K
kärrynpyörä
Vieras
Huomenta! Mitenkäs teillä on lapsen ja isän tapaamiset sujuneet? Me erottiin ku tyttö oli noin vuoden vanha, jolloin jäin yksinhuoltajaksi. Takana miehen kanssa oli yhteistä eloa 5v. Mies kuitenki sanoi, ettei halua nähdä tyttöä enää ikina ja muutti 400km päähän. Pari vuotta näin menikin.. en tiennyt exästä ja tytön isästä mitään. Tapasin miehen, kihlauduimme ja menimme naimisiin. Tyttö alkoi kutsumaan uutta miestä isäkseen (mikä on ihan luonnollista sinänsä)
Haimme mieheni kanssa oheishuoltajuuden hänelle, mikä ei tuottanut ongelmia, koska lapsen ja biologisen isän välillä ei ole suhdetta. Tästä ex kuitenki kuukausien päästä jotenki havahtui..
Aluksi halusi tytön asumaan luokseen, mikä ei tietenkään mennyt missään läpi. Nyt meillä on kerran kk/1h kerrallaan tapaaminen. Tämä on yhtä tuskaa..
Ex on TODELLA hiljainen, tyttö ei tunne häntä, vaikka olen asiasta kertonut, mut minkäänlaista sidettä tms. ei tunnu löytyvän. Käytännössä istumme tunnin ja mä yritän keksiä jotain puheenaiheita. Tyttö ei halua tulla samaan pöytään ku hetkeksi ja 15min jälkeen haluaisi lähteä kotiin isin ja pikkuveljen luo.
Nyt tyttö on jo 6v ja olen miettinytkin, et mitenhän nämä sujuu jatkossa. Pari vuotta olen nyt "pakottanut" tapaamaan biolog. isää.
Omko kellään kokemusta vastaavasta? Jatkoitteko vain sinnikkäästi tapaamisia? millä tuloksin?
Haimme mieheni kanssa oheishuoltajuuden hänelle, mikä ei tuottanut ongelmia, koska lapsen ja biologisen isän välillä ei ole suhdetta. Tästä ex kuitenki kuukausien päästä jotenki havahtui..
Aluksi halusi tytön asumaan luokseen, mikä ei tietenkään mennyt missään läpi. Nyt meillä on kerran kk/1h kerrallaan tapaaminen. Tämä on yhtä tuskaa..
Ex on TODELLA hiljainen, tyttö ei tunne häntä, vaikka olen asiasta kertonut, mut minkäänlaista sidettä tms. ei tunnu löytyvän. Käytännössä istumme tunnin ja mä yritän keksiä jotain puheenaiheita. Tyttö ei halua tulla samaan pöytään ku hetkeksi ja 15min jälkeen haluaisi lähteä kotiin isin ja pikkuveljen luo.
Nyt tyttö on jo 6v ja olen miettinytkin, et mitenhän nämä sujuu jatkossa. Pari vuotta olen nyt "pakottanut" tapaamaan biolog. isää.
Omko kellään kokemusta vastaavasta? Jatkoitteko vain sinnikkäästi tapaamisia? millä tuloksin?