E
eräskin hölmö
Vieras
tapasin miehen johon tunsin heti suurta vetoa. hän tunsi samoin ja nyt parin kuukauden jälkeen lähes asutaan jo yhdessä. tuntuu että rakastan häntä paljon mutta...tunnen että olen aivan hänen armoillaan joka asiassa. hän ei koskaan tee mitään mitä ei itse halua. seksiin en voi tehdä aloitetta, koska tiedän että siitä ei tule mitään jos hän ei itse tee aloitetta. alussa jätti vastaamatta viesteihin. se nyt sinänsä niin paha koska en itsekään välitä viestitellä niin paljoa. mutta jotenkin alkanut niin sapettaa että mikään normaali asia ei kiinnosta. välillä on aivan ihanaa mutta se riippuu täysin hänestä. jos suutun jostain niin ihan turha odotella mitään anteeksipyyntöjä. pidän kyllä rennosta elämäntyylistä mut tää menee jo yli. raha-asiatkin on aivan levällään ja en edes uskaltaisi miettiä mitään yhteistaloutta. välillä on ties mitä suunnitelmia että joo nyt säästetään ja tehdään sitä ja tätä mutta ei ne ikinä toteudu. olen kai vain sit katsonut niitten kuuluisien idioottipunaisten lasien läpi häntä. en oikein saa mitään tästä suhteesta mutta miten ihmeessä olen edes joutunut tämmöseen. niin ja ikinä hän ei kerro että jos kaverinsa tai perheensä pyytää meitä käymään. sit ei vaan mennä ja tunnen oloni hieman hölmöksi. en mä nyt niin hirveä ole mut ilmeisesti jotenkin haluaa pitää salassa. puhelin on aina äänettömällä tai piippauksella. sekin vielä et ei oikeen osallistu mihinkään kuluihin kuten bensaan tai muuhun. vähän semmonen loinen siis. mut hei viinaan on aina rahaa ja kavereille. niille tarjotaan ja lainaillaan... mä saan sit tarjota hänelle ja pitää huolta. eli mä oon tässä aivan kusetetttu ja varmaan naureskelee selän takana et onpa idiootti muija. fuck.