Tänään Tiimarissa

[kukin tyylillään]

Jonotin tytön kanssa kassalle. Meitä ennen oli yksi asakas, joka oli juuri maksamassa ostoksiaan. Meidän väliin kiilasi mummo ostoksineen. Tai itseasiassa hän kiilasi suoraan kassalle maksavan asiakkaan viereen. Jos olisin ollut yksin, niin olisin varmasti sanonut mummolle kipakasti. Mutta kun olin tytön kanssa en osannut tehdä mitään :headwall:. Tyttökin kysyi että miksi toi täti etuili. Vastasin tytölle, että tädille ei ole opetettu että toisten etuileminen on hyvin ruma tapa. Mulla kiehui niin paljon, että en uskaltanut sanoa mummelille yhtään mitään etten olisi rumasti sanonut, koska olen yrittänyt opettaa lapselleni kauniita käytöstapoja.

Olisiko ollut paikallaan huomauttaa mummolle asiasta jotain vai antaa olla kuten tein?

 

["vieras"]

Olisin sanonut, että "anteeksi, mutta meidän vuoromme oli kyllä ensin".

 

["hillis"]

Mä olisin sanonut vaan, että "anteeks, me oltiin tässä ensin" ja mennyt mummon ohi. siinä tulee opetettua lapsille, että ei tarvitse antaa toisten ihmisten jyrätä itteensä, vaan puolensa saa pitää ja senkin voi tehdä kohteliaasti.

 

[plm]

Äh miksi et osannut pitää puoliasi.
Ei tarvitse räyhätä mutta ihan kohteliaasti voi sanoa jos joku etuilee.

 

[kukin tyylillään]

Tyttö onneksi osaa pitää puolensa, äitinsä vaan jäätyi tässä tilanteessa täysin ja sekös ottaa vieläkin päähän. |O

 

[Oi aikoja, oi mummoja]

Voi noita nykyajan mummoja, kun niillä on niin kova kiire kuolemaan!

 

["vieras"]

En olisi kehdannut sanoa mitään vaikka ärsyttäisikin. Jos olisin kipakampi olisin varmasti korjannut, että anteeksi rouva mutta olimme jonossa ennen teitä.

 

[kukin tyylillään]

[QUOTE="hillis";23925113]Mä olisin sanonut vaan, että "anteeks, me oltiin tässä ensin" ja mennyt mummon ohi. siinä tulee opetettua lapsille, että ei tarvitse antaa toisten ihmisten jyrätä itteensä, vaan puolensa saa pitää ja senkin voi tehdä kohteliaasti.[/QUOTE]

Tätä käytänkin jos vastaava tilanne toistuu. Meitä lasten kanssa ei ole koskaan etuiltu, mua yksin kylläkin. Ja niissä tilanteissa en ole antanut jyrätä itseäni.

 

["vieras"]

mä olisin vaan hymyillyt ystävällisesti ja sanonut että meidän vuoro taisikin olla seuraavaksi. ei se mummo välttämättä halunnut olla vittumainen vaikka sulla ehkä olikin huono päivä ja otit sen niin.

 

[kukin tyylillään]

Tää kuumuus ahdistaa ja olin kärttyinen jo valmiiksi. Siksi en viitsinyt sanoa mitään, koska itseni tuntien olisin saattanut sanoa turhan kärkkäästi. Ehkä se mummo ei huomannut meitä...

 

["..."]

No, jos mä olisin ollu tossa, niin olisin myöhemmin sanonut lapselleni, että vanhoilla ihmisillä on joskus tapana hätäillä ja siihen on heillä ihan fysiologiset syyt. Olisn lisännyt, että me käyttäydymme nätisti, emmekä etuile tai ynseile meitä vanhemmille (tai nuoremmillekaan).
Noh... meillä myös yksi ihan avainsana kasvatuksessa on kiireettömyys.