S
surullinenystävä
Vieras
Mun ystäväni, hänen kaksivuotias suloinen pikkutyttö ja mies lähti eilen laivalla kohti kreikkaa jossa he joutuvat heti maahan saavuttuaan vankilaan ja anomaan taas uutta maassaolo lupaa. Puolitoista vuotta on heidän lupa anomustaan käsitelty suomessa ja kuukausi sitten he saivat kielteisen päätöksen ja joutuivat siis lähtemään pois. Heidän koko sukunsa keräsi heille rahaa että he pääsivät pakenemaan laittomasti afganistanista missä heiltä molemmilta on kuollut jo monia sukulaisia. Heillä oli pitkä laivamatka ilman ruokaa ja rahaa ja ihan järkyttäviä kokemuksia muutenkin matkan varrelta. Vuoden ajan on melkein joka päivä oltu tekemisissä, tehty yhdessä ruokaa ja käyty lasten kanssa puistossa.. Eilen mä itkin niin paljon ku hyvästeltiin. Oon jotenki niin tyytyväinen että mun oma poikani on syntynyt suomessa mutta heidän tilanteensa ei jätä mua rauhaan enkä saa mielestä sen pikkutytön ilosta hymyä kun vilkutti meidän pojalle...
