Tämä elämä ei vaan oikein onnistu.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Luuseri
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Luuseri

Vieras
Olen mielestäni yrittänyt parhaani, mutta ei silti suju. Mies ei halua mua sex-mielessä eli en kai ole kovin viehättävä. Joskus olisi kiva olla himoittu, mutta en tilaisuudenkaan tullen ole halunnut pettää. Vaikka en tiedä, mies voisi olla tyytyväinen kun pääsisi minusta. Olen yrittänyt olla hyvä vaimo, en nalkuta ja YRITÄN pukeutua kivasti jne. Mutta teenkin kai mieheni elämästä sitten kuitenkin hankalaa ja kurjaa. Työssänikään en ole kummoinen. Pääasiassa yritän olla ymmärtävä ja hyväntuulinen. Sen jotkut kai ajattelevat tarkoittavan, että minua saa mielensä mukaan näpäyttää. Jos puolustaudun, olen kiukuttelija. Lapsikin jankuttaa koko ajan, että äiti on tyhmä. No, kai se pitää paikkansa. Äitini jaksaa aina löytää jotain väärintehtyä, lapset on ruokittu väärin tai puettu huonosti. Rahaa mennyt liikaa, olen tuhlaaja. Vaikka siis itse rahani tuössäkäymällä ansaitsen. Muita sukulaisia ei edes kannata mainita. Miten joku voi alittaa riman kaikessa? Vaikka yrittää? Olen aina iloinnut elämästä, mutta nyt alkaa tuntua siltä että uudet päivät ovat velvollisuuksia, joissa en kuitenkaan voi tuottaa muille iloa. En toisaalta halua tuottaa lapsilleni tuskaa lopettamalla elämäni. Osaako joku kertoa mistä löytyisi sisäinen vahvuus olla tyytyväinen itseensä, vaikka muut eivät ole?...
 
Kuulepas, sinä olet ihana ihminen ja arvokas. Lapsillesi korvaamaton ja maailman ihanin ihminen. Ja jos mies ei halua sinua niin se on sen häpeä ja menetys. Sinä olet mahtava tyyppi ja ihana äiti!
 
Osaako joku kertoa mistä löytyisi sisäinen vahvuus olla tyytyväinen itseensä, vaikka muut eivät ole?...

Elä itsesi näköistä elämää. Elä elämäsi intuitiotasi ja sydämesi ääntä ( enkä tarkoita nyt sykemittarin hankkimista :) ) kuunnellen. Elä tässä hetkessä. Olet arvokas, olet tärkeä juuri siinä missä nyt olet. Olet ainutlaatuinen.
 
Osaako joku kertoa mistä löytyisi sisäinen vahvuus olla tyytyväinen itseensä, vaikka muut eivät ole?...

ap.n tätä kommenttia myös lainaan - laiskuuttani otin sen tuosta Istafran lainauksesta .... :)

NO Jos tosiaan on asiat jo noin pitkällä, niin on kyllä vähän liian pitkälle päässyt.
Eli et voi jatkaa "yksinäistä taisteluasi", vaan tarvitset todella tukea, terapiaa, sekä siis tukijoukkoja sen lisäksi.

Vaikuttaa siis aika pahalta, ei ole tarkoitus selvitä yksin tuollaisesta.
Asialla on kyllä myös kiire. Tee jotain nopsaan ja hanki tukea, ammatillista plus sinua tukevia ystäviä / vertaistukiryhmä.

Et pysty identiteettiäsi suojelemaan /rakentamaan vaurioituneesta eteenpäin ihan yksinäsi, eli kiirehdi tee jotain heti.
 
Kuinka eletään intuition mukaan? Mistä sen tietää? Luulin intuitioni sanovan, että muidenkin huomioonottaminen on hyvä asia, nyt olen herännyt huomaamaan, ettei minun antamani "paras" kelpaakaan tai riitä. Ei miehelle, työssä eikä edes lapsille. "Yksinäinen taistelu" hyvin sanottu, kirvoitti kyyneleet. Kaikkihan me omin jaloin joudumme seisomaan tietysti.
En tuota linkkiä saa auki.
 
Kuinka eletään intuition mukaan? Mistä sen tietää? Luulin intuitioni sanovan, että muidenkin huomioonottaminen on hyvä asia, nyt olen herännyt huomaamaan, ettei minun antamani "paras" kelpaakaan tai riitä. Ei miehelle, työssä eikä edes lapsille. "Yksinäinen taistelu" hyvin sanottu, kirvoitti kyyneleet. Kaikkihan me omin jaloin joudumme seisomaan tietysti.
En tuota linkkiä saa auki.

Muiden huomioonottaminen onkin hyvä asia. Mutta ei oman jaksamisen kustannuksella, itsensä pitää tuntea ja rajat on osattava vetää. Muut eivät sitä puolestasi tee, eivät edes ne läheiset ihmiset :hug: Juuri sinä olet elämäsi tärkein henkilö! Kuulostaa siltä, voin toki olla väärässäkin, että olet koettanut toteuttaa omaa elämääsi muiden ihmisten asettamien toiveiden mukaan. Et välttämättä ole kuunnellut omia toiveitasi? Ketään/ eikä myöskään toivomusten esittäjien toiveita ei pysty kukaan täysin tyydyttämään.
 
Nukkumaan käydessäni
ajattelen:
huomenna minä
lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhun ystävällisesti ja ihaillen.
Kehun: sinä pieni, urhea nainen,
minä luotan sinuun.
 
  • Tykkää
Reactions: Istafra
Tulipa surullinen olo kirjoituksestasi. Tärkeintä on, että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Jatkuvaa arvostelua on kyllä mahdotonta kestää, käynti mielenterveystoimistossa voisi olla hyväksi. Uskon, että lapsesi arvostaa sinua, vaikka tyhmäksi sanookin. Meilläkin minä olen aina tyhmä, kun en anna tehdä asioita niin kuin itse haluaa. Valoisampaa tulevaisuutta sinulle toivottaen.
 
Sun kannattaa tehdä tämä tunnelukkotesti, ja myös tämän testin jälkeen linkistä avautuva testi vanhempien vaikutuksesta tunnelukkoihin.

http://www.tunnelukkosi.fi/testi.php

Pidä rohkeasti puolesi töissä, sulla on siihen oikeus, et ole tyhmä.
 
Olen mielestäni yrittänyt parhaani, mutta ei silti suju. Mies ei halua mua sex-mielessä eli en kai ole kovin viehättävä. Joskus olisi kiva olla himoittu, mutta en tilaisuudenkaan tullen ole halunnut pettää. Vaikka en tiedä, mies voisi olla tyytyväinen kun pääsisi minusta. Olen yrittänyt olla hyvä vaimo, en nalkuta ja YRITÄN pukeutua kivasti jne. Mutta teenkin kai mieheni elämästä sitten kuitenkin hankalaa ja kurjaa. Työssänikään en ole kummoinen. Pääasiassa yritän olla ymmärtävä ja hyväntuulinen. Sen jotkut kai ajattelevat tarkoittavan, että minua saa mielensä mukaan näpäyttää. Jos puolustaudun, olen kiukuttelija. Lapsikin jankuttaa koko ajan, että äiti on tyhmä. No, kai se pitää paikkansa. Äitini jaksaa aina löytää jotain väärintehtyä, lapset on ruokittu väärin tai puettu huonosti. Rahaa mennyt liikaa, olen tuhlaaja. Vaikka siis itse rahani tuössäkäymällä ansaitsen. Muita sukulaisia ei edes kannata mainita. Miten joku voi alittaa riman kaikessa? Vaikka yrittää? Olen aina iloinnut elämästä, mutta nyt alkaa tuntua siltä että uudet päivät ovat velvollisuuksia, joissa en kuitenkaan voi tuottaa muille iloa. En toisaalta halua tuottaa lapsilleni tuskaa lopettamalla elämäni. Osaako joku kertoa mistä löytyisi sisäinen vahvuus olla tyytyväinen itseensä, vaikka muut eivät ole?...

miehen halut voi olla muustakin kiinni kuin vain sinusta(vaikka ymmärrän tunteesi),lapsesi saattaa sanoa sinua tyhmäksi,mutta se saattaa olla häneltä vain tapa purkaa omaa turhautumistaan,läheiselle ihmiselle äidille. ja tottakai kaikki äidit on joskus tyhmiä(lasten mielestä) olemmehan niin ikäviä että rajoitamme heidän toimintaansa,emmekä osta kaikkia kivoja leluja, tietysti lapsi reogoi siihen.

äitisi on oma lukunsa,voisitko sanoa hänelle että nämä asiat on sinun omia asioita. purkaako äitisi pahaaoloa sinuun? vai onko hän kaikille samanlainen? onko hän masentunut/muita ongelmia?

älä sinä ota itseesi noista(vaikka helpommin sanottu kuin tehty)

ymmärrän sinua,mutta ethän tee itsellesi enään hallaa? sinun täytyy ymmärtää ett äsinä et ole epäonnistunut jos joku arvostelee sinua/on ikävä sinulle.sinä olet aivan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin.koeta arvostaa itseäsi,sinä tiedät itse omat arvosi ja ne lopulta määrittelee enemmän sinua kuin ulkoiset saavutukset. ota pomon kanssa asia puheeksi jos työkaverit on epäasiallisia.

mitä muuten miehesi sanoo syyksi haluttomuuteensa?
 

Yhteistyössä