Tarkoittaako "temperamenttinen" lapsi vähemmän rakastettua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Liikkis"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

"Liikkis"

Vieras
Jos vanhempi saa esimerkiksi kaksoset ja kuvailee jo ensi päivinä toista rauhalliseksi joka on kaikkeen tyytyväinen, ja toista dramaattiseksi joka vaatii huomioita, tarkoittaako tuo sitä että vanhempi pitää enemmän rauhallisesta, ja näkee siksi tämän helpompana?

Jostain syystä erehdyn aina luulemaan että näin on, ja haluaisin tietää miten muut näkevät asian. Kertokaa vaikka ihan omalla kohdallanne.
 
[QUOTE="hmh";29525585]No ei tarkoita.

Miksi vanhempi pitäisi enemmän rauhallisesta? Miksi niin ajattelet?[/QUOTE]

Mikähän tässä on että aina ajattelen sen tarkoittavan jotain inhottavaa välittämisen puutetta. Kiitos kun vastasit.

En osaa sanoa mitään muuta kuin että esim. äitini meni naimisiin isäni kanssa kuulemma koska isä oli "rauhallinen". Ja äitini taas oli kuulemma isoäidilleni tärkeä koska äitini ei koskaan "korottanut ääntään".

Eli ehkä olen päätellyt että saadakseen rakkautta täytyy olla helppo, tasainen ja räiskymätön?
 
No kukaan muu ei tietysti voi tietää miten sinun kohdallasi asia on tai on ollut.

Lapsen tempperamentti on periytyvä ominaisuus. Helpointa on usein luoda suhde siihen lapseen joka soinnuttuu parhaiten omaan (vanhemman) tempperamenttiin. Tempperamenttisen vanhemman voi olla joskus vaikea ymmärtää hyvin rauhallisen tempperamentin omaavaa lastaan, tai vastaavasti rauhallisemman vanhemman voi olla vaikea ehtiä tempperamenttisen vauvansa rytmeihin.

Monen lapsen vanhempana kokemukseni on, että jokainen tulija on ollut oma pieni ihmeensä, ihan omankaltaisensa jo pienestä pitäen. Jokainen on oma itsensä ja lumoava sellaisena.
 
Ei meinaa. Mulla on todella temperamenttinen lapsi jota en enempää voisi rakastaa. Huolimatta hänen haastavuudestaan, on hän ihana lapsi.

Tässä se tuli hyvin! Tätä tarkoitin:

kirjoitit, että HUOLIMATTA hänen haastavuudestaan, lapsi on ihana.

Tästä tulee se ajatus minulle että se haastavuus on se "särö", ja mitä enemmän haastavuutta, sitä suurempi "särö".

Koska jos se temperamenttisuus ja haastavuus lisäisi rakkautta, niin silloinhan sanottaisiin että

"Hänen haastavuutensa ANSIOSTA hän on ihana lapsi".

Nyt tulee käsitys, että haastavuus vie niitä ihanuuspisteitä, ja jos rinnalla on helppo sisaras, tällä on niitä ihanuuspisteitä enemmän.

Itselläni ei ole lapsia, joten ottakaa tämä huomioon, havainnoin asioita varmaan vähän etäältä. Silti, olisi kiva vielä kuulla ajatuksia!
 
No ei todellakaan. Itse aina koitan muistaa mainita, kun puhun toisen lapsen temperamenttisuudesta, että siinä missä hän näyttää ikäviä tunteita herkästi ja kovaäänisesti, hän myös näyttää yhtä avoimesti niitä positiivisia tunteita. Lapsi saattaa ihan yhtäkkiä alkaa karjua ja itkeä, kun askarrellessa sormiin menee liimaa ja paperi tarttuu sormiin, mutta toisaalta hetken päästä nauraa ääneen ja sanoo, että kiva askarrella äidin kanssa, ja tulee antamaan suukon :)

Omatkin fiilikset lapsen suhteen heittelee, välillä tuntuu, että hän imee voimat ihan finaaliin ja joskus suoraansanottuna vituttaa ihan vietävästi, kun pikkujutusta tulee älytön kohtaus tai tai noin sadannen kerran kannat tenavaa jäähylle saman asian vuoksi, mutta yhtä lailla välillä tuntuu, että voisi haljeta siitä rakkaudesta, mitä lasta kohtaan tuntee.
 
[QUOTE="Liikkis";29525631]Tässä se tuli hyvin! Tätä tarkoitin:

kirjoitit, että HUOLIMATTA hänen haastavuudestaan, lapsi on ihana.

Tästä tulee se ajatus minulle että se haastavuus on se "särö", ja mitä enemmän haastavuutta, sitä suurempi "särö".

Koska jos se temperamenttisuus ja haastavuus lisäisi rakkautta, niin silloinhan sanottaisiin että

"Hänen haastavuutensa ANSIOSTA hän on ihana lapsi".

Nyt tulee käsitys, että haastavuus vie niitä ihanuuspisteitä, ja jos rinnalla on helppo sisaras, tällä on niitä ihanuuspisteitä enemmän.

Itselläni ei ole lapsia, joten ottakaa tämä huomioon, havainnoin asioita varmaan vähän etäältä. Silti, olisi kiva vielä kuulla ajatuksia![/QUOTE]

Itse olen sisarussarjan temperamenttisin ja ollu aikamoinen kakara....silti en koe olevani vähemmän rakastettu kun helpommat siskot. En usko että tätä omaani vähemmän rakastaisin vaikka rinnalla ois helppo sisarus.
 
Rauhallinnen ja tytyytyväinen lapsi voi olla söpö, ihana jne, mutta mitä tekemistä sillä on rakkauden kanssa. Rakkaus ei mielestäni aseta ehtoja "jotta rakastan sinua sinun täytyy olla tälläinen". Erityisesti tuo ehdottomuus koskee lapsia. Tietyyn tempperamentti tyyppiin ihastuminen tai helppous toimia luonteeltaan tietyn tyyppisten ihmisten kanssa ei kerro mitään rakkaudesta.

Tyytyväisyy ei korreloi mitenkään temperamentin kanssa.

Haastavuutta tai tyytymättömyyttä lapsessa useimmiten aiheuttaa muut asiat kuin lapsen luonne tai tempperamentti.
 
Minä saan ihan samalla tavalla hakata päätäni seinään molempien lasten kanssa. En sitten tiedä, että rakastaisinko niitä vähemmän tai enemmän, jos olisivat rauhallisia.

Villin lapsen kanssa pitää vääntää enemmän, komentaa enemmän, huutaa enemmän. Tästähän saattaa rauhallisen lapsen vanhempi luulla, että villiä lasta rakastetaan vähemmän, kun sille ollaan kovempia. Niinpä sitä varmaan sitten tulee selitettyä, väärinkäsitysten välttämämiseksi, että kyllä sitä lasta rakastetaan, vaikka sille välillä pitääkin huutaa.
 
Tempperamentti on tässäkin ketjussa pitkälti väärin käytetty termi. Jokaisella meistä on tempperamentti. Se millainen se itse kullakin on, vaihtelee yksilöittäin. Tempperamentti voi olla rauhallinen tai äkkipikainen tai mitä ikinä sitten onkaan.
 
Omaa lasta rakastaa jokainen ja jaksaa temperamentista huolimatta.

Usein myös päiväkodin hoitajat ja kerhotädit ja opettajat haluavat sanoa että he pitävät juuri haastavista ja temperamenttisista.

Samoin monet vanhemmat ihmiset pitävät räiskyvistä henkilöistä, koska heidät on kasvatettu hiljaisiksi ja toiset huomioon ottaviksi niin jostain syystä heitä huvittaa ja naurattaa "kusipäät", itsekkäät tyypit jotka näkyvät ja kuuluvat ja vaativat. Siis jos oma lapsenlapsi kyseessä.

Kun taas sitten usein nuoret lapsettomat aikuiset pitävät niistä jotka käyttäytyvät kauniisti, ovat hiljaa ja on selvästi ollut kurinpitoa. Samoin useimmiten lapsiperheiden vanhemmat pitävät niistä muiden lapsista, jotka eivät ole röyhkeitä ja äänekkäitä omien kanssa, vaan ottavat huomioon muut ja joustavat ja antavat periksi eli joilla on sosiaalista taitoa. Omista tietysti jokainen rakastaa sellaisenaan ja jotkut haluavatkin kasvattaa itsekkäitä pärjääjiä, jopa enemmistö keltinkankaan mukaan-
 
Omaa lasta rakastaa jokainen ja jaksaa temperamentista huolimatta.

Usein myös päiväkodin hoitajat ja kerhotädit ja opettajat haluavat sanoa että he pitävät juuri haastavista ja temperamenttisista.

"Haastavuus" palkitsee työssä ja pitää myös yllä ammattitaitoa. Ystävyyssuhteissa tai muissa vastaavissa kaikki ihmiset varsinkaan hoitoalalla työskentelevät eivät kaipaa samalla tavalla haasteita.
 
Mun kuopus on just samalla tavalla räiskyvä ja helposti suuttuva kuin minäkin. Rakastan häntä jopa enemmän kuin esikoista.
Jos rakkautta saadakseen pitäisi olla tasainen, räiskymätön ja rauhallinen niin itse en olisi koskaan rakkautta saanut. Nyt rinnalla mies joka arvostaa nimenomaan sitä temperamenttisuutta joka minussa on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ppåt;29525863:
"Haastavuus" palkitsee työssä ja pitää myös yllä ammattitaitoa. Ystävyyssuhteissa tai muissa vastaavissa kaikki ihmiset varsinkaan hoitoalalla työskentelevät eivät kaipaa samalla tavalla haasteita.

Juuri noin minäkin sanoin. Eli vapaa-ajalla omien lasten kavereina pidetään rauhallisista toiset huomioon ottavista joustavista vähemmän epäitsekkäistä sosiaalisesti taitavista kurinpitoakin kotona saaneista lapsista.

Ja samoin lapsiperheiden vanhemmat pitävät ystävien lapsista, jotka ottavat huomioon muut.
Tuntemattomia lapsia kun näkee niin lapsettomat ja lapselliset pitävät niistä, jotka eivät aiheuta haittaa minä minä minä-raivareilla tai kiljumisella. Eli vapaa-ajalla kukaan ei halua nähdä lapsia, joiden vanhemmat ylpeilevät temperamentilla.
 
[QUOTE="Liikkis";29525631]

kirjoitit, että HUOLIMATTA hänen haastavuudestaan, lapsi on ihana.

Tästä tulee se ajatus minulle että se haastavuus on se "särö", ja mitä enemmän haastavuutta, sitä suurempi "särö".

Koska jos se temperamenttisuus ja haastavuus lisäisi rakkautta, niin silloinhan sanottaisiin että

"Hänen haastavuutensa ANSIOSTA hän on ihana lapsi".

[/QUOTE]

En nyt ymmärrä ajatuksenjuoksuasi.
Mihin haastavuus tekee särön? Eihän haastavuus ole mikään särö saatikka ansio. Se on yksi luonteenpiirre. Luonteenpiirteenä ei tietenkään niitä helpoimpia.

Minulla on myös tempperamenttinen tytär. Vuosien saatossa niitä haastavia hetkiä on ollut enemmän ja vähemmän.

Minäkin sanon että tempperamenttisuudesta huolimatta rakastan lastani valtavasti. En haastavuuden ansioista enkä siitä huolimatta.

Minä olen itsekin jossain määrin tempperamenttinen. Ja itseasiassa pidän tunteensa näyttävistä ihmisistä kokonaisuudessaan enemmän kuin "kynnysmatoista".
Eli ehkä minulle sitten se hiljainen, arka ja ujo lapsi olisi ongelmallisempi. Mutta uskoisin rakastavani lastani tuostakin huolimatta.
 

Yhteistyössä