tappolistasta

[Neith]

tuli se eilinen uutinen mieleen.. ja aloin miettimään että kuinka moni oikeasti ymmärtää miksi tuollaisen listan tekee...

mä olen elämäni aikana tehnyt niitä lukuisia.. siltikään en ole ketään tappanut... mutta sain niistä voimaa.. kun ajattelin että joku päivä vielä tapan sen näin ja näin.. kestin sen viikon... ja seuravan... kuukauden, vuoden..

muistan kun kiusaaminen alkoi.. ekan kerran esikoulussa... ensi kokemus oli kun en kelvannut leikkiin koska mulal oli vinot hampaat.. olin hämmentynyt.. sama toistui monta kertaa.. en ymmärtänyt miksi.. aloitin ala-asteen.. menin sinne iloisin mielin, ja jälleen hämmennyin.. en voinut ymmärtää miksi sain osakseni ivaa,pilkkaa, syrjintää... vain siksi että hampaat oli vinot ja minulla oli silmälasit... aluksi se oli satunnaista.. sitten päivittäistä.. oli muutama tyttö luokalla jotka kanssani leikkivät.. kutsuivat kotiinsa leikkimään, ja seuraavana päivänä osallistuivat kiusaamiseen.. hyväksyin sen lopulta.. otin vastaan sen kaveruuden mitä he tarjosivat.. sen missä voidaan olla kavereita silloin kun heille sopii ja muun ajan kiusata... vain siksi että minulla oli edes jotain kavereita..
kolmannelal luokalal kiusaus muuttui.. siitä tuli laajempaa, yhä useampi osallistui siihen sen sijaan että katsoivat vain sivusta.. en päässyt mukaan leikkeihin välitunneilla, liikunta tunneilal olin se joka oli pakko viimeisenä valita johonkin joukkueeseen.. neljännellä luokalla tilanne muuttui pahaksi... tönimistä, nolaamista,haukkumsita.. ruokalassa joku saattoi ohi kävellessä kaataa maito/vesilasin ruokaani.. tönäistä kun olin kävelemässä tarjottimen kanssa pöytään, niin että ruoka kaatui lattialle.. syliini kaadettiin vettä/maitoa jotta minun ylösnoustessa huutaa kovaan ääneen "katsokaa, se on kussut housuunsa" ja sitten koko ruokala nauroi.. nauroi vielä seuraavalla välitunnilla... kenkiini piilotettiin nastoja, pullonkorkkeja.. talvella joku piilotti takkini joten jouduin menemään välitunnille ulso ilman sitä, tai harhailemaan koulun jälkeen käytävillä etsimässä sitä jotta pääsin kotiin.. pipo ja hanskat varastettiin/piilotettiin.. kävelin kotiin ilman niitä.. pakkasessa... välitunnilla heiteltiin kivillä,jääpalloilla.. edelleenkään en päässyt mukaan mhinkään.. paitsi silloin kun niilel muutamalle tytölle sattui sopimaan...
välillä muutama luokan poika käveli perässäni kotimatkalla.. sohivat kepeillä, heittelivät jääpalloilla,kivillä,kävyillä.. haukkuivat.. välillä pojat odottivat aamulla kun tulin kouluun, ja sama juttu... kuvis tunnilla ohimennessä saattoi työnipäälel "vahingossa" kaatua vesivärikippo niin että työ meni pilalle.. savi työ saattoi vahingossa pudota pöydältä...
tunenilal vastaaminen oli tuskaa... jos viittasin ja sain luvan vastata joku muu huuti vastauksen ennen minua.. tai tökkäsi lyijykynän selkääni kesken vastauksen, jolloin voihkaisin ja siitä sai taas hyvät naurut.. kun en soannut edes puhua...
luokkaan tullessa pojat saatoivat odottaa raollaan oelvan oven takana.. ja kun olin kohdalla tönäistä sen naamaani.. tai luokasta poistuessa vastaavasti sulkea se juuri kun olin oven kohdalla.. osa potki ja löi.. en halunnut mennä kouluun.. aloin myöhästellä, aj jotten saisi rangaistusta niin valehtelin aina jonkuns yyn.. esim hammaslääkäri (näppärä tekosyy oikomishoidossa olevalle) luokan pojat kävivät tarkistamassa asian ja kovaan ääneen kailottivat sen kesken tunnin tai ruokailun.. (en tiedä miten saivat hammaslääkäriltä tiedon mun ajoista)
6 luokalal en enää kestänyt.. en jaksanut.. kävelin juna-asemalle ja odotin kaukojunaa jka menisi aseman ohi kovaa vauhtia.. hyppäisin..
sitä odotellessa mietin että miksi.. miksi minä en voi olal normaali, miksi en voi tulla toimeen ihmisten kanssa.. miksi olen ruma ja tyhmä..

olin kertonut kotona kiusaamisesat, vanhempani yrittivät puuttua asiaan, rehtori piti puhutteluita, kävin koulukuraattorilla.. asiat ei muuttunut.. joka kerta kun kerroin vanhemmilleni kiusaamisesta, tuli heille hyvin surullinen ilme.. silloin päättelin sen johtuneen pettymyksestä kun olen niin hankala... ja juuri se oli se syy miksi en sitten hypännyt.. en halunnut edes kuvitella enää sitä ilmettä heille.. en halunnut tuottaa lisää tuskaa ja pettymystä..

opin että itkeä ei saanut... itkeminen on heikkoutta, aj heikkoutta ei tule näyttää... ajatuksisa aina kestä kestä.. joku päivä vielä.. toivoin kiusaajieni kuolemaa.. kirjoitin miten ja milloinn haluaisin heidän kuolevan.. halusin heihin sattuvan yhtäpaljon kuin minuun.. vihasin heitä...

ala-aste loppui... vaihdoin koulua... mutta kiusaaminen ajtkui... olin lauta.. mulal oli raudat.. olin liian pitkä,liian laiha.. onneksi kiusaaminen oli enää vain haukkumista.. sain muutaman kaverinkin... edelleen olin outolintu.. en sopinut joukkoon.. koitin vain kestää.. vihasin edelleen.. olin somussa,lukossa.. toivoin kuolemaa sekä kiusaajille että itselleni.. en osannut enää itkea itseni takia.. koska itkeminen on heikkoutta, vain fyysinen kipu on tarpeeksi hyvä syy itkeä... joten satutin itseäni.. halusin kuolal mutat en halunnut tuottaa vanhemmilelni pettymystä.. aj viha esti sen myöskin.. en halunnut tuottaa kiusaajille sitä tyydytystä että kuolisin.. asennoiduin niin että ihan vittuillessani pysyn täällä


anteeksi pitkä teksti, mutta ehkäpä tästä saa kuvan siitä miten voi ajatuksen mennä.. miten voi vihata jotakuta niin paljon että toivoo hänen kuolemaa.. ja miten siitä kiusaajien tappamisesta haaveilee, kun ei mitään muuta voi tehdä.. viha on se mikä saa jaksamaan vielä vähän.. vielä hetken.. vielä pikkasen enemmän.. kunnes joko ei jaksa enää ja tappaa itsensä, toteuttaa ne haaveensa ja tappaa ne muut.. tais itten koulu vihdoin loppuu ja on toiveita päästä kiusajista eroon.. niiltä vahingoilta ei kuitenkaan enää pakoon pääse

 

[Vieras]

Melkein itku tuli kun luin tarinaasi. En ole ollenkaan tajunnut että se kiusaaminen voisi olla tollasta. Niissä kouluissa missä minä kävin ei ollut mitään vastaavaa. Toivottavasti asiat nyt paremmin . Hyvää jatkoa.

 

[emppu]

Eipä tähän voi oikein mitään sanoa...
Suurelta osin tuttua itsellenikin. Toivottavasti olet päässyt asian yli edes jotenkin.

 

[emppu]

Tämä kirjoitus olisi todella hyvä laittaa esim. HS:n tai jonkun muun ison lehden toimitukselle. Hyvin kirjoitettu, ja antaa ajatuksia varmasti kaikille.

 

[hmm]

eipä tuollaista jokapäiväistä helvettiä pysty mitenkään kuvittelemaan, kun ei ole sellaista kokenut. kun itseään miettii, muistaa lapsuudesta jo suhteellisen pieniäkin pettymyksiä tai satuttavia asioita, jotka on kokenut isoina, joten nuo kertomasi asiat vielä lapsen näkökulmasta katsottuna ovat jotain niin hirveää..
onneksi olet kuitenkin nyt ja tässä, ihan oman sisukkuutesi ansiosta. :hug:

 

[aikuisena outolintu]

kiitos tekstistäsi!

tämä varmasti herättää ajatuksia ajattelemattomissa ihmisissä jotka sallivat kiusaamisen tapahtua. välinpitämättömyyskin on sallimista!

puit sanoiksi monia asioita jotka ovat minua askarruttaneet. opin samalla jotakin itsestänikin.

haluaisin kysyä miten olet asiaa käsitellyt? onko ollut jotain mikä on auttanut sinua?

 

[voih]

olipas surullista luettavaa. Ja näin tapahtuu aivan liian paljon. Kuka lapsille opettaa, että joku on normaali/epänormaali? Jos normaalia olisikin, että hampaat on vinossa,ja että on silmälasit. Me vanhemmat lipsautamme näitä sammakkoja ja lehdissä kailotetaan, minkälainen on kaunis nainen ja komea mies.. Tää on niin tätä....

 

[PöRHiKKi]

voi kauhee :'( ihan melkein tuli tippa linssiin tota lukiessa. miten lapset voi olla niin julmia toisilleen!! en käsitä!!! meidän luokalla oli yksi tyttö, oltiin ja ollaan edelleen kavereita, pojat kiusasi tätä tyttöä ala ja yläasteen läpi..tyttö oli normaali ja mukava, ei ollut mitään muuta normaalista poikkeavaa kuin että hän sattui olemaan pitkä. pidempi kuin muut. tosin kiusaaminen ei todellakaan ollut tuota tasoa mitä sä olet joutunut kokemaan, mutta ihmettelen miten kaikki voi kääntyä jotain tiettyä ihimstä vastaan..

jos oman lapseni joskus äkkään kiusaamasta ketään ni tulee tupen rapinat!!

 

[muscat]

:'( :hug:

 

[vieras]

Kaikenlainen kiusaaminen on tietysti tuomittavaa ja kiellettyä. Joukossamme on yllättävän paljon koulu- tai työpaikkakiusattuja. Kiusaamista on eri asteista ja toiset kestävät sitä enemmän kuin toiset. Vahvimpien kiusaaminen loppuu hiljakseen, kun kiusaajat huomaavat , ettei sillä ole vaikutusta. Kiusaaminen saattaa olla myös seuraus jostain ajattelemattomasta lauseesta tai mielipiteestä koulussa. Siihen on helppo tarttua ja jatkaa toisen "erehdyen" esiintuomista ja ilkeilyä.

Eilenkin moni kirjoitti tehneensä tappolistoja tarkoittamatta sillä muuta kuin oman pahan olon purkamista. Mutta mistä kukaan opettaja. lääkäri, poliiis, vahnemmat tai kukaan meistä tietää, milloin listoja tehnyt kilahtaa ja toteuttaa ajatuksiaan. Siksi pitääolla varuillaan näiden kanssa. Kiusaaminenkaan ei oikeuta toisten tappamiseen.

 

[Neith]

kiitos tekstistäsi!

tämä varmasti herättää ajatuksia ajattelemattomissa ihmisissä jotka sallivat kiusaamisen tapahtua. välinpitämättömyyskin on sallimista!

puit sanoiksi monia asioita jotka ovat minua askarruttaneet. opin samalla jotakin itsestänikin.

haluaisin kysyä miten olet asiaa käsitellyt? onko ollut jotain mikä on auttanut sinua?

käsittelen asiaa vieläkin :ashamed: 9v kiusaamisen loppumisen jälkeen.. melko surullista sinänsä.. kiusaaminen kesti siis esikoulusta lukion ekaan..

edelleen tasitelen asioiden vaikeuden kanssa
vihaan tilanteita missä pitää puhua tuntemattomien ihmisten edessä, en osaa tutustua kehenkään, omat kaverisuhteeni ovat olleet melko pitkälti samanlaisia kuin ala-asteella.. kestän melkein mitä vaan jotta en olisi yksin.. (no nykyään en ole enää tekemisissä juuri kenenkään kaverini kanssa.. ja ne muutama kenen kanssa näen, heihin en luota)
odotan aina pahinta, sekä ihmisistä että asioista.. välillä olen itsetuhoinen (nykysin siis melkolailla normaali, mutta välillä tulee synkempiä kausia jolloin menee huonommin)
sairastan keskivaiekaa sekamuotoista ahdistusta ja masennusta, söin hetken lääkkeitäkin kun olo kävi liian sietämättömäksi (siihen tosin sisältyi myös muita ikäviä asioita) nyt on mennyt vuosi siitä kun viimeksi itseäni satutin, vuosi siitä kun viimeksi halusin kuolla..
noi tunteet aj ajtukset on kausiluontoisia.. välillä mene ehyvin ja sitten taas huonommin... osa ongelmista johtuu tuosta kiusaamisesta, osa sen jälkiseuraamuksista.. olin kaikesta tuosat johtuen todella hankala murrosiässä, valit äitiin on olleet huonot.. oeln kokenut vertailua siskooni sukulaisteni toimesta.. olin se hankala, erilainen tyttö ja siskoni itse täydellisyys... :|
en ole hirveämmin puhunut asioista kenenkään kanssa.. vanhemmilleni selvisi nuo viiltely/polttely ja itsemurha ajatukset vasta 2 v sitten avioeron aikoihin.. kun en enää kestänyt itseäni, sitä avioliittoa niin homma levis käsiin.. silloin oli poika ainut syy miksi en itseäni tappanut

 

[Neith]

Kaikenlainen kiusaaminen on tietysti tuomittavaa ja kiellettyä. Joukossamme on yllättävän paljon koulu- tai työpaikkakiusattuja. Kiusaamista on eri asteista ja toiset kestävät sitä enemmän kuin toiset. Vahvimpien kiusaaminen loppuu hiljakseen, kun kiusaajat huomaavat , ettei sillä ole vaikutusta. Kiusaaminen saattaa olla myös seuraus jostain ajattelemattomasta lauseesta tai mielipiteestä koulussa. Siihen on helppo tarttua ja jatkaa toisen "erehdyen" esiintuomista ja ilkeilyä.

Eilenkin moni kirjoitti tehneensä tappolistoja tarkoittamatta sillä muuta kuin oman pahan olon purkamista. Mutta mistä kukaan opettaja. lääkäri, poliiis, vahnemmat tai kukaan meistä tietää, milloin listoja tehnyt kilahtaa ja toteuttaa ajatuksiaan. Siksi pitääolla varuillaan näiden kanssa. Kiusaaminenkaan ei oikeuta toisten tappamiseen.

ei se oikeuta... mutat on hitusen ymmärrettävämpää silti...
harvoin kiusaaminen johtuu siitä henkilöstä, mistään mitä se on tehnyt tai sanonut.. joskus kiusaaminen saa alkunsa siitä että joku luokan pojista sanoo tyttöä söpöksi ja luokan johtaja tyttö onkin poikaan ihastunut ja siitä suuttuu... alkaa se käsittämätön terrorisointi..
kiusaamienn saattaa loppua jos siihen ei reagoi... mutta välillä se jatkuu, ja kun ei sanat enää satuta ja saa toista itkemään.. niin sitten tehdään jotain enemmän.. ja kun sekään ei enää aiheuta reaktiota niin mennään vielä pidemmälle.. sitä kestää yllättävän paljon asioita.. kun ei ole vaihtoehtoja.. mutta jossain se raja tulee vastaan.. epätoivoiset ja vihaiset ihmiset tekevät asioita.. ei siksi että he olisivat pahoja, vaan siksi että se raja tuli vastaan.

kiusaamsita puollustetaan yllättävän paljon.. vähätellään.. asioita kaunistellaan.. ei haukku haava tee.. leikilläänhän ne nyt... elä ota niin tosissaan... se oli varmasti vahinko.. mä olen kuullut nuo kaikki...

 

[vieras]

Kaikenlainen kiusaaminen on tietysti tuomittavaa ja kiellettyä. Joukossamme on yllättävän paljon koulu- tai työpaikkakiusattuja. Kiusaamista on eri asteista ja toiset kestävät sitä enemmän kuin toiset. Vahvimpien kiusaaminen loppuu hiljakseen, kun kiusaajat huomaavat , ettei sillä ole vaikutusta. Kiusaaminen saattaa olla myös seuraus jostain ajattelemattomasta lauseesta tai mielipiteestä koulussa. Siihen on helppo tarttua ja jatkaa toisen "erehdyen" esiintuomista ja ilkeilyä.

Eilenkin moni kirjoitti tehneensä tappolistoja tarkoittamatta sillä muuta kuin oman pahan olon purkamista. Mutta mistä kukaan opettaja. lääkäri, poliiis, vahnemmat tai kukaan meistä tietää, milloin listoja tehnyt kilahtaa ja toteuttaa ajatuksiaan. Siksi pitääolla varuillaan näiden kanssa. Kiusaaminenkaan ei oikeuta toisten tappamiseen.

ei se oikeuta... mutat on hitusen ymmärrettävämpää silti...
harvoin kiusaaminen johtuu siitä henkilöstä, mistään mitä se on tehnyt tai sanonut.. joskus kiusaaminen saa alkunsa siitä että joku luokan pojista sanoo tyttöä söpöksi ja luokan johtaja tyttö onkin poikaan ihastunut ja siitä suuttuu... alkaa se käsittämätön terrorisointi..
kiusaamienn saattaa loppua jos siihen ei reagoi... mutta välillä se jatkuu, ja kun ei sanat enää satuta ja saa toista itkemään.. niin sitten tehdään jotain enemmän.. ja kun sekään ei enää aiheuta reaktiota niin mennään vielä pidemmälle.. sitä kestää yllättävän paljon asioita.. kun ei ole vaihtoehtoja.. mutta jossain se raja tulee vastaan.. epätoivoiset ja vihaiset ihmiset tekevät asioita.. ei siksi että he olisivat pahoja, vaan siksi että se raja tuli vastaan.

kiusaamsita puollustetaan yllättävän paljon.. vähätellään.. asioita kaunistellaan.. ei haukku haava tee.. leikilläänhän ne nyt... elä ota niin tosissaan... se oli varmasti vahinko.. mä olen kuullut nuo kaikki...

Kirjoutuksesi oli juuri tyypillinen kuvaus. Mutta siinä oli myös se tärkeä asia, ettämuut seuraavat vierestä, vaikka eivät kiusaisikaan. Siksi näiden sivullisten on myös löydettävä se hetki hakea apua tai kertoa eteenpäin, jotta kiusattu ei kilahda. Vastuu tästä on yhtä paljon meillä kaikilla. Kiusaajat eivät tähän reagoi ja en jaksa uskoa, että kiusaaminen koskaan loppuu kaiksita hyvistä ajatuksista ja kampanjoista huolimatta. Minusta on silti väärin ymmärtää helpommin niitä , jotka suorittavat joukkomurhia tai edes sitä yhtä. Ymmärtäminen ja peesailu ei helpota tilannetta, vaan asiallinen puuttuminen ja apuun hakeutumisen ohjaaminen.

Emme voi lähteä siitä, että kaikki yhteiskunnan sivuraiteelle joutuneet olisivat hyväksyttyjä tappajia siksi, että he ovat ehkä ihmisinä heikompia kuin toiset. Sitä olisi todella helppo käyttää hyväksyttynä syynä anarkialle. Silloin olemme toella vaarllisella tiellä. En tietenkään hyvksy kiusaamista, mutta keinot sen vähentämiseen ovat jossain muaalla kuin joukkomurhein ymmärtämisessä.

 

[Neith]

ei kait kukaan joukkomurhaa ymmärrä.. mutta se että ymmärretään ne syyt siihen.. ne mitkä siihen on ajanut tuollaisisa tapauksissa.. ei se kiusattu hoitoa tarvitse.. terapiaa..
jo se että mä joudin käymään kuraattorilla oli huono juttu.. jo se että kuraattori oli sitä mieltä että tarvitsen psykologia kun olin ahdistunut, näin painajaisia.. se oli väärin.. se vika tai syy ei ollut minussa... en mä itselleni sitä oloa aiheuttanut...
siis jos lähtökohta on se että tilanteeseen puututaan siinä vaiheessa kun se lapsi/nuori on itsetunnoltaan tuhottu, se että se lapsi/teini luulee että siinä on se vika.. että se on omaa syytä.. että ansaitsee sen.. määrätään lääkkeitä,ohjataan hoitoon.. kun kokoajan se ongelma, se syy pysyy.. kiusaamienn jatkuu..
kun ainut keino millä noilta kouluammusekluilta, itsemurhilta vältytään on se että kiusaaminen ei edes ala.. ei voida ajatella että toiset on vahvempia ja toiset vain heikkoja... se ei ole se syy miksi joillain napsahtaa ja joillain ei...
ylipäätään se että luokitellaan heikoksi se joka itsnsä tappaa.. ne muut on sen siihen jamaan ajanut.. jokainen murtuu jossain vaiheessa.. se hetki riippuu siitä kuinka tehokasta se moukarointi on..

 

[Neith]

ja mä en todelal hyväksy sitä että ne ajatukset toteutetaan..mutta mä ymmärrän sen mikä ajaa teinin tai nuoren siihen.. se on jännä miten lapselta7nuorelta vaaditaan kestokykyä noihin asioihin.. kun ei kukaan aikuinenkaan niitä kestäisi...

kuinka moni ihminen voi sano että kestäisi hymy huulilla päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen jatkuvat haukut, pahoinpitelyt,nolaamiset 30,60,100 ihmisen toimesta?

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

:hug: Mun sympatiat on sun puolella.

 

[Saraldo harmaana]

olipas surullista luettavaa. Ja näin tapahtuu aivan liian paljon. Kuka lapsille opettaa, että joku on normaali/epänormaali? Jos normaalia olisikin, että hampaat on vinossa,ja että on silmälasit. Me vanhemmat lipsautamme näitä sammakkoja ja lehdissä kailotetaan, minkälainen on kaunis nainen ja komea mies.. Tää on niin tätä....

Olen niin samaa mieltä! Me vanhemmat arvostellaan muita ihmisiä ties minkä asian perusteella. "Huomasitko, miten paljon Maija on lihonnut vuoden aikana?" "Pitäisköhän Matinkin käydä joskus vaateostoksilla..." "Voi sitä Mervinkin tyttörukkaa, kun saa jo lapsena silmälasit."

Onneksi esim. silmälasit on nykyään niin yleiset, että toivottavasti niistä ei enää niin paljon kiusata (vai kiusataanko?). Valitettavasti lasten ylipaino on lisääntynyt niin paljon, että siitä varmasti kiusataan. Mutta oikeasti, meidän vanhempien pitäisi tosiaan kiinnittää paljon huomiota sitä, mitä me puhutaan lasten kuullen. Ja jos lapsi alkaa puhua jostain lapsesta pahaa tai kiinnittää huomiota ap:n mainitsemiin asioihin, niin meidän pitäisi pikaisesti korjata asia ja keskustella lapsen kanssa siitä, ettei toisten asioihin ja ominaisuuksiin tule puuttua.

 

[vieras]

Niin, kiitos kun kirjoitit tuon ap. Minua ei kiusattu, mutta olin se hiljainen näkymätön nössö, jota muuten syrjittiin. Mutta ei mitään suoranaista kiusaamista. Varmaan oli helvettiä. Minä vieläkin tunnen vihaa ja inhoa minua syrjineitä ihmisiä kohtaan, vaikka yritän ymmärtää teinimaailmaa vähän paremmin. En kyllä ketään kiusannutkaan, koska se liippasi vähän läheltä. Olin onnellinen, että minua ei kiusattu. Meidän luokalta kiusattiin pitkää tyttöä jonka vaatteet ei aina niin puhtoisilta tuoksuneet, ja ërästä jolla oli akne. Ja yhtä joka punasteli, ja yhtä ylipainoista. Jne.... Karuja ne kouluvuodet. Pelottaa omien lapsian puolesta, jotka eivät ole kouluiässä vielä. Jos eivät olekaan täydellisiä kaikin puolin, koska muuten tulee kiusatuksi...

 

[catlady]

:'(

Minä niin syvästi vihaan KIUSAAMISTA!!! |O

Järkyttävää, että opettajat sulkee tuollaiselta silmänsä!
Siis ihan vain koulussa käydessä esim. omaa lasta vastaan mentäessä, näkee kyllä ne samat tyypit kiusaamassa tai härnäämässä oppilaita. Joten miten opettajat voi väittää, ettei he näe ja jos jotain ovat huomanneet, niin he ovat puhuneet kiusaajille jne.........?
Lastemme koulu on nyt ns. KIVA-koulu, eli kiusaamiseen puututaan, jos se on jatkuvaa. Toivon, että näin todella on. :|

 

[Wanha-Rouva]

Aika koskettava kertomus. Nuorempaa tytärtäni kiusataan koulussa juuri tällä haavaa ja yritän taistella tuulimyllyjä vastaa vaikka se äärimmäisen vaikeaa onkin.

 

[Neith]

mua pelottaa se että voinko suojella omaa lastani tuolta.. mitä jos hän joutuu saman, tai pahemman kiusauksen kohteeksi.. millä minä lastani puollustan? miten voisin suojata ettei satu niin pahasti... vaikak olisi kuinka rautainen itsetunto kouluun mennessä.. se rapistuu kiusaamisen myötä.. koska se että kotona vanhemmat sanovat positiivisia asioita ei mitätöi niitä kymmeniä jotka kertovat kuinka huono ja vääränlainen toinen on...
ja mitä jos lapseni joutuu kiusauksen kohteeksi, ja murtuu nopeammin.. mitä jos lapseni kuuluu niihin jotka tekevät itselleen jotain.. millä minä sen estän.. se on peloista suurin.. se että joku päivä minun lapseni on tuossa tilanteessa, ja kaikista yrityksistä huolimatta en voi auttaa.. en voi korjata sitä mikä on jo mennyt rikki.. ja katsonko jonain päivänä lastani yhtä surullisena kuin vanhempani minua.. ja nyt äidiksi tulon myötä olen ymmärtänyt että se ei ollut surua siitä pettymyksestä minkä aiheutin... vaan sitä surua kun ei voi omaa lastansa auttaa :'(

 

[Neith]

niin ja ihan kaikea en tuohon kirjoittanut, koska jos täällä on niitä jotka mua kiusas niin en halua että tunnistetaan.. koska viimeinen mitä mä haluan niille antaa on se tyydytys siitä miten vieläkin olen sisältä rikki, kaikista korjausyrityksistä ja ajasta huolimatta...
en enää niin isosti kuin ennen, onneksi

 

[Sara]

Kaikenlainen kiusaaminen on tietysti tuomittavaa ja kiellettyä. Joukossamme on yllättävän paljon koulu- tai työpaikkakiusattuja. Kiusaamista on eri asteista ja toiset kestävät sitä enemmän kuin toiset. Vahvimpien kiusaaminen loppuu hiljakseen, kun kiusaajat huomaavat , ettei sillä ole vaikutusta. Kiusaaminen saattaa olla myös seuraus jostain ajattelemattomasta lauseesta tai mielipiteestä koulussa. Siihen on helppo tarttua ja jatkaa toisen "erehdyen" esiintuomista ja ilkeilyä.

Eilenkin moni kirjoitti tehneensä tappolistoja tarkoittamatta sillä muuta kuin oman pahan olon purkamista. Mutta mistä kukaan opettaja. lääkäri, poliiis, vahnemmat tai kukaan meistä tietää, milloin listoja tehnyt kilahtaa ja toteuttaa ajatuksiaan. Siksi pitääolla varuillaan näiden kanssa. Kiusaaminenkaan ei oikeuta toisten tappamiseen.

ei se oikeuta... mutat on hitusen ymmärrettävämpää silti...
harvoin kiusaaminen johtuu siitä henkilöstä, mistään mitä se on tehnyt tai sanonut.. joskus kiusaaminen saa alkunsa siitä että joku luokan pojista sanoo tyttöä söpöksi ja luokan johtaja tyttö onkin poikaan ihastunut ja siitä suuttuu... alkaa se käsittämätön terrorisointi..
kiusaamienn saattaa loppua jos siihen ei reagoi... mutta välillä se jatkuu, ja kun ei sanat enää satuta ja saa toista itkemään.. niin sitten tehdään jotain enemmän.. ja kun sekään ei enää aiheuta reaktiota niin mennään vielä pidemmälle.. sitä kestää yllättävän paljon asioita.. kun ei ole vaihtoehtoja.. mutta jossain se raja tulee vastaan.. epätoivoiset ja vihaiset ihmiset tekevät asioita.. ei siksi että he olisivat pahoja, vaan siksi että se raja tuli vastaan.

kiusaamsita puollustetaan yllättävän paljon.. vähätellään.. asioita kaunistellaan.. ei haukku haava tee.. leikilläänhän ne nyt... elä ota niin tosissaan... se oli varmasti vahinko.. mä olen kuullut nuo kaikki...

Tää on niin totta ja NIIN väärin ja tuntuu aikuisten osalta todella välinpitämättömältä!

Onko sulla nykyään mies? Pystytkö häneen luottamaan?

 

[Neith]

Kaikenlainen kiusaaminen on tietysti tuomittavaa ja kiellettyä. Joukossamme on yllättävän paljon koulu- tai työpaikkakiusattuja. Kiusaamista on eri asteista ja toiset kestävät sitä enemmän kuin toiset. Vahvimpien kiusaaminen loppuu hiljakseen, kun kiusaajat huomaavat , ettei sillä ole vaikutusta. Kiusaaminen saattaa olla myös seuraus jostain ajattelemattomasta lauseesta tai mielipiteestä koulussa. Siihen on helppo tarttua ja jatkaa toisen "erehdyen" esiintuomista ja ilkeilyä.

Eilenkin moni kirjoitti tehneensä tappolistoja tarkoittamatta sillä muuta kuin oman pahan olon purkamista. Mutta mistä kukaan opettaja. lääkäri, poliiis, vahnemmat tai kukaan meistä tietää, milloin listoja tehnyt kilahtaa ja toteuttaa ajatuksiaan. Siksi pitääolla varuillaan näiden kanssa. Kiusaaminenkaan ei oikeuta toisten tappamiseen.

ei se oikeuta... mutat on hitusen ymmärrettävämpää silti...
harvoin kiusaaminen johtuu siitä henkilöstä, mistään mitä se on tehnyt tai sanonut.. joskus kiusaaminen saa alkunsa siitä että joku luokan pojista sanoo tyttöä söpöksi ja luokan johtaja tyttö onkin poikaan ihastunut ja siitä suuttuu... alkaa se käsittämätön terrorisointi..
kiusaamienn saattaa loppua jos siihen ei reagoi... mutta välillä se jatkuu, ja kun ei sanat enää satuta ja saa toista itkemään.. niin sitten tehdään jotain enemmän.. ja kun sekään ei enää aiheuta reaktiota niin mennään vielä pidemmälle.. sitä kestää yllättävän paljon asioita.. kun ei ole vaihtoehtoja.. mutta jossain se raja tulee vastaan.. epätoivoiset ja vihaiset ihmiset tekevät asioita.. ei siksi että he olisivat pahoja, vaan siksi että se raja tuli vastaan.

kiusaamsita puollustetaan yllättävän paljon.. vähätellään.. asioita kaunistellaan.. ei haukku haava tee.. leikilläänhän ne nyt... elä ota niin tosissaan... se oli varmasti vahinko.. mä olen kuullut nuo kaikki...

Tää on niin totta ja NIIN väärin ja tuntuu aikuisten osalta todella välinpitämättömältä!

Onko sulla nykyään mies? Pystytkö häneen luottamaan?

juu, elämässä menee muuten hyvin, mutta jotkut noista asiosita vaikuttaa vielä elämään, ja ajatukset välillä menee synkkyyden puolelle... mies jaksaa kuunnella ja lohduttaa niinä hetkinä kyllä :heart:
kyllä mulla siis on elämä sinänsä lutviutunut ihan ok