Heips!
Jos tässä pikaseen koitan kirjottaa vähän synnytyksestä ennen ku on sapuska aika neidillä ja muilla.
Elikkä sillon lauantai iltanahan niitä kipeitä supistuksia tuli pitkillä väleillä ja yöllä ne muuttui vähän tiheämmäksi tullen n. 8-17min välein. Olivat välillä tosi kipeitä jo ja kellottelin siinä aamuyöhän jonnekki kolmeen kunnes ajattelin soittaa synnärille ja kysyä joko kannattais näytille tulla. Sanoivat että hyvähän se olis näytille tulla kun jo viides lapsi. No herättelin ukon ja hän keitteli siinä kahveet ja syötiin vähän jotain ja lähettiin. Matkalla ehin jo ajatella että supistukset tyssäs, mutta lähempänä kävi kyllä selväksi etteine loppunu. Oltiin sairaalassa n 5aikaan ja päästiin suoraa saliin ja kätilö kahtoi kohdunsuun tilanteen niin olin 4cm auki. hän pyöräytti kalvoja vähän irti ja supistuksia alkoki jo siinä tulla tiheämmin ja voimistua. Kohta pyysinkin lämpöpussin ja ilokaasun valmiiksi ja hengittelin siinä. Supistukset kävi jo kipeiksi ja tuli n. 1-2min välein ja pyysin kätilöä tarkistamaan tilanteen ja olin 6-7cm auki. Iski jotenkin paniikki kun olin jo kipeä ja tiesin pahimman olevan edessä. Aloin pyöritellä mielessä mitä seuraavaksi ja ottaisinko jotain lievitystä. Edellisestä synnytyksestä jotenki se kivulias loppuvaihe jäi niin mieleen että se loppuaika pelotti ja hirvitti. Aloin sitten vastoin minun periaatteitani kysellä myös puudutuksista ja päädyttiin spinaaliin. Jännitin sen laittoakin ja tuntui hirveältä maata supistuksien kanssa siinä laitettavana, mutta kaksi supistusta ja sitten laitettiin lääkeaine ja sen jälkeen olinkin ihan kuin mitään ei olis tapahtumassakaan. Käyrä piirsi hirveitä supistuksia peräkanaan ja minä vain söin aamupalaa...ihan epätodellinen olo oli että olen synnyttämässä enkä tuntenut yhtikäs mitään. En edes sitä että lapsivettä oli hiukka lorahtanut alleni kun kätilö tuli tarkistamaan tilannetta ja puhkaisemaan kalvot. Olin jo 9cm auki valmiiksi ja kätilö sanoi että odotellaan vähän aikaa että tulee ponnistuksen tarvetta.
Varsinaisesti sellasta kunnon työnnön tunnetta ei tullut mutta pikkasen tuntui jotain niin sanoin että voisin alkaa ponnistella. Siirryttiin jakkaralle ja sain alkaa ponnistaan. 4min ja tyttö oli syntynyt. Minulle jäi kauhea morkkis siitä spinaalista, kun tiedän että olisin kestänyt ne kivut.. Mutta olen onnellinen siitä että otin sen spinaalin vasta viidennen lapsen synnytyksessä enkä ensimmäisen. Neljä lasta olen lähes luomuna aiemmin synnyttänyt ja nyt "sorruin" ottamaan sen puudutuksen jota taatusti tulen katumaan lopun ikääni, mutta yritän ajatella sen niin, että nytpä minulla on siitäkin kokemus jos vaikka joskus kätilöksi ihteni saisinkin lukea.
Ja sattuipa niin hieno yhteensattuma että sain huonekaveriksi tästä ryhmästä kaiffarin :saint:
Oli hienoa saada rupatella jonkun kanssa ja löytyi aika paljon samankaltaisuutta ja varmasti tullaan olemaan yhteyksissä jatkossakin!!! Kiitokset
Nyt toivotankin kaikille vielä kasassa oleville tsemppiä ja ensisynnyttäjiä rohkaisen kyllä edes yrittämään olla ilman puudutuksia mahdollisimman pitkään. Se on hieno kokemus vaikka sattuukin. Kipu kestää hetken kerrallaan ja ehtii tsempata itseään seuraavaan supistukseen siinä välissä kunnes tietty lopussa kipu tuntuu lähes jatkuvalta, mutta sillonki voi lohduttautua sillä että kohta se on ohi!!!
Nyt uskoisin että meijän poppoo on tässä! Samoin siis varmasti myöski mun palstailu loppuu tähän =)
Mies kyselee onko haikea olo kun neiti on viimeinen, mutta ei kyllä ole. Näin on hyvä. Nyt on sellainen olo että enää ei minuun vauvakuume iske, mutta itselleni ainakaan en silti mitään "lopullista ehkäisykeinoa" haluais..
Mutta nyt alkaa porukka vaatia huomiota joten arkihommat jatkuu.
tsempitykset kaikille!!!
Vaavimasu ja rimpsessa 1vko