Tänään vasta tajusin, että olen tainnut kokea jonkunasteisen henkisen romahduksen.

[Keep calm and carry on]

En tiedä missä pensaassa olen päätäni pitänyt, mutta hyvin on itsepetos onnistunut tähän asti. Olen vain mennä porskuttanut päivä kerrallaan tässä vähän epätodellisessa tilanteessa. Välillä vähän ihmetellyt, miksi hermostun helposti tai en jaksa mitään. Syyttänyt tilanteesta vain fyysistä olotilaa.

Parin viikon aikana on alkanut itkettämään yksi jos toinenkin asia. Saan paniikkikohtauksia, kun vain kuulenkin mitä ystävät tekevät tai opiskelukaverit suunnittelevat. Itse en jaksa avata edes yliopiston sähköpostia tai käydä ruokakauppaa pidemmällä. Tänään seisoin oman kotini pihalla ja tajusin, etten pysty muuttamaan sinne. Tai siltä nyt tuntuu. En pysty käsittelemään sitä keskeneräisyyttä, mikä tulee vastaan joka nurkasta niin sisällä kuin ulkona.

Ja kun tulin väliaikaiseen kotiini ikkunanvaihtoremontin jälkeen, näin huonekalut sikin sokin, parvekkeen tavarat ympäri asuntoa, likaa ja sahanpuruja joka nurkassa, iski hillitön epätoivo. En jaksa, en pysty, en halua. En mitään.

Mulla näyttää olevan nollatoleranssi kaiken suhteen ja reagoin vain itkemällä.

Kertokaa, että tämä menee ohi.

 

[tike]

=/ Se menee ohitse, älä huoli.

Mutta saanko todeta sarkastisesti, että saattaa tulla myös takaisin?

:hug:

Itsellä on pari vimppaa vuotta ollut elämä sellaista häränpyllyä, että heikompia hirvittää....itkettää ja naurattaa, onneksi enemmän kuitenkin naurattaa!

Mutta jos kovasti päässä humisee, ei ole pahitteeksi pirauttaa vaikka terppakeksukseen. Itse poden emetofobiaa ja aikoinani siihen hommasin apua sitä kautta....kun alkoi jo surrata monenmoisesti pääkopassa.

Mutta jaksamista arkeen, jospa sullakin on ollut vaan sellaisia notkahduspäiviä nyt? Ne menee kyllä ohitse....

 

[Minskii]

En osaa sanoa muuta kuin voimia :hug: toivottavasti menee ohi.

 

[NipaNeutroni]

Suosittelen menemään nyt lääkäriin. Pyydät päästä kiireisenä YTHS:lle, vaikkapa ensin sairaanhoitajan kanssa juttelemaan. Luultavasti saat rauhoittavia. Kuulostaa pahalta, mutta niiden avulla voi edes yhden illan olla "kevyempi" ja rentouttaa mielen. Voivat myös suositella pitempi aikaista lääkitystä lisäämään serotoniinia.

Olen ollut vähän saman tyylisessä tilanteessa. Sinuna vähentäisin kurssit minimiin, ja mahdollisesti vähentäisin töitä. Onko mahdollista että lähdet lyhyelle lomalle vaikkapa mökille tai vanhempiesi luokse? Tai jonnekkin sellaiseen paikkaan joka on erilainen ja jossa voi rauhoittua.

Kun olet rauhallinen, niin tee lista tehtävissä asioissa, jotka ahdistaa. Pyydä vaikka kavereilta rohkeasti apua kämpän siivoukseen. Itsellä auttoi myös kävelylenkit ja muu epäsäännöllinen urheilu. Urheilin silloin kun jaksoin.

Toivottavasti oli ees jotain apua

 

[Keep calm and carry on]

Ei tässä paljon enää voi asioita muuksi muuttaa. Olen sairaslomalla töistä enkä pysty osallistumaan seminaareihin tms. Lääkäreissäkin on tullut ravattua paljon ja koko ajan. Taustalla siis vakava sairaus ja fyysinen tila heikko tai vähintään huono.

Tuo lista ahdistuksen kohteista voisi olla hyvä. Jos sitä kautta saisi paloiteltua tätä isoa möykkyä vähän pienemmiksi osiksi. Se tunne on vain niin kamala, kun ei pysty tekemään mitään ja omatunto soimaa siitä perkeleellisesti.

 

[NipaNeutroni]

Ei tässä paljon enää voi asioita muuksi muuttaa. Olen sairaslomalla töistä enkä pysty osallistumaan seminaareihin tms. Lääkäreissäkin on tullut ravattua paljon ja koko ajan. Taustalla siis vakava sairaus ja fyysinen tila heikko tai vähintään huono.

Voisiko niille lääkäreille kuitenkin vielä puhua erikseen henkisestäkin puolesta? Ne ainakin määrittelevät masennuksen tason ja kertovat vaihtoehdoista.

 

["..."]

Toi ap:n kirjoitus on kuin omasta elämästäni!!! kertokaahan nyt hyvät ihmiset mitä voi tehdä??? ap, pitäskö meidän keskustella???

Tämä jatkuva kaaos, lelut sikinsokin, sotkua jokapaikassa, pyykit yms. Sydän hakkaa, toivoton olo, kiukkuinen ja TODELLA väsynyt olen kokoajan, mikään ei huvita, ei sitten niin mikään. Huudan lapsille ja miehelle. Toivoton tilanne. huoh...

 

["Myy"]

Eräs tuttavani kertoi että samantapaisessa tilanteessa hänelle terapeutti neuvoi tekemään listan kaikista keskeneräisistä asioista. Sitten aloittaa sitä purkamaan yksi kerrallaan.

Kaveri oli tehnyt listan ja sanoi, että vähitellen se vaan helpotti kun ne asiat oli siinä paperilla edessä ja sitten kun yksitellen niitä sai siitä oikeasti vedettyä yli ja näki että jotain tapahtui, niin tuntui aina vähän paremmalle. Siis en sano että tämä kaiken ratkasis, mutta mullakin tuo auttaa joskus kun tulee pahempi kaaos ja ahdistus.

 

["..."]

Mun lilsta:
Kämpän siivous
Kämpän siivous
nukkuminen
paperiasioiden hoit

Kuka ton kämpän siivoaa ja mistä aloitan?

 

["vieras"]

Ei tässä paljon enää voi asioita muuksi muuttaa. Olen sairaslomalla töistä enkä pysty osallistumaan seminaareihin tms. Lääkäreissäkin on tullut ravattua paljon ja koko ajan. Taustalla siis vakava sairaus ja fyysinen tila heikko tai vähintään huono.

Tuo lista ahdistuksen kohteista voisi olla hyvä. Jos sitä kautta saisi paloiteltua tätä isoa möykkyä vähän pienemmiksi osiksi. Se tunne on vain niin kamala, kun ei pysty tekemään mitään ja omatunto soimaa siitä perkeleellisesti.

Jos olet sairaana niin eikö sinun pitäisi hieman armahtaa itseäsi ja levätä, eikä miettiä tekemättömiä töitä.

 

[Lilii lisänimetön]

Voi kultanen. :hug:

Jos vain jotenkin voisin voimia ja maailman kaikkea hyvyyttä sinuun siirtää, niin täältä tulisi.

Melkein kaikkeen löytyy lääke. Myös paniikkikohtauksiin.
Itkemättömät asiat pitää itkeä, mutta vasta kun siihen on voimia.

 

[Keep calm and carry on]

Voisiko niille lääkäreille kuitenkin vielä puhua erikseen henkisestäkin puolesta? Ne ainakin määrittelevät masennuksen tason ja kertovat vaihtoehdoista.

Ei tarvinnut sanoa mitään, kun mua hoitava erikoislääkäri kirjoitti B-lausuntoon automaattisesti, että tämän tasoiset sairaudet vaikuttavat automaattisesti myös henkiseen jaksamiseen ja sitä kautta työkykyyn. Kysyi tarvitsenko jotain lääkitystä ja kerroin etten. Ihan tapeeksi menee tabuja nyt jo ja uskon selviäväni ilman.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";24677606]Mun lilsta:
Kämpän siivous
Kämpän siivous
nukkuminen
paperiasioiden hoit

Kuka ton kämpän siivoaa ja mistä aloitan?[/QUOTE]

Kannattaa palastella siivous pieniin osiin:

Kerää roskat pois.
Vie likapyykit likapyykkikoriin ja pese.
Järjestele tavarat paikalleen
Tiskaa
Pese vessa

Tee huone kerrallaan tms.

 

[Keep calm and carry on]

[QUOTE="vieras";24677610]Jos olet sairaana niin eikö sinun pitäisi hieman armahtaa itseäsi ja levätä, eikä miettiä tekemättömiä töitä.[/QUOTE]

Pitäisi ja pitäisi, mutta ihan kaikkea ei voi jättää tekemättä ja niistä lopuista tulee sitten se huono omatunto :snotty:

Eniten tässä hävettää se, että kuvittelin olevani paljon vahvempi. Heikkous pelottaa.

 

["..."]

[QUOTE="vieras";24677625]Kannattaa palastella siivous pieniin osiin:

Kerää roskat pois.
Vie likapyykit likapyykkikoriin ja pese.
Järjestele tavarat paikalleen
Tiskaa
Pese vessa

Tee huone kerrallaan tms.[/QUOTE]

Jos on kolme pientä, en ehdi edes välttämätöntä... Kun saa aamupalat ja aamupesut tehtyä, pitää alkaa laittamaan päiväruokaa, kun sen saa tehtyä, on hetki aikaa kerätä leluja ennekö ruokailu, sitten ruokailu, jälkien siivousta ja lapset nukkumaan, olen niin väsynyt että nukun itsekin yhtä kauan kun lapset. Sitten välipalaa ja iltaruoan laittoa. Sen jälkeen on hetki aikaa olla lasten kanssa pihalla/leikkiä /pestä/taitella pyykkiä. Sitten iltapala, jälkien siivous, iltapesut ja nukkumaan. Olen niin väsynyt että kun klo 19.30 laitan lapset nukkumaan, nukahdan itsekin nukutuspuuhissa ja herään vasta aamulla kun ensimmäinen herää. Yhtä väsyneenä kuin ennenkin...

 

[Lilii lisänimetön]

Eniten tässä hävettää se, että kuvittelin olevani paljon vahvempi. Heikkous pelottaa.

Höpsis. Heikkous on hyve. Usko se, niin pääset helpommalla. Vahvat ihmiset ovat rasittavia.

 

[okokok]

[QUOTE="...";24677657]Jos on kolme pientä, en ehdi edes välttämätöntä... Kun saa aamupalat ja aamupesut tehtyä, pitää alkaa laittamaan päiväruokaa, kun sen saa tehtyä, on hetki aikaa kerätä leluja ennekö ruokailu, sitten ruokailu, jälkien siivousta ja lapset nukkumaan, olen niin väsynyt että nukun itsekin yhtä kauan kun lapset. Sitten välipalaa ja iltaruoan laittoa. Sen jälkeen on hetki aikaa olla lasten kanssa pihalla/leikkiä /pestä/taitella pyykkiä. Sitten iltapala, jälkien siivous, iltapesut ja nukkumaan. Olen niin väsynyt että kun klo 19.30 laitan lapset nukkumaan, nukahdan itsekin nukutuspuuhissa ja herään vasta aamulla kun ensimmäinen herää. Yhtä väsyneenä kuin ennenkin...[/QUOTE]


Ai oot yh. No on toi rankkaa yksin tehä kaikki! *voimahalit*

 

[Keep calm and carry on]

Höpsis. Heikkous on hyve. Usko se, niin pääset helpommalla. Vahvat ihmiset ovat rasittavia.

Uskoiskohan tuota

 

[catlove]

mullakin ollu välillä vähän samaa, mut voisin vaikka kokeilla tota listaa. Mut jaksamista ja voimia sulle <3

 

[Lilii lisänimetön]

Uskoiskohan tuota

Kyl.

 

["vieras"]

Pitäisi ja pitäisi, mutta ihan kaikkea ei voi jättää tekemättä ja niistä lopuista tulee sitten se huono omatunto :snotty:

Eniten tässä hävettää se, että kuvittelin olevani paljon vahvempi. Heikkous pelottaa.

Mikäli jaksat tehdä vaikka pieniä kävelylenkkejä niin kokeile niitä. Liikunta poistaa stressiä ja ulkoilman tekee muutenkin hyvää.

 

[..]

[QUOTE="...";24677657]Jos on kolme pientä, en ehdi edes välttämätöntä... Kun saa aamupalat ja aamupesut tehtyä, pitää alkaa laittamaan päiväruokaa, kun sen saa tehtyä, on hetki aikaa kerätä leluja ennekö ruokailu, sitten ruokailu, jälkien siivousta ja lapset nukkumaan, olen niin väsynyt että nukun itsekin yhtä kauan kun lapset. Sitten välipalaa ja iltaruoan laittoa. Sen jälkeen on hetki aikaa olla lasten kanssa pihalla/leikkiä /pestä/taitella pyykkiä. Sitten iltapala, jälkien siivous, iltapesut ja nukkumaan. Olen niin väsynyt että kun klo 19.30 laitan lapset nukkumaan, nukahdan itsekin nukutuspuuhissa ja herään vasta aamulla kun ensimmäinen herää. Yhtä väsyneenä kuin ennenkin...[/QUOTE]

Onko sulla miestä? Tai miten isovanhemmat? Mitä jos menisit töihin ja laittaisit lapset hoitoon?

 

[Keep calm and carry on]

[QUOTE="...";24677657]Jos on kolme pientä, en ehdi edes välttämätöntä... Kun saa aamupalat ja aamupesut tehtyä, pitää alkaa laittamaan päiväruokaa, kun sen saa tehtyä, on hetki aikaa kerätä leluja ennekö ruokailu, sitten ruokailu, jälkien siivousta ja lapset nukkumaan, olen niin väsynyt että nukun itsekin yhtä kauan kun lapset. Sitten välipalaa ja iltaruoan laittoa. Sen jälkeen on hetki aikaa olla lasten kanssa pihalla/leikkiä /pestä/taitella pyykkiä. Sitten iltapala, jälkien siivous, iltapesut ja nukkumaan. Olen niin väsynyt että kun klo 19.30 laitan lapset nukkumaan, nukahdan itsekin nukutuspuuhissa ja herään vasta aamulla kun ensimmäinen herää. Yhtä väsyneenä kuin ennenkin...[/QUOTE]

Voi sinuakin Varmasti olet vielä kovemmilla kuin minä. Oletko harkinnut apua ls:n kautta? Voisitte saada perhetyöntekijän, tukiperheen tai tukihenkilön lapsille.

Voimia ja jaksamisia :hug:

 

[Lilii lisänimetön]

Varmasti olet vielä kovemmilla kuin minä.

Älä lähde tuolle linjalle. Älä vertaile - ja sinun ei tarvitse olla vahvempi, vaikka kuinka ajattelisit että jollain on rankempaa, aina jollain on rakempaa. Jossain joku jalaton ja kädetön tekee hampaillaan miljonäärien dinnerparty-pukuja jne. Ei sille linjalle. Soo soo.

Sun pitää osata antautua myös sille heikkouden tunteelle, että sun ei tarvitse kestää ainakaan/etenkään siksi, että muillakin on vaikeaa.

Vahvuus on oikeasti yliarvostettua.
Olet sairauslomalla, ja syystä.
Sairauslomalla keskitytään toipumiseen.

 

[Keep calm and carry on]

Vahvuus on oikeasti yliarvostettua.
Olet sairauslomalla, ja syystä.
Sairauslomalla keskitytään toipumiseen.

Yritän, lupaan yrittää. Tosin nytkin tässä itsekseen höpistessä kuulen, miten tuo olkapäällä istuva mikälie muistuttaa, että edessä on sitä ja tätä vaikka mitä ja kaikesta pitää selviytyä.