Tänään ensi kertaa oikeasti kaduin...

[bad mama]

...lasten tekoa, tai no noita nuorempia. Elämä oli aika ihanaa silloin kun oli vain tuo esikoistyttö. Kaipaan kamalasti sitä aikaa ja kadehdin ystävääni, joka elää sitä samaa. Eikä se ystävä osaa nauttia siitä, vaan pilaa elämäänsä. Mun elämä ois ihan erilaista jos olisin tehnyt eri valinnan yhdessä elämäni tienristeyksistä...

Kuulostaa ihan kamalalta, tiedän. Oikeasti kadun noita nuorempia, kun ne on ihan kamalia tappelemaan ja tekevät elämästä helvettiä tempauksillaan. Olen pudonnut kokonaan työelämästä niiden takia. Kärsin paniikkihäiriöistä, koska olen pudonnut kaikista sosiaalisista piireistä. Ja sitä rataa. Koko ajan harventuu ne hetket, kun ajattelen että ompa ne suloisia ja ihania ja en voisi elää ilman. Ainakin voin vielä sanoa rakastavani niitä, mutta kauanko vielä. Inhoan näitä ajatuksisa itsessäni ja pelkän millainen ihminen minusta on tulossa...

 

[mie]

Ei ne lapset sun paniikkihäiriötä ole aiheuttaneet, eikä lasten takia tarvitse pudota työelämästä poiskaan. Havahdu tajuamaan, että elämäsi on edelleen sinun ja voit itse määrätä siitä, mitä elämässäsi teet. Myös paniikkihäiriöstä voi parantua.

 

[miisu83]

:hug: en Oikein osaa sanoa mitää neuvoja sinulle, mutta voimia :hug:
Olisko perheneuvola oikea paikka?

 

[leijona80]

haeppa itsellesi mahdollisimman pian jotain keskustelu apua ja mahd. vaikka lastenhoitoapua.kuullostaa kuin olisit masentunut. :hug:

 

[nii]

tarvitset muutakin puuhaa kuin kotona oloa. Laita lapset hoitoon ja ota aikaa itsellesi. Kukaan muu ei pakota sinua olemaan aina lasten keskellä kuin sinä itse. Elä omaa elämääsi äläkä luovuta päätösvaltaa muille. :hug:

 

[ap]

tarvitset muutakin puuhaa kuin kotona oloa. Laita lapset hoitoon ja ota aikaa itsellesi. Kukaan muu ei pakota sinua olemaan aina lasten keskellä kuin sinä itse. Elä omaa elämääsi äläkä luovuta päätösvaltaa muille. :hug:

Ei se ole niin yksinkertaista. Ei ole varaa laittaa lapsia hoitoon ihan vain sen takia, että se tekisi minulle hyvää. Työpaikka minulle tekisi minulle hyvää ja olisi varaakin laittaa lapset hoitoon. Maailma pakottaa minut olemaan lasten kanssa keskenäni kotona. Ei ole ketään kenen luo mennä edes kylään, kaikki kontaktit on netin kautta, kun ei ole varaa matkustaa edes 50 kilsan päähän ku hyvä jos kerran viikossa.

Noita paniikkikohtauksia oli aluksi vain silloin, kun keskustelin itseäni vanhempien ihmisten kanssa, joilla on jotain päätäntä valtaa minun elämääni. Mutta nykyisin myös muissa sosiaalisissa tilanteissa, kun tunnen ihmisten arvostelevan minua.

Olen nyt pari päivää miettinyt, että pitäisikö yrittää varata aikaa psykologille. Onko se ilmaista jos menee tuonne, mikä on kaupungin palkoissa?

 

[nii]

Terveyskeskuksissa pitäisi olla saatavilla psykologin palveluja ja seurakunnaltakin voisi saada juttelu apua. Eikö kukaan naapuri voisi edes hetken katsoa lastesi perään että saisit hieman taukoa

 

[iipa]

Neuvolan kautta saat lähetteen ja on maksutonta tai perivät sen terveyskeskus maksun.
Minkä ikäisiä nuoremmat lapset on ja onko heillä suurikin ikä ero?

Meillä on noilla kahdella ikä eroa 1v5kk ja ei kyllä mene päivääkään etteivätkö tappelisi se kuuluu siihen sisarus rakkauteen. Ja onhan heillä hyviäkin hetkiä ja leikkivät myös yhdessä sulassa sovussa ja jos joku ulkopuolinen uhkaa jompaa kumpaa puolustavat toisiansa.

 

[nii]

Niin ja joissakin kunnissa on noita perhetyöntekijöitä jotka voisivat tulla käymään ja auttamaan, Jos ei ketään muita ihmisiä avuksi ole. Neuvolasta varmasti osaavat auttaa sinua saamaan apua.

 

[Mankell]

Minusta sinun kannattaisi jutella joko tk.lääkärille , joka voisi lähettää psykologille, tai neuvolassa. Ei asiat tarvitse olla ihan hirveän huonosti, että apua voisi hakea ja saada. Sinäkin pärjäät vielä, mutta mietipä, että voisit myös nauttia elämästäsi! :hug:

 

[Isä]

Ei se ole niin yksinkertaista. Ei ole varaa laittaa lapsia hoitoon ihan vain sen takia, että se tekisi minulle hyvää. Työpaikka minulle tekisi minulle hyvää ja olisi varaakin laittaa lapset hoitoon. Maailma pakottaa minut olemaan lasten kanssa keskenäni kotona. Ei ole ketään kenen luo mennä edes kylään, kaikki kontaktit on netin kautta, kun ei ole varaa matkustaa edes 50 kilsan päähän ku hyvä jos kerran viikossa.

Ilmeisesti tarkoitat "maailmalla" sitä, että jos menet töihin niin sitä ei katsota hyvällä? Koska kunnon äiti on lastensa kanssa kotona tms... Nojuu. Töihin vaan siitä, mutta taitaa olla sulla enempikin happi lopussa tällä hetkellä.

Perheneuvolat on juuri tämmöisiäkin varten. Maksuttomia. Puhelinnumeron löydät paikkakuntasi kotisivuilta. Koita jaksaa!

 

[KolmeKertaa]

Saattais elämä olla vielä kamalampaa jos et ois saanut muita penskoja. Kato penskat pitää ihmiset järjissään, uskon näin. Ja aika kultaa muistot, ei se niin autuasta loppujenlopuksi ollut se alkuaikakaan, sitä vaan kuvittelee myöhemmin niin. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaisuutta ei tiedä, on vain tämä hetki-KunfuPanda2008.