Toggle sidebar

Tarinat lapsienne nimien taustalla

Vastaa
P

Paatunut Parahdus

Aktiivinen jäsen
12.09.2008
7 370
-5
38
Kun usein kysytään vain nimiä, niin mitkä näiden antamienne nimien tarinat ovat. Onko nimi perinteenä suvussa? Muisto jostain tapahtumasta/henkilöstä? Miellyttikö se vain sinua ja miestäsi kovasti? Vai miten se mieluinen löytyi lopulta. :) Ja jos haluatte ja uskallatte, niin kertokaa toki ne lapsen/lapsien nimetkin.
 
molemmat nimet tulee meidän kummankin lempikirjasta, Sinuhe egyptiläisestä. molemmat rakastetaan Egyptiä muutenkin :D

muoks. siis tytön etunimi ja pojan toinen nimi on kirjasta. tytön toinen nimi kulkee suvussa, pojan etunimi oli meistä molemmista paras vaihtoehdoista mitä mietittiin.
 
tytön nimi on sellanen, josta tykkäsin jo ala-asteella, olisin halunnut omaksi nimekseni kyseisen nimen, kun tyttö syntyi, ei tarvinnut edes miettiä nimeä.
Pojalle nimi tuli ihan yhtäkkiä, viikko enne ristiäisiä tuli lopullinen päätös nimestä, raskauden aikana suunnittelemani nimi vaihtui toiseen, poika ei mielestäni näyttänyt yhtään kasperilta, joten nimi vaihtui siitä syystä toiseen.
 
Esikoisen nimet vedettiin hatusta, ihan kirjaimellisesti. Kakkosen nimen keksi mun äiti. Kolmosen nimen keksi isä, mä toisen nimen (tai mä sitä keksiny kun on sama ku isällään). Nelosen toisen nimen keksin jo odotusaikana, kun mietiskelin nimiä. Etunimi syntyi niin, että lähetin tytön tulevalle kummisedälle viestin, että tyttö syntyi keisarileikkauksella. Kummisetä luki sitä pienessä krapulassa, tuosta keisarileikkauksella sanasta viimeiset neljä kirjainta oli mennyt eri riville siinä viestissä, ja myöhemmin kysyi että niin tuleeko sen nimeksi Ella :D Ja tulihan se.
 
Toinen nimi on isänkin toinen nimi. Haluttiin jotain suvusta se nimi oli kiva molemmista. Eka nimi oli muuten aateltu muutaman vaihtoehdon joukosta. Katottiin minkä näkönen poika oli syntyessään ja salissa jo kumpikin oli samaa mieltä nimestä.
 
Toinen nimi oli jo ennen syntymää selvä asia, jos lapsi on tyttö, saa minun toisen nimeni ja jos poika, niin miehen toisen nimen. Lapselle halusin kolmanneksi nimeksi Eemelin, kun oli syntyissään ihan Vaahteramäen Eemelin näköinen. Etunimeksi halusimme jonkun perinteisen suomalaisen, ei suositun nimen, mieluiten Seitsemästä Veljeksestä. No, mies ei millään hyväksynyt Lauria, niin löytyi sitten toinen suosikki veljessarjasta.
 
Lapsen ensimmäinen nimi tuli synnytystä lähellä mieleeni. Ehdotin sitä miehelle, ajattelin että tyrmää koko nimen kun on erikoisempi mutta miehestä se olikin hyvä. Syntyessään tyttö oli nimensä näköinen. Lapsen toinen nimi on äitini toisen nimen rinnakkaisnimi, joka minusta kaunis ja sievä. Kolmatta nimeä ei pitänyt tulla, kun mikään ei tuntunut sopivan. Mutta neiti syntyikin päivänä, jolloin yhden mietimämme nimen nimipäivä oli. Ja se sopikin hienosti jatkoksi.
 
Esikoisen etunimi oli itselläni "valmiina" jo 12 vuotiaasta. Nykyään tosi yleinen nimi, mutta silti haluttiin tytöstä sen niminen. Toinen nimi oli meistä nätti ja kolmas nimi myös, niillä ei sen suurempaa merkitystä. Toisen lapsen nimi juolahti mieleeni kyläreissulla, ei oltu koskaan sitä nimeä edes mietitty. Sopi tytölle kuin nenä päähän :D Toinen ja kolmas nimi tulee suvusta.
 
Lapsien nimet on ihan "hatusta vedettyjä". Ainoastaan toiset tai kolmannet nimet ovat jotain suvusta periytyneitä. Ja ne eivät todellakaan ole mitään lähiönimiä missä on se pakollinen C! :laugh:
 
Esikoinen on Henri Ore Mikael.
Henri on isäni nimi ja (ulkomaalainen) mieheni halusi antaa tämän nimen pojallemme. Juttu lähti siitä, kun mieheni ensimmäistä kertaa tuli tapaamaan perhettäni ja autossa isäni katseli peilin kautta miestäni, että mikä tuo on miehiään ja samoin teki mieheni. Hän sai heti hyvän kuvan isästäni, on kuulemma rehti ja jämpti mies.
Ore-nimi oli taas minun valintani ja se on mieheni vuonna -96 kuolleen isän nimi.
Mikael-nimestä olen aina pitänyt. Se on myös isoveljeni toinen nimi sekä isopappani toinen nimi, mutta ne eivät olleet valintaperusteita nimelle.

Keskimmäinen on Joel Frank Kasper.
Äitini keksi Joel nimen. En millään keksinyt pojalle nimeä, mikään ei tuntunut sopivan. Halusin nimen jotenkin sopivan isoveljen nimeen. Joel-nimeä mietin jo ennen äitini ehdotusta, mutta mulla tuli siitä Joel Hallikainen koko ajan mieleen ja se tökki. No, pienen makustelun jälkeen nimi tuntui ihan täydelliseltä :)
Frank on mieheni nimi.
Kasper-nimestä olen aina pitänyt.

Kolmonen on Kristel Eija Dogore.
Olin viimeisilläni raskaana joulun alla 2007 ja äidin kyydissä matkalla täältä Espoossa kotiseudulleni. Puhuimme, että jouluksi pitää pyyhkiä pölyt eräästä kristallikyntteliköstä. Siinä samassa Kristel-nimi välähti mielessäni ja siitä se sitten lähti :)
Dogore on miehen äidin nimi ja Eija minun äitini nimi.

 
meillä oli se periaate, että lapsille ei laiteta muotinimiä. Meidän sukunimi on niin yleinen, että jos olis laitettu näitä suosikkinimiä niin niillä olis iso pino täysnimikaimoja joka hankaloittaa elämää. Itselläni kun on 26 täysnimikaimaa ja kun toista lastani odotin niin oli 3 samannimistä raskaana saman sairaanhoitopiirin alueella ja kerran jo meniki paperit sitte sekaisin. Siksi lapsillani on kaksiosaiset, harvinaiset nimet. TOinen periaate oli, että vaikka laitetaan harvinaiset nimet niin ne tulee silti löytyä kalenterista. väliviivallisen nimen ansiosta lapsillamme on uniikkinimet:heillä ei ole yhtäkään kaimaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kahvikatti:
Kun usein kysytään vain nimiä, niin mitkä näiden antamienne nimien tarinat ovat. Onko nimi perinteenä suvussa? Muisto jostain tapahtumasta/henkilöstä? Miellyttikö se vain sinua ja miestäsi kovasti? Vai miten se mieluinen löytyi lopulta. :) Ja jos haluatte ja uskallatte, niin kertokaa toki ne lapsen/lapsien nimetkin.
Click to expand...

Esikoisen nimi oli minulla mielessä jo KAUAN ennen kuin edes suunnittelin lasta :). Kun alunperin kuulin nimen, tiesin, että jos joskus saan lapsen, tulee hän olemaan tämän niminen =).

Nimeä en nyt täällä kerro, ettei sen kummemmin tunnisteta :).

Kakkosen nimi on myöskin ollut tiedossa pitkään. Bongasin sen sattumalta ja se sopii kuin nakutettu esikoisen nimeen. Minulle on tärkeää, että lasten nimillä on joku "juju"...Joku punainen lanka ja yhdistävä tekijä.

Minun lapseni eivät siis koskaan voisi olla ESIMERKIKSI Johannes ja Kari...:D.
Nimen pitää alkaa samalla kirjaimella, niissä pitää olla joko samat loppu tai eka tavu, samanverran kirjaimia, tai joku YHSISTÄVÄ tekijä...Jos noju nyt ymmärtää mitä tarkoitan...En kuitenkaan sitä, että lasten nimet on oltava Kari ja Jari ...:D

Kriteereinä on myöskin ollut se, että nimi on yksinkertainen ja helposti lausuttava, ei sellainen, jota on joka käänteessä selitettävä;..."Jessica Cllä" =).

Myöskään liian yleinen nimi ei saa olla...Olen mielestäni onnitunut siinäkin aika hyvin, lapsellellani ei ole koulussa yhtään kaimaa =).

Lasten toiset nimet tulee suvusta, isoisien ja isän mukaan.
 
Ensimmäinen nimi, Silja, on vaan nimi johon tykästyin jo aikoinani yläasteella. Tuli tutuksi Sillanpään kirjasta (vaikka ehkä vähän negatiivisessa valossa) ja tosiaan en tiedä kuin yhden Siljan entuudestaan. Tämä ihminen vaikuttaa ihan mukavalta, mutta olen häntä nähnyt vain muutaman kerran, niin oli mukava valita kiva kaunis nimi, johon ei ole mitään entisiä mielleyhtymiä.

Toinen nimi on isän äidinäiti ja kolmas äidin äidinäiti, ja henk.koht. pidin noitakin nimiä kauniina.
 
Esikoistyttärelläni on etunimet isomummojensa mukaan. Mummon, jonka mukaan tyttö sai etunimensä, synttärit olisi olleet la:aa seuraavana päivänä ja mummo jonka mukaan annettiin toinen etunimi, kuoli juuri ennen tytön syntymää

Kuopuspojallani etunimi on mukailtu isän etunimestä ja toinen nimi tulee isän isänisältä. On nätti ja kiva nimi. Tykästyin heti kun mies sitä ehdotti.

Meillä siis enemmän ja vähemmän sukutaustaa lasten nimillä. Jos vielä kolmas joskus tulee niin varmaan jatketaan samalla nimilinjalla.

 
Täytyy myöntää, että lasten nimet päätettiin vähän hatusta vetämällä. Esikoisen toinen nimi tosin on "perinteen mukaan", eli ekan pojan toinen nimi on isän etunimi. Nyt tekisin toisin tosin. En ole tyytyväinen esikoisen nimeen. :/
 
Tytön nimi tuli kun kävin lääkärissä. Lääkäri oli Nelli. AIvan mielettömän mukava ja ihana ihminen... Päätin että jos joskus saan tytön hänen nimekseen tulee Nelli. (tottakai nimikin miellytti) Ja ei "kauan" mennyt kun Nelli tuhisi kehdossaan.:)
Ei mikään "romanttinen" stoori...
 
Lapsi itse "keksi" eli vauvana jokelteli omaa nimeään, pakkohan se oli sitten
laittaa. Toinen nimi on veljeni keksimä(Sampo) ja kolmas nimi tulee siitä että
se on veljeni ja lapsen isän toinen nimi.
 
Lapsi itse "keksi" eli vauvana jokelteli omaa nimeään, pakkohan se oli sitten
laittaa. Toinen nimi on veljeni keksimä(Sampo) ja kolmas nimi tulee siitä että
se on veljeni ja lapsen isän toinen nimi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja xfg:
Tytön nimi tuli kun kävin lääkärissä. Lääkäri oli Nelli. AIvan mielettömän mukava ja ihana ihminen... Päätin että jos joskus saan tytön hänen nimekseen tulee Nelli. (tottakai nimikin miellytti) Ja ei "kauan" mennyt kun Nelli tuhisi kehdossaan.:)
Ei mikään "romanttinen" stoori...
Click to expand...

Lisään vielä että tytön toinen nimi tulee isomummuni toisesta nimestä.

Pojan nimi oli heti selvä. En edes muista kumpi meistä ensin sen sanoi. Siinä nimessä pysyttiin vaikka lapsen sukupuoli ei tiedossa ollutkaan. No poikahan sieltä tuli :) Pojan toinen nimi on sama kuin isänsä toinen nimi.
 
Kun tulin ekaa kertaa raskaaksi, mies sanoi, että hän on ajatellut, että jos joskus saa pojan, hän haluaa tietyn nimen pojalle. Nimi juontuu antiikin kreikasta ja nimen silloinen kantaja liittyy miehen mielenkiinnon kohteisiin ja harrastukseen. Nimi oli minusta outo, enkä ihan heti innostunut, mutta en myöskään tyrmännyt, koska asia oli miehelle tärkeää. Meillä meni sitten viisi vuotta ekasta raskautumisesta ennen kuin lapsi viimein saatiin ja poikahan sieltä tuli. Nimeä ei tarvinnut miettiä siinä kohtaa lainkaan. Poika ei ollut nimensä näköinen, mutta on muuttunut sellaiseksi. Ystävieni mielestä tosin poika oli heti nimensä näköinen. Käännettiinkin vuosien odotus ja keskenmenot huumoriksi, jotta niin kauan piti odotella, ennen kuin nimelle löytyi näköisensä kantaja.
 
Esikoisen nimen olen aina tiennyt... Kumma, että sitä ei ollut Väesterekisterissä yhtäkään, mutta etunimilautakunta on sen hyväksynyt ja nyttemmin alkaa olla suosittu nimi. Löytyy muuten erästä leffastakin, hieman ei muodossa. Hänen toinen nimensä tulee "kummitussedältä", mutta feminiinimuodossa.

Toinen tytär sain etunimensä "kummitussedän" suvusta ja toisen nimensä mormorini (ei siis mormonin, vaan äidinäidin) mukaan.

Poika on saanut nimensä pitkien neuvottelujen tuloksena, mikään ehdotukseni ei ollut kelvata siskoilleen, toinen nimi on isän, isänisän ja äidinisän toinen nimi. Ja muuten kahden naapurinkin :laugh:

Nuorin sai yhden niistä nimistä, jonka olisin itselleni halunnut. Toinen nimi minulla oli jo kirjoitettuna papereihin, kun sanoin äijälle, että kyllä hänen on nyt otettava kunnolla kantaa viidennen lapsen kohdalla ja ehdotettava toista nimeä. Meni muutama päivä, hän käveli keittiössä vastaan ja heitti ohimennen erään nimen. Sanoin: "Joo, mä tiedän, mä kirjoitin sen jo papereihin." Huvittavaa on se, että ko. nimeä oli Suomessa käytössä kaksi ja samaan nimeen molemmat päädyimme, äijäkään ei etukäteen tiennyt valintaani. Ehkä onnistuin riittävän pontevasti sen lähettämään telepaattisesti... :saint:

*muoks*
Nimiä en paljasta siksi, että edes lapsille jäisi illuusio anonymiteetistä ;)
 
Esikoinen Nella, nimi vaan tuli, mä tiesin jo nimen paljon ennen kun aloin odottaa. Ihastuin vaan joskus Nella nimeen ja miehelle sanoin että tytöstä tulee Nella, sanavaltaa siihen miehellä ei ole, toinen nimi vaan sitten mietittiin yhdessä, mikä sopii tuohon.

Kuopus Anni, toinen nimi Matilda halusin tytölle, koska oma isomummoni vielä elää, tosin huono kuntoisena, halusin jonkun mummon nimistä lapselleni, tavallaan myös kunnioitukseksi mummolle. Anni nimi sitten vaan yhdessä miehen kanssa mietittiin siihen eteen sopivaksi
 
Tyttöjen etunimet on ihan jostain vain bongattuja ( esikoisen nimeen taisi vaikuttaa äitini ), toisen etunimi löytyi sattumalta netistä, monta vaihtoehtoa oli, mutta vain yksi tuntui että sopi kuin nakutettu tytölle. Esikoinen on Minja ja kuopus Menni.

Toisille nimille on sellainen yksinkertainen tarina, että sopivat vuoden aikaan jolloin ovat syntyneet. Esikoinen kesällä, toinen nimi Linnea ( siis itselle tuli kukka mieleen Linneasta ). Kuopus on Hilla, syksyllä syntynyt. Kuopusta kutsuttiin Hillaksi myös ristiäisiin asti ja minä olisin voinut laittaa etunimeksikin, mies ei suostunut ;)
 

Similar threads

Q
Muistatteko vielä tätä juttua? Nyt on taustoja hieman selitetty...
Viestiä
0
Luettu
813
Aihe vapaa
"qAz"
Q
Y
Lasteni suusta kuultua.
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa