Tänään ollessani suihkussa tuli mieleen kaikki

["vieras"]

nuoruusajan jutut ja se miten isäni ei ollenkaan tiedä niistä. Ajattelin, että helvetti kerron vielä sille kaiken.

Kerron sen, että äiti jätti yksin viikoiksi ilman rahaa ja ruokaa(13v). Miten aina baarista toi jonkun miehen kotiin. Ja ne melus niin, ettei saanut nukutuksi(myös kouluöinä). Miten sen miehet uhkaili ja haukkui ja mä oikeesti pelkäsin niitä.

Miten olin koulukiusattu ja sain turpaani usein, mua haukuttiin päivittäin. Miten en jaksanut muuta kuin olla hiljaa ja ottaa turpaani. Miten join aina ihan liikaa ja kerran mut raiskattiin.

Ihan vaan siksi kertosin, että voisi vähän ymmärtää miten olenkin niin helvetin hukassa ja sekaisin. Mutta toisaalta, en ikinä sittenkään voisi tuoda julki näitä asioita. Varsinkaan isälle, kun se on mua auttanut nyt myöhemmin aika paljonkin. Eihän sille voi antaa tuollaista taakkaa. Ja turha mun on edes syyttää menneisyyttäni. Monet on saaneet asiat järkättyä paljon pahemmastakin.

Mutta tuli vaan mieleen, että helvetin nuoruus. Ja paska aikuisuus. En ole selkeästikään päässyt aikuistumaan vaan olen se itsetunnoton ja saamaton pelkuri, edelleen.

 

["vieras"]

Miten se toi baarista kotiin miehiä?

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";28761362]Miten se toi baarista kotiin miehiä?[/QUOTE]

Anteeks, nyt en oikein ymmärtänyt kysymystäs?

 

["vieras"]

Syyttele vain muita ongelmistasi ja älä vain katso peiliin!

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";28761378]Syyttele vain muita ongelmistasi ja älä vain katso peiliin![/QUOTE]

En ole syytellyt erikoisesti ketään. On vaan tosiaan ollut paha olla nuoruudesta lähtien, en ole saanut sitä millään pois. Itse en kyllä mitään pahaa ole tehnyt kenellekään tai väärää. Siinä mielessä ei tarvitse peiliin katsoa. Kyllä sitä yrittää olla positiivinen ja aina välillä siinä onnistunkin.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup.";28761370]Anteeks, nyt en oikein ymmärtänyt kysymystäs?[/QUOTE]

Aloituksessa kirjoitit että miten se toi miehiä kotiin, minä kysyin että miten se toi niitä miehiä kotiin? Autolla, pyörän ritsillä..Millä ja miten.

 

[Björn]

Mene hoitoon.

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";28761390]Aloituksessa kirjoitit että miten se toi miehiä kotiin, minä kysyin että miten se toi niitä miehiä kotiin? Autolla, pyörän ritsillä..Millä ja miten.[/QUOTE]

No en kysellyt kyllä millä tulitte. Varmaan ihan taksilla tai kävellen esimerkiksi. Miksi sä tällästä kysyt?

 

["alkup."]

Mene hoitoon.

Minkälaista hoitoa suosittelet? Niitä on niin monenlaisia.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup.";28761408]Minkälaista hoitoa suosittelet? Niitä on niin monenlaisia.[/QUOTE]

Psykiatrista hoitoa suljetulla osastolla. Tilanne on niin paha että ilman pitkää hoitoa et selviysy.

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";28761415]Psykiatrista hoitoa suljetulla osastolla. Tilanne on niin paha että ilman pitkää hoitoa et selviysy. [/QUOTE]

En selviydy? Siis mitä tapahtuu ilman hoitoa?

 

[ymmärrän]

Mene hoitoon.

haist sinä huilu.

 

[madan]

Jos vaikka mielenterveystoimiston kautta pääsisit juttelemaan jollekin. On kamalaa, kun menneisyys ahdistaa.

 

["Nainen"]

Olen pahoillani noista idioottimaisista viesteistä mitä olet saanut

Ja pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Voithan isällesi kertoa tapahtumista, ihan ystävälliseen sävyyn, kertoa, että sinulla on niistä asioista paha olla ja ne vaikuttavat sinuun edelleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettet nyt pystyisi ja olisi ihan velvollinen huolehtimaan itse itsestäsi paremmin Sinulla on kuule koko elämä aikaa laittaa kaikki uusiksi ja luoda itsellesi hyvä elämä. Askel kerrallaan. Toivon voimia, älä katso liikaa taaksepäin, keskity tulevaisuuteen. Jokainen meistä on oman onnensa seppä ja hyvä niin.

 

[ymmärrän]

Älä välitä näistä ääliöistä.. Jos slviät hyvin arjesta eikä asia vaivaa yleensä...olet päässyt yli, niin et varmaan tarvitse apua. Tosin voisithan isällesi kertoa ja samalla vaikka kiittää siitä, että hän on auttanut sinua.

 

[ymmärrän]

Onko sinulla muuten lapsia?

 

["alkup."]

[QUOTE="Nainen";28761428]Olen pahoillani noista idioottimaisista viesteistä mitä olet saanut

Ja pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Voithan isällesi kertoa tapahtumista, ihan ystävälliseen sävyyn, kertoa, että sinulla on niistä asioista paha olla ja ne vaikuttavat sinuun edelleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettet nyt pystyisi ja olisi ihan velvollinen huolehtimaan itse itsestäsi paremmin Sinulla on kuule koko elämä aikaa laittaa kaikki uusiksi ja luoda itsellesi hyvä elämä. Askel kerrallaan. Toivon voimia, älä katso liikaa taaksepäin, keskity tulevaisuuteen. Jokainen meistä on oman onnensa seppä ja hyvä niin. [/QUOTE]

Kiitos. Itsekin ihmettelin noita aiempia viestejä. Päättelin, että ehkä ovat jotain teiniporukkaa. No mutta, en mä näillä näkymin kerro isälleni. Itse asiassa ei isäni enää erikoisesti auta minua, mutta ollaan hyvissä väleissä että sellaista apua. Kyllä todellakin olisi tarkoitus muuttaa elämän suuntaa. Se on vaan erittäin hankalaa. Olen kyllä muuttanut itseäni parempaan suuntaan. Välillä vaan iskee ahdistus.

 

["alkup."]

Onko sinulla muuten lapsia?

On

 

[*mur-mur*]

Ap:hug:

Oletko hakenut oloosi ammattiapua?
..nuo menneisyyden/nuoruuden kokemukset/ traumat seuraavat aikuisikään mukana, niistä kannattaisi puhua jollehin - mielummin ammattiauttajalle(psykologi/psykiatri)

Viha ja katkeruus esim. Äitiäsi kohtaan olisi hyvä saada ulos sisältäsi juuri puhumalla tai muulla vastaavalla terapialla..harkitse edes:heart:

Suomen Mielenterveysseura - SOS-kriisikeskus

"kenenkään ei tarvitse selviytyä yksin"
Valtakunnallisen kriisipuhelin 0203 44 55 66
ma-pe 9-06, la 15-06, su 15-22


Jaksuja kovasti.:heart:
..se ensimmäinen askel avun pyytämisessä on vaikein, sitten jo helpompaa.

 

["vieras"]

Tänään ollessasi suihkussa tuli mieleen? Et siis kuitenkaan ajattele asioita kuin joskus?

 

[*mur-mur*]

Lopeta tuollainen tyhmä viestittely "vieras":kieh:

 

[natasja]

[QUOTE="vieras";28761348]nuoruusajan jutut ja se miten isäni ei ollenkaan tiedä niistä. Ajattelin, että helvetti kerron vielä sille kaiken.

Kerron sen, että äiti jätti yksin viikoiksi ilman rahaa ja ruokaa(13v). Miten aina baarista toi jonkun miehen kotiin. Ja ne melus niin, ettei saanut nukutuksi(myös kouluöinä). Miten sen miehet uhkaili ja haukkui ja mä oikeesti pelkäsin niitä.

Miten olin koulukiusattu ja sain turpaani usein, mua haukuttiin päivittäin. Miten en jaksanut muuta kuin olla hiljaa ja ottaa turpaani. Miten join aina ihan liikaa ja kerran mut raiskattiin.

Ihan vaan siksi kertosin, että voisi vähän ymmärtää miten olenkin niin helvetin hukassa ja sekaisin. Mutta toisaalta, en ikinä sittenkään voisi tuoda julki näitä asioita. Varsinkaan isälle, kun se on mua auttanut nyt myöhemmin aika paljonkin. Eihän sille voi antaa tuollaista taakkaa. Ja turha mun on edes syyttää menneisyyttäni. Monet on saaneet asiat järkättyä paljon pahemmastakin.

Mutta tuli vaan mieleen, että helvetin nuoruus. Ja paska aikuisuus. En ole selkeästikään päässyt aikuistumaan vaan olen se itsetunnoton ja saamaton pelkuri, edelleen.[/QUOTE]


herää kysymys,miksi et kertonut isällesi jo silloin aikoinaan noista? aina kannattaa yrittää puhua. monet asiat johtuu lapsuudesta, mutta aikuinen on kuitenkin vastuussa itsestään ja siitä että hakeutuu esim.terapiaan jotta pääsee eheytymään.uhrin osaa ei kannata ottaa, sä selviät!

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";28761464]Tänään ollessasi suihkussa tuli mieleen? Et siis kuitenkaan ajattele asioita kuin joskus?[/QUOTE]

En ajattele noita nuoruusajan negatiivisia asioita kuin joskus. Ja mun mielestä hyvä niin. Joskus ne vaan tulevat väkisin mieleen, sille ei mahda mitään.

Ja joku kysyi olenko saanut ammattiapua. En ole, enkä mielestäni välttämättä tarvitsekaan. Ei ole kuitenkaan niin isosta asiasta kyse. Jos totta puhutaan en haluaisi noista puhua ventovieraan kanssa.

 

["alkup."]

herää kysymys,miksi et kertonut isällesi jo silloin aikoinaan noista? aina kannattaa yrittää puhua. monet asiat johtuu lapsuudesta, mutta aikuinen on kuitenkin vastuussa itsestään ja siitä että hakeutuu esim.terapiaan jotta pääsee eheytymään.uhrin osaa ei kannata ottaa, sä selviät!

En tiedä. Mä jouduin vähän aikaa sitten kertomaan isälle ihan hirveän asian ja silloin en meinannut saada sanaa suustani ja itkeä vollotin. Ihan kuin olisin ollut pieni lapsi taas. Se on niin vaikeaa.

Ja siinä vaiheessa kun olimme taas tekemisissä, niin nuo oli jo tapahtunut. Olin juuri tullut äidiksi ja silloin oli kaikki aika hyvin. Kai sitä on nyt paljon myöhemmin tullut mieleen, ettei isäni todellakaan tiedä mitään mitä tapahtui mun nuoruudessa.

 

["Tiina"]

Hyvänen aika millaisia vastauksia olet saanut! Olet joutunut kokemaan paljon pahaa, etkä ole syyllinen kokemaasi. Voit kestoa isällesi, jos uskot että se auttaa oloasi. Ei ole myöskään huono idea puhua näitä asioita terapeutin kanssa, jotta pääset asioiden yli.
Halauksia ja voimaa sinulle!