Tarvitaanko kunnioitusta?

[Ikuisuuskysymyskö]

Mitä ymmärrätte tällä käsitteellä? Olen aina uskonut, että huolimatta riitelystäkin ajoittain, meillä on minusta ollut keskinäinen kunnioitus ja arvostus toistamme kohtaan, mutta eilen mies kertoi, ettei minun kunnioituksellani suhteessa häneen ole mitään merkitystä eli hän ei tarvitse mihinkään minun kunnioitustani.
En keksi olisiko loukkaantunut jostain, ei myönnä. Minusta hänen käytöksensä on ainakin jossain määrin arvostavaa, mutta sellainen hieman ylipäällikkö hän luonteeltaan on. Hän on vähäpuheinen ja toimii neuvottelematta yhteisissä asioissa. Parhaimmillaan on ihan ok mies, mutta kaipaan paljon enemmän läheisyyttä ja olen aktiivisempi. Nyt ajatteluttaa.

 

[kiiiia]

Niin, mikähän oli motiivina että hän halusi ilmoittaa sinulle tuon seikan?

Omaa arvoaan ei ole hyvä laskea toisten ihmisten osoittaman kunnioituksen varaan, mutta toisaalta molemminpuolinen kunnioittaminen on ihmissuhteen perusehtoja...

 

[Inhorealisti1]

Minun korvaani tuon kunnioituksen korostaminen aina särähtää. Ihmiselämä on periaatteessa aina kunnioituksen arvoinen. Minusta vain tuo termi parisuhteesta puhuttaessa kuulostaa oudolta. Liitän sen aina johonkin suurmieheen tai -naiseen. Johonkin rauhannobelistiin tai syöpätutkijaan, en ystäviini tai kumppaniini. Yhdistän kunnioituksen jotenkin ylöspäin katsomiseen ja mielestäni parisuhteessa ollaan tasa-arvoisia.

Eikä sillä, etteikö puolisoni olisi minulle maailman tärkein ihminen, jota rakastan syvästi ja aina ihmettelen, miten se tällaista epätäydellistä paskiaista jaksaakin katsella vuodesta toiseen.

 

[hookoo]

että parisuhtessa kunnioitetaan toistaan, mutta joku antaa sanalle ehkä erilaisen merkityksen.Jokai en kunnioitusta ja arvostusta tarvitsee ja kaipaa.

 

[ajatusten orjat]

Aika hauska ilmiö tuo kunnioitus juttu. Olemme oppineet kunnioittamaan ihmisiä jotka tavalla tai toisella ovat kuvitellulla arvo-asteikolla meidän yläpuolella. Se on lienee jäänne ajalta jolloin rosvopääliköt pakottivat ihmiset alistumaan ja kunnioittamaan heitä. Myöhemmin nämä samat rosvopääliköt alkoivat kutsumaan itseään kuninkaiksi joita tuli arvostaa ja "kunnioittaa" ja jotka myös määrittelivät yhteiskunnalle sopivat arvot. Samat arvot siirtyivät sittemmin eteenpäin, vaikka yhteiskunta pinnalta muuttuikin kansanvallaksi tai joksikin muuksi vastaavaksi systeemiksi. Kuninkaat vaihtuivat siis useammaksi pikkualistajaksi. Opimme siis näitä samoja arvoja varttuessamme, ja myös samalla "kunnioittamaan" ihmisiä jotka alistavat meitä eniten. Parisuhteessa tulisi siis alistaa puolisoaan mahdollisimman paljon saadakseen kunnioitusta, mutta jos yrittää olla oikeasti kunnioittava, hyvä ja rakastava puolisoaan kohtaan, niin sillon on "luuseri" tjms. Alistaminen ei millään tavalla ole yhteensopivaa todellisen rakkauden ja kunnioituksen kanssa, ainakaan minun järkeni mukaan. Ehkä juuri tämän alistamisen, eli siis valtataistelun, takia useimmat suhteet loppuvat? Mitä olette mieltä?

 

[n30]

Mitä ymmärrätte tällä käsitteellä? Olen aina uskonut, että huolimatta riitelystäkin ajoittain, meillä on minusta ollut keskinäinen kunnioitus ja arvostus toistamme kohtaan, mutta eilen mies kertoi, ettei minun kunnioituksellani suhteessa häneen ole mitään merkitystä eli hän ei tarvitse mihinkään minun kunnioitustani.
En keksi olisiko loukkaantunut jostain, ei myönnä. Minusta hänen käytöksensä on ainakin jossain määrin arvostavaa, mutta sellainen hieman ylipäällikkö hän luonteeltaan on. Hän on vähäpuheinen ja toimii neuvottelematta yhteisissä asioissa. Parhaimmillaan on ihan ok mies, mutta kaipaan paljon enemmän läheisyyttä ja olen aktiivisempi. Nyt ajatteluttaa.

Minusta kunnioitus parisuhteessa tarkoittaa suunnilleen samaa kuin arvostaminen. Ne tarkoittavat, että hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on, antaa toisen pikkuvirheiden olla vaikka ne ärsyttäisivätkin ja pyrkii olemaan loukkaamatta toista, eli ei esim. riidellessäkään iske toisen heikkoihin kohtiin, vaan pelaa jonkinlaisten sääntöjen mukaan. Se on mielestäni kunnioitusta.

Miehesi varmaan tulkitsee sanan jotenkin toisin. Kyllä hän kaipaa ja tarvitsee kunnioitustasi. Jos sitä nimittäin ei olisi, käyttäytyisit paljon veemäisemmin häntä kohtaan. Juuri kunnioitus ja arvostus varmistavat sen, että toista kohdellaan hyvin. Erottaessa riitaisasti, tultaessa petetyksi tms. kunnioitus katoaa, ja me kaikki tiedämme miten se muuttaa ihmisten käytöstä toisiaan kohtaan!

Miehesi oli varmaan vaan myös känkkäränkkätuulella sanoessaan tuon sinulle.

 

[just niin]

mun mielestä kanssa kunnioitus parisuhteessa on juuri sitä, ettei missään tilanteessa sanallisesti loukkaa toista iskemällä hänen herkimpään kohtaansa.
Vaikka mieli tekisi, niin ei sano, sisäinen ääni estää kun tietää, että se osuu ja uppoaa lujaa toiseen.

Minusta kunnioitus parisuhteessa on myös sitä, että antaa toiselle tilaa olla oma itsensä eikä aina vaadi enemmän ja enemmän. Eikä vaadi myöskään muuttumaan toisenlaiseksi.
Kunnioitus on toisen hyväksymistä vikoineen kaikkineen.

Kun kunnioittaa toista, pystyy antamaan periksi itselle vähäpätöisissä ja joskus jopa tärkeämmissäkin asioissa. Ei ole tarvetta määrätä itse kaikesta.
Mutta toisaalta voi sitten joissakin jutuissa olla myös itse sellainen kuin on ja pitää päänsä vaikka hyvinkin vähäpätöisissä jutuissa ilman että toinen kävelee yli mennen tullen.
Eli kunnioitus on myöskin tasa-arvoa, ei alistumista.

Itse en niin paljoa anna arvoa joillekin suurmiehille. Minusta esim. monien suuresti arvostama "lihapulla" on pelkästään ahne ihminen joka on suomalaisten veronmaksajien rahoilla tehnyt maailmalla omaa henkilökohtaista uraa, eikä edistänyt koko Suomen mainetta ja hyvinvointia.

Mutta omaa miestäni kunnioitan ja arvostan ja määrätyllä tapaa katson myös ylpeänä ylöspäin, vähän silleen ..mun mies!

Se mistä miehesi on herneen nenukkaansa vetänyt selviää varmaan siitä missä tilanteessa tämä kunnioitus-asia teillä nyt tuli eteen.

 

[Tanttaraa]

Olen edellisen ("just niin" -nimimerkin) kansssa ihan samaa mieltä.

En minäkään osaa pitää ketään niin ihmeellisenä yli-ihmisenä että hänen edessään pitäisi pokkuroida ja nöyristellä ja olla alamainen. Arvostan tietysti monia ihmisiä ja haluan käyttäytyä heidän edessään hyvin ja kunnioittavasti, mutta se on vähän eri asia kuin kumarrella jotain Englannin kuningatarta. Kaikkia ihmisiä pitää tasapuolisesti kohdella ihmismäisesti ja käyttäytyä heille hyvin, ketään ei saa loukata.

Jos lihapullalla tarkoitetaan sitä mitä minä ymmärrän, olen siitäkin samaa mieltä.

Ja tuo, että kun joku iso johtaja jossain todetaan syylliseksi väärinkäytöksiin, niin vielä potkujen yhteydessäkin tälle annetaan kultainen kädenpuristus ja naamioidaan ne potkutkin milloin miksikin. Ja jos ikinä nämä isot "kihot" joutuvatkin vaikkapa käräjille jostakin ketkuilustaan, kyllä niille sorvataan vaikka mistä synninpäästö ja veronmaksajien rahoilla. Käydään käräjiä ja todetaan syyttömäksi ja kansa maksaa.

Ap:n tapauksessa on varmaan ollut jonkinlainen sanaharkka-tilanne, jossa toinen on jotain sanonut kunnioittamisesta, ja toinen puuskahatnut, ettei hän "sun kunnioitustas kaipaa." Nää on niitä heittoja, joilla ei oikeasti ole mitään sisältöä, eikä niitä kannata jädä pohtimaan.