tarvitseeko aikuisen leikkiä 3 vuotiaan kanssa mielikuvitus ja barbileikkejä?

[suvari]

Meillä 3 vuotias kärttää koko ajan leikkikaveria omiin barbileikkeihin ja muihin pets shop leikkeihin tms. Eli pitäisi istua lattialla vieressä ja leikkiä pikku leluilla ja totella ja tehdä kaikkea mitä hän haluaa että lelut tekee.

Joskus tätä olen paljon tehnytkin ja nyt tuntuu että saisi olla aina lattialla hänen kanssa leikkimässä. Ainut lapsi kyseessä ja varmasti on tullut senkin takia leikittyä kun muita sisaruksia ole olllut. Nyt on vaan alkanut nämä lattialeikit kyllästyttää...

Kuinka paljon aikuisen tarvitsee osallistua lapsen tällaisiin leikkeihin? Neuvoja? Tuntuu että kun en mene lattialle alkaa hirveä vinkuna ja huuto että minulla ei ole leikkikaveria..erityisesti korostuu nyt kun on pitkä joululoma tarhasta takana.

 

["Nora"]

Itse ainoana lapsena muistan hyvin tuon leikkikaverin kaipuun. Sellaista se on, kun ei niitä sisaruksia ole. minun mielestäni ei aikuisen kuitenkaan tarvitse koko ajan olla leikkimässä lapsen kanssa, kunhan nyt auttaa leikin alkuun. Voihan lapselle sanoa, että äiti on nyt hetken mukana leikissä, vaikka sen aikaa " että barbi käy ruokakaupassa" ja sitten lapsi saa jatkaa leikkiä itsekseen.

Meillä on 3 lasta ja eipä tarvitse paljon enää meidän aikuisten lapsia viihdyttää, vaan keskenään keksivät hyvät leikit.

 

[Vie ras]

Mitäs jos välillä pelaisitte jotain? Tai vaikka tekisitte palapelejä tai legoilla?

Mä olen huono leikkimään lasten kanssa. En sitä juurikaan ole harrastanut tässä 6 vuoden aikana.
Mutta kaikkea muuta kyllä teen lasten kanssa, leivotaan, mulle saa tehdä kampauksia ja meikkejä, kynnet lakata, luetaan, pelaillaan, tehdään ruokaa, askarrellaan jne.

 

[jhöoilj]

Eihän sun mitään tarvii,kunhan perustarpeet hoidat (ruoka,uni,ulkoilu,puhtaat vaatteet ja hygienia) mutta kaikki muu lähtee susta itsestäsi ja halustasi tehdä lapsi onnelliseksi. Ehkä voisit vähentää leikkimistä vähän kerrallaan niin lapsi oppii leikkimään mtös yksin,taito sekin. Leiki vaikka kerran päivässä.

 

[suvari]

Ollaan yritetty juuri tuota pelailua tai sitten askartelua, piirtelyä. Joskus se onnistuu n. 5-10min verran mutta sitten saa tarpeekseen eikä halua. Palapeleistäkään tuo ei välitä, ainoastaan jos äiti tai isä neuvoo joka ikisen palan. Samoin peleissä suuttuu jos ei voita vaikka on yritetty opettaa häviämistä ja reilua pelaamista. Yleensä sitten suuttuu ja murjottaa loppuajan ja saadaan miehen kanssa pelaa kahdestaan peliä loppuun.

Vaikeaa tuntuu olevan.

 

["mimosa"]

Lapsi opettelee maailmaa leikkien ja leikki on tärkeää, mutta ideana ei ole "totella ja tehdä kaikkea juuri niin kuin lapsi haluaa" vaan juuri leikin kautta opettaa, että nuketkin voivat olla eri mieltä, tehdä eri asioita, kinastella ja sopia jne... Jos aina vain seuraa lapsen päätöksiä niin tylsäähän leikki on. Ajattele että leikin kautta voit opettaa lapselle tärkeitä taitoja.

 

["mimosa"]

Meilläkin samanikäinen tyttö siis, ja aluksi aina suuttui kun "Äiti leikkii väärin", mutta kun vain pidin pintani, enkä ihan kaikessa "totellut" niin nyt myös muissa asioissa heijastuu se, että kaikki ei mene lapsen pillin mukaan...

 

["-p-"]

Meillä on sama juttu 3-vuotiaan pojan kanssa. Nyt on alettu tehdä sitä, ettei suostuta aina leikkimään eikä mukauduta leikissä tapahtuvaan käskyttämiseen. Aluksi pojalla oli alahuuli mutrulla, mutta nyt on alkanut tajuta, ettei leikissäkään kaikki mene hänen ehdoillaan eikä ketään voi pakottaa leikkimään kanssaan.