, että joku tulee viimeisillä voimanrippeillään hakemaan vertaistukea täältä, ja saakin vain haukut niskaan. Mä en voisi nukkua, jos joutuisin miettimään, että onko mun "mee hoitoon hullu"-kommentti ollut se viimeinen pisara!!

Kerronpa, miten voi käydä. Oikeasti.
Olen ihan tavallinen ihminen, en ole masentunut, minulla ei ole mielenterveydellistä diangoosia eikä aihetta sellaiseen. En ole yliherkkä.

Mutta minulla oli hirmu raskas elämäntilanne. Paljon asioita, eikä ketään, kelle kertoa.

Onneksi löytyi netistä VERTAISTUKIpalsta. Siis oikein ryhmä, jonne kirjautuneena voidaan pohtia ja jakaa kokemuksia ja ajatuksia ja saada neuvoja. En kerro mikä palsta, ehkä verrattavissa tähän kaksplussaan mutta ei vauva-lehti, eikä tämä kaksplussakaan.

Niillä viimeisillä voiman rippeilläni hain vertaistukea, jotain ihmisiä, joilla olisi samanlaista ja siten ymmärrystä minun tilanteeseeni.

Se oli aika tyrmäävää, se vastaanotto. Suhtautuminen. Ei siellä sanottu MEE HOITOON mutta se mitä sanottiin, se tyrmäsi. Vei sen viimeisenkin jaksamisen. Jäin yksin. Minulla ei ollut ketään, ei yhtään ketään, kelle olisin voinut kertoa, kenen kanssa jakaa, ei ketään joka olisi sanonut että olen kuitenkin hyvä ihminen, ei ketään joka olisi jaksanut olla empaattinen, kuunnella, jakaa, nähdä asiat minun kannaltani.

Aina asia nähtiin sen toisen / niiden toisten näkövinkkelistä ja minua vaadittiin ymmärtämään heitä/ häntä.

Myöhemmin romahdin. Ei, en mennyt tajuttomaan kuntoon enkä vaipunut psykoosiin , en edes masentunut, eikä mitään muutakaan dramaattista, mutta minun jaksamiseni vaan loppui.

Tuo kokemus kyllä kasvattaa ja kovettaa.
Ja kun siihen tuon nettivertaistukipalstan rinnalle ottaa ne live-ihmiset, ja heidän kommenttinsa, niin.. kyllä se jätti jälkensä.
On tosi vaikea luottaa kehenkään. Että kuka on aito, oikea, kuka muka välittäisi ja kuka uskoisi. Kenen tausta-ajatus on vilpitön ja kuka puukottaa selkään.
Milloin kivitetään ja miten lujaa. Siis nimenomaan näin: että naiset kivittää, kysymys on vain että milloin ja miten lujaa, miten isoilla kivillä.

Että joskus joku nettipalsta oikeasti voi olla se ainoa, ehkä viimeinenkin, paikka missä purkaa ongelmavyyhteään.
Siksi pitäisi ottaa vastuu omista vastauksistaan. Olla aikuinen ja asiallinen MYÖS täällä.
Mutta ehkä naiset ei osaa. Tai ei edes halua. On kiva katsoa, kun joku ihminen romahtaa silmien edessä. Vaikka sitten virtuaalisesti.

Sinä sen puit sanoiksi mitä tarkoitin.
Voimia ja jaksamista sinulle ja perheellesi!

 

[ERÄS]

Tuo on vanha juttu, siksi sen tänne voi kertoa. Mutta ehdottomasti harmaana

Perhe voi hyvin. Jaksan hyvin.

Tuolloin olleet murheet ovat mennyttä, mutta voi, jos olisi joku osannut silloin asettua minun asemaani. Hypätä minun housuihin. Eikä aina niiden toisten. Että kun olin juuri kirjoittanut pitkän vuodatuksen siitä, miten olin pohtinut asioita jokaisen näkokannalta, mutta sitten törmännyt taas omaan jaksamiseeni, ja siihen, ettei kukaan tukenut minua, niin sitten sanotaan vertaistukipalstalla että "ajattelepa niitä toisia osapuolia tässä asiassa"

Että jos minun piti aina hypätä toisten housuihin miettimään heidän tilannettaan, niin missä oli se ihminen joka olisi edes pienen hetken kävellyt minun mokkasiineissä minun elämääni.. ja kun sitä ei ollut live-elämässä, kun sitä tukea en sieltäkään kautta saanut, yritin että jos nettimaailmassa.. vaan ei ollut. No niin, jokunen harva siellä osasi sanoa että jaksamista ja muuta sellaista, mutta kun enemmistö huusi miten hirveä ihminen minä olen, kun AJATTENKIN siten tai täten..

Kyllä minä olen sitä mieltä, että meillä kaikilla on vastuumme lähimmäisistämme. Niin oikeassa elämässä kuin netissäkin.

 

[jespa]

Totta virkat. Tällä palstalla kyllä aina yllättyy, kuinka selkään puukotetaan ja toisaalta taas vedetään herneet nenään tyhjästä. Molemmat ääripäät. Ja tämä onkin ainut raskaamma sarjan mielipide pitkään aikaan (jonka siis tänne kirjoitan).

 

[IhanaValo]

Niinpä..Tuntuu että aina kun joukko naisia laitetaan "samaan tilaan" niin siitä ei tuu ku sanomista. Se homma kun alkaa jo ala-asteelta, ellei jo aiemmin. "En leiki siun kaa, oon vaan tuon kaveri" ja se selän takana paskanjauhaminen.. :kieh:

Naiset! :headwall: :headwall: