Tämmöstä helvettiäkö tää nyt sit on??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja turha
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

turha

Vieras
Tultiin eilen vauvan kans synnäriltä. Isommat lapset kiukutelleet siitä lähtien. Mikään ei kelpaa, ruoka ei oo hyvää (vaikka ennen syöneet mukisematta), kaikessa on jotain vikaa jne. ja mitään ei tarvi uskoa vaikka saa sanoa monta kertaa. Enpä olis uskonu että tämmöstä se ihana vauva-arki kotona sit on. Itellä hermo tiukalla jo alusta lähtien. Vituttaa suoraan sanottuna. Ei ollu ollenkaan tämmöstä kun edellinen vauva, mut nyt kun noita on kaks kiukuttelemassa niin liekö helpompaa porukassa...

Että tämmönen purkaus sori ja näkemiin.
 
Meillä meni perheessä kaikki sekasin ku tulin nro 3 kanssa kotiin. Kaks vanhempaa tytärtä oli minussa kiinni koko ajan , ja leikit siirty omasta huoneesta minun ja vauvan lähelle...

Me miehen kans oltiin kans toistemme kurkuissa suurinpiirtein...

Ei enää vauvoja siis meille. Kahden lapsen kans oli helppoa, mut kolmas joutuu aina taistelemaan omasta huomiostaan vanhempien siskojen leikkiessä yhdessä, ja me joudutaan vanhemmat olemaan siinä välissä sitten aika usein.
Onneksi kuitenkin joskus leikkivät sovussa kaikki ettei sentään aina ole itkua ja huutoa.

Huomiota on vain osattava jakaa kaikille.

(Ja huh! Kuopus kohta 3v, jee!!! Saa pistää KAIKKI vauvavehkeet kirpparille!)
 
Meillä oli pari päivää kauhea hulina, kun tulin vuorokauden vanhan kolmosen kanssa kotiin. Mies ei ehtinyt heti jäämään isyyslomalle vaan vasta, kun vauva oli kahden viikon. Mutta nopeesti se tasottui.
 
Helpottaa ihan pian! Ette ole vielä päässeet arkeen, josta isommat lapset näkisivät, että kaikki jatkuu suurelta osin ennallaan, vauva-lisäke ei viekään heiltä kaikkea sinusta.
Kestä niitä niskattomia hirviöitä vielä pari päivää, sitten hekin ovat taas omat itsensä, ja jopa auttelevat sua mielellään kaikessa, ja ennenkaikkea vauvan hoidossa.
 
Vietin vauvan kanssa ensimmäiset kaksi viikkoa sairaalassa ja henkisesti olin varautunut, että kotona isompien ikävä varmasti purkaantuu kiukutteluna yms. Kotona odottikin reippaita avuliaita isoja sisaruksia. Nyt 3kk myöhemmin edelleen odottelen, että edes joku tulisi vähän mustasukkaiseksi tai jotenkin protestoisi:) Mitenköhän tuo mies on niitä aivopessyt sairaalassa ollessani, no ei ... Ihanaa, että olemme päässeet tappeluitta kiinni uudenlaiseen arkeemme. Varmasti sinullekin alkaa ap arki pikkuhiljaa luistaa ja hyviä hetkiä tulee päivään enemmän. Voimia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja feger:
Oletko saanut levähtää kunnolla synnytyksen jälkeen?

Kun en osaa nukkua päivällä vaikka yrittäsin...

Kiitos kaikille tsempeistä, kovasti toivon että tää on vaan jotain alkuprotestointia ja menee ohi hetken päästä.
 

Yhteistyössä