Alkuperäinen kirjoittaja Juurikas:
Alkuperäinen kirjoittaja omaakin tilaa:
Miksi käytät koko ajan sanontaa kapakassa hilluminen? Jos menen ystävättäreni kanssa iltaa viettämään, emme me siellä mitenkään erikoisemmin "hillu". Otamme muutaman oluen, ja juttelemme tyttöjen asioita, tai keskustelemme aiheista, jotka kiinnostavat juuri meitä kahta.
En näe mitään pahaa parisuhteen kannalta siinä, että kumpikin käy välillä ulkona myös omien kavereiden kanssa. Ei siellä tapaamisissa mitään salamyhkäistä tarvitse tapahtua, eikä tapahdukaan. Myönnän suoraan, että meillä on kummallakin tarve liikkua välillä myös ilman toisen seuraa, vaikka suhteemme on ihan kunnossa. Kyllä ihminen tarvitsee myös omaa elämää, vaikka eläisi parisuhteessa.
Olemme käyneet myös matkoilla yksin - toisen pätkätyö ei aikoinaan antanut mahdollisuutta samanaikaisiin lomiin. Ei ole tehnyt pahaa suhteelle, koska matkustelemme totta kai myös kaksin.
Ihan uteliaisuudesta minäkin kysyn: Mihin kellonaikaan sinä ystäviäsi tapaan oluen ja juttelun merkeissä? Ja miksi?
Mistä tulee se niin suuri tarve omaan aikaan, että täytyy jopa matkustella ilman omaa kumppania? Eikö omaksi ajaksi riitä esim. lenkillä käynti jonkun ystävän kanssa?
Minä olen 36 vuotias. Ollut naimisissa kahdeksan vuotta. Yhteiseloa takana muuten kolmetoista vuotta.
Ihan uteliaisuudesta: minkäikäinen olet, kauanko olette seurustelleet?
Ohhoh! Nyt hämmästyin! Kuvittelin sinua parikymppiseksi.
Mistähän aloittaisin: Olen 44 vee ja olen ollut suhteessani lähes 15 vuotta. Että mihin kellonaikaan? Meillä ei ole ystävättärenieni kanssa mitään tiettyä kellonaikaa, riippuu tapauksesta. Ihan tavalliseen kellonaikaan voin mennä muutamalle tuopille höpisemään, kotiin menen kyllä yöksi, jos sitä vihjaat. Miksi haluan tavata ystävättäriäni? Tuotapa onkin jo vaikea perustella. Miksi en haluaisi tavata heitä? Ja miksi minulla on oltava omaa elämää? Jaa-a. Varmaankin siksi, että emme kumpikaan kärsi läheisriippuvuudesta, ja meillä on myös omia kavereita.
Parin tunnin lenkki ei tosiaan riitä, eivätkä kaikki ystävättäreni ole urheilullisia. Kävin kyllä viikko sitten useamman tunnin lenkillä erään ystävättäreni kanssa, ja mukavaa oli. Mutta ensi kerralla saatta olla, että tapaammekin tuopin äärellä. Miksi pitäisi juuri lenkille lähteä?
On hauska rupatella ystävättärien kanssa, sillä voimme puhua aiheista, jotka kiinnostavat nimenomaan meitä. Erään ystävättäreni kanssa keskustelemme paljon muun muassa henkisistä asioista, ja jos poikaystäväni istuisi vieressä, hän varmaan ikävystyisi ja pyytäisi vaihtamaan aihetta.
Mitä outoa on yksin matkustamisessa? Jokaisen pitäisi joskus kokeilla, miten pärjää ihan oman itsensä seurassa. Kasvattaa itseluottamusta kun huomaa pärjäävänsä. Yksi syy oli se, että lomat eivät ole osuneet samoihin aikoihin. Ja yksi syy se, että meitä kiinnostaa erilaiset kohteet. Kumppanini kävi esimerkiksi kerran Thaimaassa ilman minua, sillä en halunnut laittaa niin hirveää rahasummaa matkaan, josta en ollut lainkaan kiinnostunut.
Ihmettelet, miksi minulla on tarve olla kavereiden seurassa. Minä ihmettelen, miksi sinulla on tarve liimautua mieheesi. Joltain kyselit, että miltä tuntuisi, jos mies huomaisi, että elämää on muuallakin. Taisit vihjata toisiin naisiin. Minusta tuntuu siltä, että luulet oman tilan ja kavereiden kanssa liikkumisen tarkoittavan sitä, että ollaan iskemässä muita, ja paheksut sitä siksi. Ei se kaikilla tarkoita sellaista käyttäytymistä.
Ja tiedätkö mitä? Elämää tosiaan on myös oman kodin ulkopuolella.
suunta on ainakin oikea. Älä säästä miestäsi siellä terapiassa, kerro rehellisesti kaikki. Tuli vaan mieleen että kun ulkopuolinen on paikalla on turha kaunistella tapahtumia ja sanomisia. Jospas se miehesikin voi avautua ja kertoa sitten miksi käyttäytyy noin kuinkäyttäytyy...Ja voitte yhdessä pohtia parhaan ratkaisun. Voimia tulevaan ja olevaan!