Tammikuun vauvat 2011

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja piggis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tsempit Potterille! =) Tiiän sen tunteen miten se ärsyttää ku kaikki kyselee että "millon se syntyy?" Mistäs minä tiedän, helvetti!
Toivotaan että sun synnytys lähtee käyntiin ihan yks kaks yllättäen. Ei siinä monesti mitään ennakko-oireita tarvita.

Mulla on tänään LA!!!!! Wuhuu! Sen kunniaksi sain käydä neuvolassa (toivottavasti viimeistä kertaa). Täti sitten katso taas kohdunsuun tilanteen ja hyvältä näytti. Viikko sitten oli 1,5cm kanavaa ja 2cm auki. Nyt oli sitten kanava kokonaan hävinnyt ja 3cm auki! =) Ihan kiva että tuo k-suu aukeaa jo ennen varsinaista synnytystä niin ei tarvi sitten tositoimissa niin kauaa kärsiä. Viimeksikin kun synnytys lähti käyntiin, odottelin kotona ehkä 2-3 supistusta ja sitten heti lähdettiin sairaalaan niin olin jo 5cm auki.

Nyt vaan sitte ootellaan. Kävelykepit edelleen käytössä ja neuvolasta oisin saanu ens viikolle ajan ä-polille että käynnistävät synnytyksen (nuitten jalkojen toimimattomuuden takia) mutta en huolinut sitä tarjousta. Niin toivon että synnytys lähtisi itsestään luonnollisesti käyntiin, toiveena kun muutenkin olisi mahdollisimman luonnollinen synnytys mihin ei puututtaisi ylimääräisin tutkimuksin tai lääkkein. Saa nyt nähä miten sekin onnistuu jos paniikissa jo sairaalan ovella kiljun sitä epiduraalia.....
 
Onnea Laventeli!!! Ihana juttu, toivottavasti kaikki sujui hyvin ja pääset nauttimaan tulokkaasta täysillä!

Täällä ehkä ensimmäisiä oireita, jotain ruskehtavaa pientä vuotoa tänä aamuna... Ei mitenkään paljon, mutta vessassa käydessä huomaa. Ei siis menkkatasoa tai kirkasta verta. Ihan pientä alavatsan väännettä, niinku lievää menkkakipua. Olisko ehkä tulppa irtoamassa???

Hoh hoijaa, eilen jälleen sai vastata tulevan isoäidin puheluun "eikö vieläkään mitään". Sainoin jo, etten enää vastaa sen puheluihin...

Katellaan!
 
Mua kanssa rasittaa ihan äärimmilleen erityisesti äidin tarkistussoitot, jotka alkaa aina niin mairealla Noo, mikäs se olo on? -kysymyksellä. No kettu kuule, ei kuulu sulle! Kerran jo sanoin, että tää on valeraskaus :D Ja olen tehnyt kyllä erittäin selväksi, että meinasin jo olla kokonaan vastaamatta sen puheluihin, jos ei ala löytyä muuta puheenaihetta. Onneks se on nyt rauhoittunut, kun on tajunnut, että yli mennään heittämällä. Tosin nyt se on alkanut painostamaan mua painostamaan käynnistystä, mutta tuostakin luopui kun sanoin, ettei oman pään hajoaminen riitä syyksi.

Onnea vauvautuneille, meillä harjoitellaan kolmatta viikkoa. Tosin toissaillasta lähtien jo hieman kivuliaillakin supistuksilla, joihin on pitänyt ottaa vatsan hieronta avuksi, mutta sen verran epäsäännöllisiä ovat, ettei näistäkään taida tulla sanomista enempää. Plaah.

41 vkoa
 
Mekin tehtiin tänään semmonen ennakkokäynti synnärille. Päivällä oli neuvola-aika ja yllättäen vauvan sydänäänet oli aika matalat. Yleensä ollut 139-145 niin nyt oli vaan 118-120. Lähettiin sitten synnärille käyrille ja siellä syke olikin ihan normaali. Söin vähän suklaapatukkaa siinä ja join limpparia niin vauva virkistyi siitä. Varmaan sillä oli vaan verensokerit alhaalla.
Kohdunsuu oli edelleen kahelle sormelle auki ja kanava melkein hävinnyt. Ei muutosta siellä suunnalla. Kätilö sitten sisätutkimusta tehdessään vähän ronkki niin katotaan lähtiskö syntymään.

Vieläkö Esikko oot yhessä koossa? Tuuppa kertoon kuulumisia!! Ja Laventelin vauva-arjen alusta ois ihan mukava myös kuulla =) ja synnytyksestä tietenkin!

Täällä tulee huomenna 41 viikkoa täyteen ja ottaa kyllä välillä aivoon, ei voi enää ees uskoa että tää itestään lähtis syntymään =D...ei kai se auta muu ku odottaa. En haluais käynnistystä, vaan että synnytys sujuisi alusta loppuun luonnonmukaisesti.

Tänään neuvolassa laitettiin jo lähete menemään äippäpolille. Pääsen sinne viimestään viikon päästä. Jospa ei tarvis mennä...

Carrie rv 40+6
 
Tänne tupsahti pieni lintunen -neiti to 27.1
Kaikki meni hyvin ja ollaan jo kotona opettelemassa elämää.
Tukiverkko on niin tiuha, että ei läpi näe, talo täynnä joutilaita apukäsiä.
Tunteet on todella pinnasa :)
 
juu eli synnytys alkoi ke iltana harvoilla ja tuntuvilla suppareilla jotka aamuun mennessä tuli jo 5min välein ja tuntui enemmän. lähdettiin sairaalaan jossa 6h odottelun jälkeen supparit oli tooosi kipeitä ja tuli 2-3min välein. siitä epiduraalia ja aukesin tunnissa 4cm:ta 9cm:n!!
epiduraalin jälkeen sydänäänet katos, mutta ne saatiin takas. meni hetki, kun sydänäänet katos taas, ja sit lähdettiinkin leikkaussaliin, eli hätäsektio. poika syntyi siis rv40+6.

kaikki meni hyvin, vauva on terve ja mä olin viikon sairaalassa kun haava vähän tulehtui ja olin antibioottitipassa.
vauva on tosi kiltti ja nukkuis vaan :) eka yö meni ihan loistavasti, kaikki saatiin oikeen hyvät unet :)

tsemppiä teille jotka vielä odottavat, ei oo kun päivistä enää kiinni :)

laventeli ja poika
 
Prkl täällä 41+2 ja tiistaina äitipolille ja sit käynnistetään. Sais tulla itekseen kyllä!!
Nyt jo kolmas päivä ku tulee limatulppaa ihan reippaasti. Eilen illalla lorahteli jotain nestettä mutta päättelin sen olevan pissaa koska ei oo enempää tullu =D voi että kyrsii oottaa!!!
Onkohan Esikko päässy tositoimiin???

Carrie 41+2
 
Kyllä se Esikko on päässyt jo tositoimiin :))))))

Maanantai-tiistaiyö meni valvoessa suppareitten kanssa ja tiistaina äitipolilla olin sen verran kärtsy, että lääkärille sanoin, etten yhtenä kappaleena kotiin lähde. Lantiosta otettiin magneetti ja mahtuminen oli fifty-sixty, mutta otettiin käynnistykseen. Tiistaina sain kaks sytotec-tablettia, yöllä yhden aikaan alkoi kunnolla supistella, pyysin oxanestia, mutta kun sydänäänet alkoi olla entistä epäilyttävämmät kärräsivät ilman kipulääkettä salin puolelle. Siellä iskettiin kersan päähän käyrä, mikä näyttikin ihan hyvältä, mutta mentiin muutama tunti kaasun voimalla. Kokeilin toki rentoutua ja "synnytyslaulua", mutta kun alkoi kipu oksettamaan, päätin ettei luomujutut ole mua varten ja kuuden aikaan sain oxanestia ja sen ja kaasun kanssa jaksoin yhdeksään, millon aloin pyydellä jotain vahvempaa. Ei siis ollut epiduraali mielessäkään, mutta kun sitä kätilö tarjosi en vastaankaan laittanut, mutta sen sain vasta yhden maissa. Oli suht pitkät tunnit tuossa välissä... Epin kanssa sainkin sitten torkahdeltua ensimmäistä kertaa kahteen vuorokauteen.

Kuitenkaan homma ei edennyt niin kuin piti ja ravinnottahan ne oli pitänyt mua alusta asti, joten kiireellinen sektio ja poika ulos varttia vaille yhdeksän illalla. Ja nyt jatkuukin kirjoittelu yhdellä kädellä :)

Mulla oli hommasta kolme toivetta: ei i.v.kanyylia, ei epiduraalia ja ponnistus jakkaralla. I.v-reikiä on 5 (ekan saivat, heräämössä yritti kolmeen kohtaan vaihtaa kun ei enää vetänyt ja osastolla Emlan kanssa laitto anelääkäri viimeisen), epin otin eikä tarvinnu ponnistaa missään asennossa. Lääkäri sanoi, että olen kokenut sekä alatiesynnytyksen että sektion eikä mua harmita yhtään. Tiedänpähän ens kerralla ottaa epin heti kun siltä tuntuu ja pääasia on, että poika saatiin terveenä pihalle.

Kipeä olen ja olen kuulemma pitkään. Imetystä harjoitellaan kovasti ja odotan kuin kuuta nousevaks millon voin edes haaveilla omista kengistä jalassani (on sellaiset elefanttijalat tällä hetkellä, ettei edes odottaessa!) En tiedä milloin päästään kotiin (mies toi koneen saikulle), mutta ei mikään kiire minnekään.
 
koita jaksaa carrie :) teille tuleekin helmikuinen?

kiva että Esikkokin päässyt vihdoin tositoimiin :) onnea! on se kumma miten useat kuitenkin synnyttää sektiolla, vaikka ensin on tarkoitus saada alakautta...
onneksi niin, ja terveitä vauvoja saadaan :)
jaksamista sairaalaan! mullakin vierähti viikko... plaah.

meillä sujuu hyvin, imetys onnistuu, vauva nukkuu jne. vähän kitisee yöaikaan muttei muuta.

laventeli
 
Ei tarvinnut mennä tiistaina yliaikaiskontrolliin =)

Meille syntyi maanantaina 7.2.11 klo 18.21 iso poika 4326g ja 56cm rv 41+3.

Supistukset alkoivat su-ma välisenä yönä klo 5.00 tulemaan vajaan 10min välein. Samalla alkoi tulla vaaleanpunaista limatulppaa ihan valumalla.
Mies haki lapsenvahdin paikalle ja minä menin suihkuun. Sitten laitettiin mulle Tens-laite selkään ja se auttoi niin hyvin että oltiin vielä klo 11 aamupäivälläkin kotona =). Supistuksia tuli edelleen vaan 7-8min välein mutta päätettiin sitten vihdoin lähteä sairaalaan. Olin ihan hyvässä voinnissa ja naureskeltiin miehen kanssa.

Sairaalaan kun päästiin niin päästiin heti saliin ja kätilö ilmoitti kohdunsuun olevan 7cm auki!!!!
Mikä mahtava uutinen! Olin suunnitellut synnyttäväni mahdollisimman luonnollisesti.

Käyrillä maatessa supistukset kuitenkin harvenivat joten nousin taas pystyyn. Iltapäivällä kahden aikaan kohdunsuu oli edelleen 7cm auki. Waaaattttt?? Menin sitten ammeeseen ja kuuma vesi tuntui aivan taivaalliselta!! Olin ehkä puolitoista tuntia ammeessa ja mies hieroi samalla alaelkää. Supistukset tiheni siinä rentoutuessa ja avauduinkin ammeessa 8cm asti.

Sitten alkoi lapsivettä lorahdella ja menin takaisin sänkyyn. Siitä alkoi hirvittävät kivut kun huomattiin että kohdunsuuni ei aio enää avautua enempää. Reuna oli jotenkin kovettunut ja luultavasti vaurioitunut jotenkin aikaisemmassa synnytyksessä, joten kätilö joutui sormilla painelemaan jäljellä olevat sentit pois. Supistukset tulivat jo ihan putkeen kaikki ilman mitään välejä. Ponnistutti mutta ei saanut vielä ponnistaa ja tuska oli ihan kamala. Karjuin vaan menemään ja mies yritti rapsuttaa mua päästä =)

Tähän asti oltiin siis menty täysin luomuna, mutta nyt olin jo kolme kertaa ehtinyt pyytää kohdunkaulan puudutusta ja se sitten laitettiin heti. Siitä ei ollut yhtään mitää apua koska kohdunkaula ja -suu oli jo hävinnyt.

Onneksi sainkin alkaa sitten ponnistamaan ja kun tunsin että vauvan pää lähti tulemaan kohdunsuun ohi niin ei tarvinnu enää karjua. Oli vaan helpottavaa ponnistaa. Muutaman työnnön jälkeen poika sitten syntyikin, oli ihan mahtava tunne!

Kaikki meni hyvin ja imetys onnistuu. Päästiin jo keskiviikkona kotiin. Vauva on tosi ihana! Tummanruskea tuuhea tukka ja tummat silmät. =) Isosiskot on ihan onnessaan myös.
Itelle ei tullu synnytyksestä mitään vaurioita, hieman häntäluuta kolottaa ja vaikea istua mutta muuten olo ok. Vauva tankkailee iltayöstä muutaman kerran tissillä ja sitten nukkuukin 4-5h putkeen. Hyvin olen saanut nukuttua.

Aivan upea synnytys ja aivan upea palkintokäärö! Voiko enempää toivoa? =D

Luojan kiitos en ehtinyt enää siihen seuraavan päivän yliaikaiskontrolliin ja painoarvioon ;D. Olisin vaatinut sektion ja olisin jäänyt paitsi tästä mahtavasta synnytyskokemuksesta.

Carrie ja poika 5vrk
 
Noni, mää mietinki että miten kaikki on niin täydellistä että kohta varmaan tapahtuu jotain.

Mulle tuli kohtutulehdus!!! Just tossa päivystyksessä kävin ja sain kahdet antibiootit ja heti takas sairaalaan jos olo huononee kovasti. Laittavat sitten osastolle tippaan.
En kyllä usko että tämä pahemmaksi menee kun menin niin ajoissa sairaalaan. Eilen illalla alkoi lämpöilyllä ja tänään kuumetta 38 astetta. Tulehdusarvot oli jotain 35 ja oireet viittaa kohtutulehdukseen. Toivottavasti lääkkeet auttaa pian ettei vointi huonone.
 
Tyttäremme syntyi 11.01 klo 01:10. Nimi on sen verran harvinainen, ettei Väestörekisterikeskuksen mukaan kellään ole ollut sitä vielä aikaisemmin.

Ekat kuukaudet meni aika kinkkisesti väsymyksen ja erilaisten vaivojen (itkua) takia. Onneksi olen voinut imettää koko ajan, niin kuin toivoinkin.
Pikku hiljaa tyttäremme on kasvanut ja kehittynyt, nyt kovasti odotan milloin hän istuu. Kiinteitä olen jo alkanut hieman antamaan, mutta en ota siitä vielä stressiä. Äidinmaito on vielä paras ruoka. Hyvinpä näyttää äidin tekemät soseet tytölle maistuvan, yritän välttää valmisruokia niin kauan kuin mahdollista.
Olemme pysyneet pieniä nuhajaksoja lukuunottamatta terveinä.

Tyttäremme on ihana pikku höppänä. Eikä kukaan osaa oikein sanoa onko hän isänsä vai äitinsä näköinen, kun olemme mieheni kanssa niin saman näköisiä. :D
 

Yhteistyössä