V
vierailija
Vieras
Minulla on ollut vakituinen työ nyt (ensimmäistä kertaa elämässäni, vaikka olen 42-vuotias!) vuoden ja voin todeta, että lähes vihaan työtäni. TYöni on todella tylsää ja itseasiassa en oikeastaan tee mitään. Päivät menee aikaa tappaessa ja "tikusta asiaa tekemisissä", joka on osastomme koko kuva. 3-4 palaverissa istun viikossa ja minulla ei ole mitään annettavaa. Etenemismahdollisuuksia ei ole, eikä sivuttainkaan voi oikein siirtyä. Ainoa hyvä puoli on se, että palkka on minun tasolleni hyvä, yli 3000.
Ensin aattelin, että voisin lähteä lukemaan itteni kauppatieteiden maisteriksi, mutta alkaa tuntua että ei sieltä mulle mitään kiinnostavaa löydy. Olisin vaan ylikoulutettu ihminen samassa paskassa duunissa.
Pitääköhän tässä paskaduunissa tosiaan kitkutella 25 vuotta. Tosin en usko, että koko tuota aikaa duuni voi pysyä samana. Varmaan osasto lakkautetaan 10 vuoden päästä ja sitten olen 50+ nainen, joten ei mitään tsäänssiä edes päästä duuniin...
Duunikaverit on ainoo hyvä puoli. Kivaa porukkaa, vaikkei ihan mun henkistä, mutta työasioissa todella ok. Pomo on toivoton tapaus. Mitään asiaa ei aja, kaikki pitää tehdä ite.
Ensin aattelin, että voisin lähteä lukemaan itteni kauppatieteiden maisteriksi, mutta alkaa tuntua että ei sieltä mulle mitään kiinnostavaa löydy. Olisin vaan ylikoulutettu ihminen samassa paskassa duunissa.
Pitääköhän tässä paskaduunissa tosiaan kitkutella 25 vuotta. Tosin en usko, että koko tuota aikaa duuni voi pysyä samana. Varmaan osasto lakkautetaan 10 vuoden päästä ja sitten olen 50+ nainen, joten ei mitään tsäänssiä edes päästä duuniin...
Duunikaverit on ainoo hyvä puoli. Kivaa porukkaa, vaikkei ihan mun henkistä, mutta työasioissa todella ok. Pomo on toivoton tapaus. Mitään asiaa ei aja, kaikki pitää tehdä ite.