Oltiin pojun 3 v. kanssa hiekkiksel ja siel oli toinen samanikäinen poika isänsä kanssa. Oli vissiin noussu vähän väärällä jalalla tää "Veeti" kun ihan kokoajan oikeen "kerjäsi verta nenästään". Veetillä oli kokoajan vähintään 3 leikkiautoa sylissään, jottei vain mun poikani "Eemeli" leikkisi hänen leluillaan. Eemeli siinä rauhassa teki pikkutraktorilla kuormaa kuorma-autoon, ja Veeti meni tahalteen seisoon juuri siihen kohtaan, mistä Eemeli hiekkaa lastasi. Eikä tehnyt elettäkään väistääkseen. Sitte kokoajan juoksi liukumäen rapuille istumaan ettei Eemeli vain voisi mennä laskemaan liukumäkeä. Tässä muutamia esimerkkejä, mutta yleisestiottaen ihan jatkuvaa härnäämistä tältä toiselta pojalta. Mun teki mieli sanoa sille, et menehän sinäki Veeti jo välillä leikkimään. No, lopulta Eemelillä tuli mitta täyteen, ja se tokaisi Veetille, että "pöhkö Veeti" ja nakkasi pienellä puutikulla Veetiä lippalakkiin, ja voi kauhea mikä itku siitä Veetille tuli! Tietysti toruin poikaani, ettei saa heitellä, ja Eemeli pyysi anteeksi.
No, ei siinä mitään, sama peli vaan jatkui. Mua alko jo itteänikin kiehuttaan, ku toinen vaan kokoajan terrorisoi Eemelin leikkejä.
Seuraavaksi Eemeli kaatoi lapiolla Veetin kengälle hiekkaa, kun Veeti tahallaan seisoi taas tiellä. Ja siitäkös se itku ja parkuminen taas Veetillä alkoi, piti isin syliin oikeen juosta. No, nyt meni hermot Veetin isällä, joka sanoi Eemelille vihaisesti, että nyt me lähetään Veetin kanssa sisälle kun sinä vaan kokoajan sitä kiusaat!!! Mä olin ihan äimänä vaa siinä, ja jatkoin isukin lausetta "ja Veetiki vaan kokoajan härnää Eemeliä" eipä se isä siihen mitää sanonu, lähtivät vaan pois. Sai kyllä Eemeli puhuttelun siitäkin ettei saa hiekkaa toisen kengälle laittaa, mut jotenki säälitti Eemeli sillai, et toinen saa mielin määrin sabotoida, mutta kun päästää aina välillä märyt ni selviää kuin koira veräjästä.. Jotenki raivostuttaa tollaset, et ei meijän kullannuppu, vaan ne muut kakarat..
No, ei siinä mitään, sama peli vaan jatkui. Mua alko jo itteänikin kiehuttaan, ku toinen vaan kokoajan terrorisoi Eemelin leikkejä.
Seuraavaksi Eemeli kaatoi lapiolla Veetin kengälle hiekkaa, kun Veeti tahallaan seisoi taas tiellä. Ja siitäkös se itku ja parkuminen taas Veetillä alkoi, piti isin syliin oikeen juosta. No, nyt meni hermot Veetin isällä, joka sanoi Eemelille vihaisesti, että nyt me lähetään Veetin kanssa sisälle kun sinä vaan kokoajan sitä kiusaat!!! Mä olin ihan äimänä vaa siinä, ja jatkoin isukin lausetta "ja Veetiki vaan kokoajan härnää Eemeliä" eipä se isä siihen mitää sanonu, lähtivät vaan pois. Sai kyllä Eemeli puhuttelun siitäkin ettei saa hiekkaa toisen kengälle laittaa, mut jotenki säälitti Eemeli sillai, et toinen saa mielin määrin sabotoida, mutta kun päästää aina välillä märyt ni selviää kuin koira veräjästä.. Jotenki raivostuttaa tollaset, et ei meijän kullannuppu, vaan ne muut kakarat..