Toggle sidebar

tarttis neuvoja teiltä joiden lapsilla 2vuoden tai muuten pieni ikäero

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ikiliikku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

ikiliikku

Vieras
elikäs ku mulla toinen poika on 1v. ja toinen on 6v ja eskarissa nyt. ja kovasti haluaisin jo kolmatta mutta mietityttää jaksanko sillä mies on töissä aamusta iltaan eli hänestä ei ole apua. pienimmän ja tulevan lapsen ikäero olis sit reilu 2v. JOS heti tärppää.

miten te olette lasten kans jaksaneet? onko teillä ollut apu lähellä vai oletteko vain yksin yrittäneet pärjätä? olisi kiva kuulla muiden kokemuksista. =)
 
meillä on mies aika paljon töissä, isovanhemmat kyllä asuvat samassa kaupungissa mutta ehtivät leikittämään isompaa suht harvoin.

ja hyvin oon jaksanut. tosin meillä on ainakin tähän asti olleet lapset tosi helppoja *koputtaa puuta*. esikoisella ei ole vielä ollut pahaa uhmaa ja vauva on todella nauravainen ja tyytyväinen jäpikkä :heart:

eli mulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa, toivottavasti pian tärppää jos päädytte kolmatta lasta yrittämään!
 
Tässä ollaan ja vielä ihan hengissä... :headwall:
Meillä on lapsilla ikäeroa 1v4kk ja kun nuorempi oli 4kk, iskä vaihtoi työpaikkaa ja alkoi reissaamaan kauheesti. Kuopus oli tosi vatsavaivainen ja huonosti nukkuva, oikea sylivauva, joten vanhemman kanssa tuli kyllä aika ajoin vaikeuksia kun syliä ei tahtonut ehtiä antaa tarpeeksi. Imetys ei oikein sujunut sellaisessa hässäkässä ja pikkuinen saikin paljon pullomaitoa ja imetys loppui 5kk:n iässä kokonaa, mikä onkin jäänyt vähän äitiä kaivelemaan.. :'( Mummu oli meillä auttelemassa loppujen lopuksi usein jopa pari vuorokautta yhteensä, mikä oli ihan korvaamatonta! Kun kuopus täytti vuoden, elämä alkoi helpottumaan. Nyt ei iskän reissut paljon hetkauta, vaikka edelleen kädet on täynnä ;) Oon ollut jo puoli vuotta töissä ja lapset on nyt 3v2kk ja 1v10kk.
Eli tämmöinen tarina. Eli kaikkeen kannattaa varautua. Nyt on mahtavaa, kun ovat aivan huippukavereita toisilleen. Mietitäänkin usein mieheni kanssa, että mitähän esikoisemme hommaillisi, jos hänellä ei olisi pikkuvelua.
 
Kiitos, Känkkäränkkä! Näinhän se on, mutta jotenkin asia jäi kaivelemaan, kun se oli vähän niin kuin "oma vika", kun en voinut tarjota vauvalle hänen ihan selvästi kaipaamaansa ruokarauhaa, eikä tissittelyyn voinut käyttää tuntia kerrallaan, niin kuin esikoisen kanssa...
Ja meidän vauva oli maitoproteiinille allerginen, joten imetys olisi ollut paljon helpompaa, kuin niiden jauhekorvikkeiden kanssa tolskaaminen.
Mutta: hyvä poika meille on kasvanut! :heart:
 
varmasti asia muakin kaivelisi koska imetys on ainakin mulle iso asia, mutta imetys on kuitenkin sellanen että alussa ja tietyin etapein se vaatii TODELLA paljon äidiltä voimia sekä omaa rauhaa vauvan kanssa. eli ei ihme jos yksin kahden kanssa ollessa niitä ei ole mahdollista löytää.

ja ihan yhtä terveitä lapsia korvikkeella kasvaa :)
 
Ikiliikku: Sinuna ryhtyisin rohkeasti tuumasta toimeen. Teillä on kuitenkin tuo esikoinen jo noin "vanha", että siitä on jo jotain apuakin, ainakin leikkikaveriksi tuolle kakkoselle, kun vauvan kanssa menee aikaa esim. just imetykseen. Ja vaikka noitten kahden pienen kanssa on rankkaa, niin kyllä siitä hengissä selviää. Meillä nyt tuo nuorimmainen 6kk ja esikoinen täytti juuri 2v ja koko ajan tuntuu helpottavan.

MyyMuikkunen: Imetysrauha on ollut vähän niin ja näin, mutta jotenkin ite pystyin tissittelyt sumplimaan. Siitä sitten seurasi huono omatunto, kun ei voinut tarpeeksi huomiota esikoiselle antaa... Että aina siinä kai joku "kärsii" tai ainakin äiti tuntee huonoa omaatuntoa jostakin. Täytyy vaan antaa itselleen anteeksi oma riittämättömyytensä.
:hug:
 
Meillä lapset ovat 3v8kk,2v7.5kk,1v7kk ja 4.5kk ja mielestäni olemme hyvin jaksaneet näiden neljän kanssa,ja mieli tekis jo viidettä vauvaa..mies on suurimman osan ajasta kotona niin hommat hoituu yhdessä hyvin ja jos oon muksujen kanssa yksin niin sekin menee jo ihan rutiinilla kun mie oon keksinyt erinlaisia keinoja selviytyä yksin jos mies joutuu menemään jonnekkin..meillä ei asu yhtään sukulaista lähellä,niin heistä ei ole apua..
 
Meillä lapset puolentoistavuoden välein, nyt kolmas tulossa pian. Noiden kahden kanssa kokemusta siis. Mies paljon pois kotoa ja apujoukkoja ei mulla todellakaan ole, pitkiä päiviä lasten kanssa olen viettänyt ja silti hyvin mennyt. Antoisampaa ollut kahden kuin yhden pienen kanssa, paljon virkeämpi olen ollut kaikista yövalvomisista, uhmista ym. huolimatta. Silloin kuin mies on kotona, niin hän auttaa kyllä paljon, mutta tosiaan hänen työ on hyvin epäsäännöllistä, usein pitkiä päiviä.
Asenne on paras, ja kaikkea voi kotonakin keksiä ja tavata muita samanaikäisiä, sopia puistotreffejä ym, saa sitten vertaistukea lastenhoidon ohella.
 
Meillä on lapset syntyneet 9/05, 11/06 ja 6/08. Mies on paljon töissä, tekee pitkää päivää ja saattaa ollauseamman yön poissa kotoa. Asutaan vielä tosi syrjässä, joten seuraa muista aikuisista tai lapsista ei ole. Isommat lapset leikkivät yhdessä, ja minä hoitelen vauvaa, joka on sylissä pidettävää mallia. Pahempaa mustasukkaisuutta ei ole ollut. Arjen pyörittäminen kyllä kysyy välillä sekä voimia, että kekseliäisyyttä. Toisaalta, en osaa kuvitella, millaista olisi, jos olisi vain yksi lapsi, -sitä pitäisi varmaan viihdyttää koko ajan. Tai millaista olisi, jos lapsilla olisi isompi ikäero, leikkisivätkö ne yhdessä niinkään paljoa?

En kuitenkaan ole tätä niin raskaana kokenut, että sanoisin, ettei ikinä pidä tehdä lapsia pinelä ikäerolla. Tässä on omat hyvät ja huonot puolensa.
 
Lapsilla ikäeroa 1v4kk. Hyvin olen/ollaan jaksettu. Jotenkin se lähti rullaamaan ihan omalla painollaan. Täytyy kyllä sanoa että "helppoja" lapsia molemmat ollut että yöt on mennyt ilman itkuja ja kantamisia. Muutenkin tyytyväisiä lapsia, ei allergioita eikä herkkyyksiä.
Silloin kun vauva vielä söi yöllä, nukahti siihen ja nyt menee jo tutin suuhun laittamisella ja kyljen kääntämisellä nukahtaa uudestaan.
Ulkoillaan ja touhuillaan, syödään ja nukutaan aika rutiininomaisesti melkein kellon kanssa niin se on toiminut..
Jos yöt olisivat olleet tosi rikkonaisia niin en tiedä..
:)
 
Meiilä vanhemmat lapset ovat nyt 8v. ja 6v. Muistan vielä ajan, kun olivat molemmat vielä pieniä, ja olin hurjan onnellinen!!!! Esikoinen oli koliikkinen ja tämä toinen lauhkea kuin lammas, söi hyvin, nukkui hyvin. Kaikki oli aivan taivaallista! Jopa valokuvista näkyy, kun suu messingillä hymyillään ja ollaan ja jopa lattiat oikein kiiltelee kuvissa! =)

Lapset olivat 7v. ja 5v. kun kolmas syntyi..... Superallergikko, oksenteleva ja ripuloiva, olin hämilläni, väsynyt ja vihainen. Aikani ei riittänyt vanhemmille lapsilleni läheskään tarpeeksi ja valvotut yöt veivät veronsa. En jaksanut olla aina kovin "kiltti" äiti, vaan yritin vain selviytyä arjesta. Mies tekee reissuhommia, on pääsääntöisesti pois viikot, joskus jopa kuukausia, kun on ulkomailla.

Kun kolmannen kanssa alkoi helpottamaan ja vaivoihin löydettiin syy,on elämä ollut helpompaa, mutta isommille lapsille olen joutunut selittämään miljoonaan kertaan, että rakastan heitä aivan yhtä paljon kuin pienintäkin, vaikka vie paljon huomiota ja aikaani..

Tarkoitan tällä nyt sellaista seikkaa, että ikäerosta ei ole kiinni aina nämä asiat.. Elämä yllättää, myös positiivisesti ja jokainen lapsi on niin kovin erilainen!

Onnea yritykseesi raskautua! Aivan varmasti pärjäät lasten kanssa ja myöhemmin heillä on toisistaan seuraa.. On se ikäero pieni tai iso, niin molemmissa on tosiaan omat hyvät ja huonot puolensa.

=)
 
Esikoinen on nyt 3 ja kuopus 1 vee. Nyt arki on tosi mukavaa ja lapsista on PALJON seuraa toisilleen. Näkee, että ovat läheisiä. Mutta vauva-aika oli aika rankkaa... :ashamed: Kuopus oli koliikkilapsi ja muutenkin herkästi ärtyvä ja itkuisa. Ensimmäiset 7 kk menivät vähän survivor-meiningeissä, sitten kuopuksen vatsavaivat helpottivat.

Oma lukunsa oli myös runsaaseen huomioon tottunut esikoinen, joka tuli mustasukkaiseksi siinä vaiheessa, kun kuopus oli 2 kk. Seuraavat kaksi kuukautta olivat vaikeaa aikaa, kun esikko uhmaili ja yritti satuttaa vauvaa, ja vauva vai parkui sydämensä kyllyydestä vatsaansa. Siitä huolimatta muistan ajatelleeni, että kahden lapsen kanssa on mukavampaa olla kotona kuin yhden, koska aina silloin, kun kuopus oli päiväunilla (niitä nukkui hyvin ja pitkään), esikoinen oli tosi aurinkoinen ja toi iloa arkeen. Ei voinut alkaa surkutella kuopuksen vaivoja ja säälitellä itseään, kun piti keskittyä nukke- tai hiekkalaatikkoleikkeihin ja sai seurata esikoisen oppimisen iloa.

Pieni ikäero alkoi puolen vuoden jälkeen toimia positiivisesti: heti, kun kuopus alkoi vähänkään viihtyä lattialla, hyvällä mielikuvituksella varustettu esikko luuli hänen olevan mukana leikeissä ja alkoi hyväksyä pikkuveljen. Esikoinen luulee yhä, että pikkuveli on enemmän juonessa mukana kuin oikeasti onkaan, mikä on ihana juttu. Veli kuulemma aina esittää sitä ja tätä, ja toinen vain kävelee hymyillen Lego-palikka kourassa isosiskon perässä :D .

Eli kannatan kahden vuoden ikäeroa, tulee ihanat leikkikaverit! Mutta jos tulokas on itkuinen tai/ja esikoinen uhmaiässä, kannattaa varautua muutamaan hyvin rankkaan kuukauteen ennen kuin arki muuttuu auvoisemmaksi :heart:
 
imetyksestä ei kannata etukäteen ressata. Meillä oli esikoinen älytön tissilläasuja eli söi pitkään ja hartaasti, ja kuopus söi alusta lähtien vain viisi minuuttia kerrallaan. Neuvolassakin vitsailivat, että pojalle on kerrottu, että hän on toinen lapsi eikä äiti kerkiä koko päivää imettää :D Voi siis mennä niinkin päin.
 
Meilla on ekan ja kakkosen valilla 1 v eroa ja kakkosen ja kolmosen valilla 2 v. Kaikilla kerroilla kun olen synnyttanyt ovat mun vanhemmat olleet apuna ja silloin kun kolmonen syntyi ja toiset lapset olivat 2 v ja 3 v niin olin avusta tosi kiitollinen koska mies teki pitkia paivia.

Asioiden rullaamiseen minulla meni tosi paljon aikaa ja kiireisimpina kuukausina meilla kavi siivooja kerran viikossa. Mutta monet aidit selviytyvat kaikesta paljon paremmin.
Univelkaa joka johtui siita etta lapset kaikki herailivat oisin, yritin helpottaa ottamalla lapset viereeni nukkumaan. Niin ei tarvinut ainakaan nousta sangysta heita lohduttamaan.

Mitaan sellaista kokemusta ei ole pienista ikaeroista mika olis saanut mut muttamaan mielta. Mun vasymysta varmasti viela lisaks se etta olin raskaana toissa ihan laskettuun paivaan saakka ja menin toihin kahden ekan ollessa 8 kk koska meidan toissa aitiysloma oli 4 kuukautta ja palkatonta vapaata sai ottaa sen verran mita tyonantaja suostuu antamaan.
Meilla oli 2 vuotta aupair mika helpotti kun ei ihan vauvana tarttenu tarhaan vieda.

Imetyksesta muistan se kun imetin kolmosta niin jouduin monesti kieltamaan etten voi viela syliin ottaa tai leikkia muiden kanssa koska imetan. Lapset sit oppi oottelemaan ja jos minulta unohtui syliin ottaminen tai leikkiminen niin lapset muistuttivat joko olet imettanyt. Kai sita paivisin puuttuvaa laheisyytta yritin sitten korvata silla etta illalla luettiin kirjoja sohvalla ja lapset saivat aina tulla viereen nukkumaan kun halusivat.

Nyt olen kotiaitina ja onnellinen siita etta on enemman aikaa lapsille (5, 4 ja 2-v) :heart:
 
Meillä on lapset 4v5kk, 2v2kk ja 8kk. Kaikki on sujunut alusta asti todella hyvin. Kolmen pienen lapsen kanssa musta tuntuu jopa siltä, että arjen pyörittämine on helpomaa, kuin esikoisen aikaan. Kaikki on rutiineista ja rytmistä kiinni.
Meillä on mies myös koulussa/töissä iltaisin ja sen jälkeen on vielä 2 kertaa viikossa treenit, jolloin kotiutuu vasta 22.00. En ole kuitenkaan kokenut arkea raskaaksi, vaikka mulla ei apua ole saatavilla (omat vanhemmat + suku asuu 200km päässä, miehen äiti + suku Afrikassa). Musta meidän lapsilla on todella passelit ikäerot ja mitään mustasukkaisuuskohtauksia ei ole ollut. Olen ottanut veljet vauvanhoitoon mukaan, jotta he ovat tunteneet itsensä tärkeiksi (ovat tuoneet vaippoja, vieneet vaippoja roskikseen, syöttäneen mun kanssa vauvaa yms). Olen pitänyt huolen myös siitä, että jaan aikaani myös kahdelle vahnemmalle lapselle, kun vauva nukkuu.
 
Minulla on kolme lasta 03, 05 ja 07.
Isäntä reissu hommissa eli vaik vklp kotona yleensä.
Hyvin olen jaksanut ja voin sanoa että nuista vanhemmisa on jo toisilleen seuraa. Nuorimmainenki täytti nyt 1-v ja sekin jo leikeissä mukana...
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Similar threads

I
hei te äidit joiden lapsilla tosi pieni ikäero ja mies muualla/kaukana töissä
Viestiä
1
Luettu
314
Aihe vapaa
Endless Sacrifice
E

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa