Tämä nyt on hypoteettinen ajatelma..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fleur de la Cour
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

Fleur de la Cour

Vieras
mutta mitähän sitä ympäristö mahtais olla mieltä jos tällanen yli kolmekymppinen (tai siis yli kolmekymppiset kun tuo mieskin on toki myös reippaasti yli kolmekymmentä) saiskin vauvan? Entä mitä siitä mietitään kun edeltävä lapsi on 10 vuotta vanhempi? Aloin vaan miettiä kun mies noita asioita pohtii, itse en ole vakuuttunut lainkaan että tuollaista edes tulisi tapahtumaan..
 
noh. mie olin 33 ko neiti synty. joten mie aattelen jotta: siittä vaan! :hug:

by the way, olikko se sie ko kävit siellä sappirakkoleikkauksessa?
 
No saattaisihan sitä joku pienessä päässään tai ääneenkin ihmetellä, miksi moinen ikäero lapsille, mutta mitäs se kenellekään kuuluu B) Ja mielipiteitä on joka lähtöön, jonkun mielestä vuoden ikäero on juurikin se paras ja toisen mielestä aivan mahdoton, joku kelailee että 25-vuotias on jo vanha ensisynnyttäjä ja jonkun mielestä päinvastoin...
 
Kaverin äiti sai aikoinaan kuopuksen 42-vuotiaana, ja eka lapsi oli tuolloin 16 v muistaakseni.. =)

Toisen kaverin äiti sai kuopuksen 44-vuotiaana, eka lapsi oli varmaan 25 v (lapsia yht. joku sata).

Ai sellaista mietitte? No senkun hommiin sitten!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
noh. mie olin 33 ko neiti synty. joten mie aattelen jotta: siittä vaan! :hug:

by the way, olikko se sie ko kävit siellä sappirakkoleikkauksessa?

En ole sappirakkoani pois antanut, minä pysyttelen sillä puolen joka hoitaa niitä sappileikattuja..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Swing:
Ai mut sähän olit se kauris. Semmonen ajattelee aina että mitähän ne muutkin siihen sanoo jne. Elä omaa elämääsi nainen!

Ajatus oli tosiaankin sitten hypoteettinen. Mies vaan eilen pohti kun tyttöni parhaalla kaverilla on vähän yli nelikymppinen äiti, tytöt on siis 8-vuotiaita.
 
Mikäs siinä,ei siinä mitään ihmeellistä ole.Jokainen tyylillään.
Ainoa juttu mitä miettisin on se,että miten jotkut jaksaa aloittaa kaiken uudestaan.Mä olen niin onnellinen kun meillä on 3 lasta suht putkeen,heistä on seuraa toisilleen ja on samat intressit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ippu:
Se vois olla yllätys, mutta pääpiirteittäin ehkä kummiski positiivinen, koska läheiset ei ehkä teiltä enää moista uutista ois osannu oottaa =)

No saavat nyt kuitenkin olla ihan rauhassa, vaikka mun mies kuinka ajattelis nyt lisääntyvänsä niin ei se nyt ihan niin vaan käy..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja Ippu:
Se vois olla yllätys, mutta pääpiirteittäin ehkä kummiski positiivinen, koska läheiset ei ehkä teiltä enää moista uutista ois osannu oottaa =)

No saavat nyt kuitenkin olla ihan rauhassa, vaikka mun mies kuinka ajattelis nyt lisääntyvänsä niin ei se nyt ihan niin vaan käy..

Täh? Sinäkö sen määräät saako miehesi lisääntyä vai ei? Ethän sä sitä voi mitenkään estää jos toisella on vietti päällä :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä vaan:
Mikäs siinä,ei siinä mitään ihmeellistä ole.Jokainen tyylillään.
Ainoa juttu mitä miettisin on se,että miten jotkut jaksaa aloittaa kaiken uudestaan.Mä olen niin onnellinen kun meillä on 3 lasta suht putkeen,heistä on seuraa toisilleen ja on samat intressit.

Niin no oikeastaan sitä huomaa olevansa välillä niin vanha, että elämä menee kuitenkin sellaisia ratoja, ettei mistään tarvitse luopua kun on jo muutenkin hissuttelua enimmäkseen tämä vapaa-ajan vietto. Ainoastaan se Tahitille tai Karibialle lentäminen siirtyis vieläkin kauemmas tulevaisuuteen, olen meinaan sitä mieltä, että en istu 12 tuntia lentokoneessa kenenkään lapsen kanssa, en edes oman 8-vuotiaani kanssa, vaikka olenkin joskus istunut sen kanssa 13 tuntia linja-autossa..
 
Valtaosa ei varmaan ajattele mitään sen ihmeempää, korkeintaan että kiva kuulla vauvauutisia. Sitten tietty löytyy näitä ihmisiä kenen mielestä teen aina väärin, mihin sitten ikinä päädytkin. Toisaalta heidän mielikseen ei kukaan pysty elämään, eli kannattaa moiset mielipiteet jättää omaan arvoonsa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Swing:
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja Ippu:
Se vois olla yllätys, mutta pääpiirteittäin ehkä kummiski positiivinen, koska läheiset ei ehkä teiltä enää moista uutista ois osannu oottaa =)

No saavat nyt kuitenkin olla ihan rauhassa, vaikka mun mies kuinka ajattelis nyt lisääntyvänsä niin ei se nyt ihan niin vaan käy..

Täh? Sinäkö sen määräät saako miehesi lisääntyä vai ei? Ethän sä sitä voi mitenkään estää jos toisella on vietti päällä :kieh:

Ei kyllä sen määrää korkeammat voimat kuin minä :D jos tuloksia haluaa niin minunhan tässä pitäis hankkia joku siittäjä jostakin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Eihän tuossa mitään ihmettelemistä olisi, etenkin jos tietäisi, ettei lastensaaminen ole ollut aivan tuosta-vaan-juttu.Iloinen olisin heidän puolestaan.

Kyllä minä taitaisin olla kauhistunut itsekin.. joten pidetään varmaan ihan ajatelmana tämäkin ajatus..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Eihän tuossa mitään ihmettelemistä olisi, etenkin jos tietäisi, ettei lastensaaminen ole ollut aivan tuosta-vaan-juttu.Iloinen olisin heidän puolestaan.

Kyllä minä taitaisin olla kauhistunut itsekin.. joten pidetään varmaan ihan ajatelmana tämäkin ajatus..

Tuntuu kyllä täältä kymmenen vuoden "etumatkan" päästä, että olet oikein nuori vielä, pidän itseänikin vielä ihan elävien kirjoissa =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Eihän tuossa mitään ihmettelemistä olisi, etenkin jos tietäisi, ettei lastensaaminen ole ollut aivan tuosta-vaan-juttu.Iloinen olisin heidän puolestaan.

Kyllä minä taitaisin olla kauhistunut itsekin.. joten pidetään varmaan ihan ajatelmana tämäkin ajatus..

Tuntuu kyllä täältä kymmenen vuoden "etumatkan" päästä, että olet oikein nuori vielä, pidän itseänikin vielä ihan elävien kirjoissa =)

Niin tämä +30 on kummallinen ikä.. mä koen toisaalta olevani nuorempi kuin +kakskymppisenä sillä mullahan ei ole mitään pakkoa enää saavuttaa mitään ja siltikin olis vielä energiaa, ainakin joskus.. mutta toisaalta mulle iskee silloin tällöin noita fyysisiä rasitteita ja silloin hiipii mieleen, että ai hitsi, mä olen kohta jo kokenut fyysistä vanhenemista kymmenisen vuotta. Lähinnä mua ehkä eniten tositilanteessa pelottaiskin fyysinen puoli, eka raskautenikaan ei ollut mikään helppo fyysisesti ja nyt kun on ihan tarpeeksi ollut aikaa ajatella sitäkin asiaa niin kynnys on aika korkealla ryhtyä niin masokistiseen juttuun enää. Henkisesti yleensä tositilanteissa vain totean, että kyllä tämä tästä.. mä olenkin sellainen kuuluisa etukäteen pohtija.. Tosin eniten meitä on pelottanut se haluaminen. Se on henkisesti raskasta enkä tiedä vieläkään jaksaisko sitä enää? Vaikkei tämä nyt yhtään edes ole oma idea, olen vaan ehkä toisinaan herkkä ajatelmalle, niin toisaalta sitä itsekin miettii, että kyllä elämässä on pakko vielä jotakin ehtiä..
 
Voi veikkosen, elämässähän ehtii niin kauan kuin niitä elonpäiviä on, monenlaisia asioita. Ja jokainen päivähän me olemme sieltä syntymästämme asti vanhentuneet =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Voi veikkosen, elämässähän ehtii niin kauan kuin niitä elonpäiviä on, monenlaisia asioita. Ja jokainen päivähän me olemme sieltä syntymästämme asti vanhentuneet =)

Tarkoitin fyysistä vanhenemista.. lapsethan ensin kasvaa ja kehittyy, 25-vuotiaana alkaa fyysinen vanheneminen.. muutenhan ikä ja vanheneminen on montaa muutakin juttua kuin fyysisyyttä..
 

Yhteistyössä