Tarvitsen kipeästi neuvoja! :( (voitte myös kysellä jos haluatte)

["Amalia"]

En ole puhunut ''ongelmistani'', oudoista taipumuksistani tai tavoistani kenellekään (vasta kuin nyt), koskaan 19 vuotta kestäneen elämäni aikana. Tunnen olevani todella valtaväestöstä poikkeava tapojeni takia. Minulla diagnosoitiin keskivaikea/vakava masennus 16-vuotiaana itsemurhayrityksen jälkeen, vaikka mielestäni tämä masentuneisuus alkoi jo 13-vuotiaana, jolloin sorruin viiltelyyn (olen päässyt eroon).
Ala-asteella 4:nneltä luokalta lähtien minulla on ollut taipumuksia kontrolloida syömisiäni sekä liikkumisiani välillä aivan pakkomielteisesti, toki nuorempana tämä oli kausittaista, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä pahemmaksi suunta menee. (Viime kesänä sairastin anoreksiaa, mutta syksyllä aloin toipua. Nyt suunta taas huonompaan.)

En koe olevani enää niin sanotusti masentunut, vaikka pitkin päivää minulle saattaa monesti iskeä ns. kohtaus, jolloin alan aivan yhtäkkiä tuntea ihan hillitöntä epätoivoa vaikka mitään ei olisi edes tapahtunut. Tämä iskee lähes aina silloin, kun minulle ei ole tekemistä. Aivoni käyvät 24/7 sellaisilla järjettömillä ylikierroksilla. Silloin, kun minulla on jokin kiinnostuksen kohde/harrastus (vaihtelevat KOKO AJAN!) se pyörii päässäni aamusta iltaan ja ajattelen sitä koko ajan. Tällä hetkellä olen ihan uppoutunut Egyptin faaraoiden historiaan, etenkin 18:nnen dynastian hallitsijan, Tutankhamonin historiaan sekä hänen löytöönsä. Ja 5-luokan kesälomalla opiskelin venäjän alkeita samalla, kun muut luokkalaiseni pitivät hauskaa normaalien lapsien tapaan. MUTTA, se pänttääminen toi minulle niin suurta mielihyvää ja tyydytystä, että paljon mieluummin vietin hellepäivät yksin sisällä puhuen vieraita kieliä kuin lähdin ulos kavereiden kanssa. Viimeaikaisia hardcore intressejäni ovat olleet rakennusten suunnittelu, videopelit, kielten opiskelu, tekstien kääntäminen, piirtäminen, maalaus ja luetteloiminen; kirjoitan välillä esim. shampoopullojen etikettejä, inci-listoja sekä käyttöohjeita vihkoon sillä se on mielestäni ihanaa.

Minun on myös vaikea olla muiden ihmisten seurassa. Tunnen oloni tosi epämukavaksi ja aina tälläisen seurustelun jälkeen minun on ihan pakko saada olla monta tuntia yksin, uppoutua omiin juttuihin ja kadota omaan maailmaani sillä tuntuu kuin minut olisi imetty kuiviin. En osaa katsoa silmiin, puheeni saattaa takellella ja monesti vastaan tekstiviestiinkin pitkän ajan jälkeen sillä en tiedä mitä vastata sille ihmiselle. Puhelinkeskustelut ovat kamalaa. Muissa ihmisissä ei ole mielestäni mitään vikaa, mutta minulle riittää tunti päivässä muiden kanssa oloa ja that's it. Lemmikkieni kanssa jaksan kyllä touhuta ympäri vuorokauden.

Päiväni toistuvat oudoista rutiineista (käyn iltalukiota vaikka olen nyt kesälomalla) ja jos ne häiriintyy yhtään esim. tulee menoja tai joku tulee meille kylään, tuntuu kuin päivä olisi pilalla. Nämä rutiinit rauhoittavat minua ja saavat minut jaksamaan läpi päivän.

Olen pohtinut pitkään että kysyisin ammattilaiselta neuvoa tilanteeseeni sillä tästä on tavallaan haittaa (mutta hyötyäkin) koulu- ja työelämässä. Ryhmätyöt ovat yhtä tuskaa minulle, kuten myös tunnilla puhuminen, mutta kun pääsen kirjoittamaan tunnilla monta A4-arkkia muistiinpanoja, asiat jäävät mieleeni ja olen ihan euforiassa. Kesätöissä saatan taas vaikuttaa hiljaiselta ja ujolta, mutta siellä mietin vain työtehtävien järjestystä ja missä ajassa mikäkin tulee olla suoritettu, vaikka aikarajoja ei edes ole! Asetan siis itselleni tavallaan kauheat paineet aina joka päivä.

ADHD? Asperger? Masennus?

KIITOS JOS JOKU JAKSOI LUKEA! ARVOSTAN SYVÄSTI! <3

 

[Vierras]

Masennukseen tietysti liitty tuo että väsyy herkästi eikä ole kiinnistunut muista ihmisistä/sosiaaliset kontaktit vain väsyttävät. Tuo hillitön epätoivo mitä kuvaat on ilmeisesti ahdistuneisuutta? Sellainen velliva ahdistus joka ei johdu mistään voi myös liittyä masennukseen. Toisaalta toimintakykysi on ilmeiden hyvä(hoidat koulun, ilmeisesti myös kotityöt, työn jne).
Toisaalta moneen persoonallisuushäiriöön voi liittyä kuvaamiasi piirteitä. Esim epävakaa persoonallisuushäiriö jne.

 

[luin]

Yks tuttuni viilteli myös joskus tuossa iässä, oli jotenkin "muotijuttu". Nyttemmin ihan täyspäinen ihana tyyppi.

Itse tunnistan tuota kirjoittamisen pakkoa. Itse kirjoittelin milloin mitäkin. Laulujen sanoja enimmäkseen. Monta vihkoa. Olympialaisia ja -voittajia, Suomen presidenttejä, luetteloin c-kasetit vihkoihin. Eli vähän samantyyppistä (?). Kokeisiin pystyin lukemaan vain kirjoittamalla asiat ylös jonnekin. Mutta sekin on yksi oppimistyyleistä ja ihan normaali sellainen vielä.

Mikä sinua noista mainitsemistasi asioista eniten ahdistaa? Jotkut asiat kuulostavat minun korvaan normaaleilta ja jotkut vähemmän normaaleilta.

 

["ttt"]

Aika monet noista kuvaamistasi asioista ovat myös tyypillisiä introvertille persoonallisuustyypille. Olen itsekin introvertti, joskaan en noin vahvasti. Googlaapa huviksesi jotain juttuja aiheesta (googlaisin itsekin, mutta ei ole juuri nyt aikaa ), varmasti moni juttu kuulostaa tutulta! Aika monet piirteet ovat tosin sinulla niin vahvoja, että saattaa olla että jotain muutakin on taustalla (asperger? ihan heittona, en menisi aloitusviestin perusteella kuitenkaan mitään diagnooseja vetelemään hatusta).

Introverteille on tyypillistä mm. aivojen korkeampi aktiivisuustaso, jonka takia aivot tavallaan itse tuottavat valtavasti ärsykkeitä ja ajateltavaa - ja vastaavasti ulkopuolelta tulevat ärsykkeet, kuten häly tai toisten ihmisten seura, saattavat käydä nopeasti uuvuttaviksi, kun aivoissa on jo omasta takaa niin paljon prosessoitavaa. Ekstroverteilla taas aivojen oma perusaktiivisuustaso on matalampi, ja he kaipaavat siksi nimenomaan runsaasti ulkopuolisia ärsykkeitä.

 

["Amalia"]

Kiitos teille!

Eniten minua ahdistaa jos päivät menevät erilailla, esim. joudun olemaan ihmisten kanssa enemmän tekemisissä kuin yleensä, en saa unta samaan aikaan mitä normaalisti, ruokailuajat heittävät minuutin jos toisen ja oikeastaan kaikki pienet tälläiset. Mutta ehkä ENITEN muiden kanssa oleminen, sillä minut usein koetaan tylsäksi ja saatetaan tuomita tylyksi kun en puhu paljoa tai katso silmiin (vaikka pääni sisällä käyn jatkuvaa ''keskustelua'' itseni kanssa ja omasta mielestäni en ole tylsä). Muiden tunteet tuottavat minulle vaikeuksia. Jos toinen on surullinen ja vaikka itkee ja alkaa kertoa minulle huoliaan, haluaisin lähteä pois omiin oloihin koska en tiedä mitä tehdä vaikka normaali ihmiset osaisivatkin heitä lohduttaa ja kannustaa hyvin sanoin ja rohkaisuin. Minä tiedän, miten se teoriassa menee, mutta käytännössä olen yksi poropeukalo. Huomaan siis, jos joku on iloinen tai surullinen, mutta muiden tunteisiin reagoiminen ja niiden vastaanottaminen on ihan liikaa. En myöskään osaa jakaa innostumistani tai kertoa huolista, sillä yleensä jos minua jokin vaivaa, pystyn käsittelemään sen hyvin yksin noudattamalla päivärutiineja ja suuntaamalla tämän tunteen esim. mun omiin juttuihini. (Käsin jutustelemassa sairaanhoitajan kanssa itsemurhayrityksen jälkeen noin kerran kahdessa viikossa mutta en kokenut siitä olleen mitään hyötyä, sillä en pystynyt katsomaan häntä silmiin tai käyttäytymään normaalisti vaan olisin paljon mieluummin halunnut käyttää sen ajan vaikka maalaamiseen sun muuhun, kunhan saan olla rauhassa.)

 

["Amalia"]

[QUOTE="ttt";29979268]Aika monet noista kuvaamistasi asioista ovat myös tyypillisiä introvertille persoonallisuustyypille. Olen itsekin introvertti, joskaan en noin vahvasti. Googlaapa huviksesi jotain juttuja aiheesta (googlaisin itsekin, mutta ei ole juuri nyt aikaa ), varmasti moni juttu kuulostaa tutulta! Aika monet piirteet ovat tosin sinulla niin vahvoja, että saattaa olla että jotain muutakin on taustalla (asperger? ihan heittona, en menisi aloitusviestin perusteella kuitenkaan mitään diagnooseja vetelemään hatusta).

Introverteille on tyypillistä mm. aivojen korkeampi aktiivisuustaso, jonka takia aivot tavallaan itse tuottavat valtavasti ärsykkeitä ja ajateltavaa - ja vastaavasti ulkopuolelta tulevat ärsykkeet, kuten häly tai toisten ihmisten seura, saattavat käydä nopeasti uuvuttaviksi, kun aivoissa on jo omasta takaa niin paljon prosessoitavaa. Ekstroverteilla taas aivojen oma perusaktiivisuustaso on matalampi, ja he kaipaavat siksi nimenomaan runsaasti ulkopuolisia ärsykkeitä.[/QUOTE]


Kiitos! Introvertti-aihe on minulle jo tuttu. Mutta tuntuu että olisin sekä intro- että ekstroverttiä molempia. Pää surraa koko ajan, ajattelen kaikkea ihan hulluna, mutta tarvitsen silti kamalasti kaikkea tekemistä päivään niinkuin ekstrovertitkin. Haen ärsykkeitä koko ajan jostakin, ja monesti jos en muuta keksi, saatan käydä päivässä lenkillä vaikka pari jos kolmekin kertaa vaan sen takia. Niiden jälkeen yleensä myös alkaa väsyttämään jolloin voin keskittyä esim. pänttäämiseen tai muuhun rauhalliseen toimeen. Sen jälkeen kuitenkin pakko lähteä esim. kävellen kirjastoon tai ulos puoleksi tunniksi poimimaan kasveja kanilleni koska paikalla oleminen ahdistaa.

 

["Amalia"]

Nostan. Toivottavasti muutkin voisivat kommentoida jotenkin, oli sitten neuvoja tai mitä tahansa!

 

[vierass]

Millaisesta kodista olet kotoisin? Miten paljon lähiomaisesi tekevät samanlaisia asioita? Mainitsit olevasi omituinen, mutta minusta et ole ollenkaan. Kasvoin lapsesta lähtien kodissa, jossa kannustettiin lukemaan, käyttämään omaa älliä ja pikkuveljeni, joka ns. sekosi kreikkalaisiin jumaliin kirjoitti alle kymmenen vanhana näytelmiä niiden pohjalta. Joten minun mittapuuni mukaan olet hyvinkin normaali ja harrastat kiinnostavia asioita. Ja edelleenkin käydessäni vanhempiani tai sisaruksiani tapaamassa saatamme syventyä johonkin ei niin tarpeelliseen asiaan, jolla ei ole tämän päivän asioiden kanssa tekemisistä. Ja jos kertoisin mitä juuri nyt puuhastelen harrastemielessä hirveän innon kanssa, niin todennäköiseti ymmärtäisit minua paremmin kuin moni muu. Uppoudun kiinnostuksen kohteeseeni täysin ja ammennan sieltä iloa elämääni.

Kaikella tällä tarkoitan, ettet ole ihan yksin "omituisuuksiesi" kanssa. Joillakin on älyllisiä harrastuksia ja rakastavat jumpata aivosolojaan ja joillakin sitten muuta. Se, että vertailet itseäsi muihin ihmisiin ja koet olevasi heistä poikkeava, kertoo myös siitä ettet ole löytänyt sielunkumppaneitasi. Uskon melko varmasti, että sinäkin haluaisit puhua jos saisit puhua siitä mikä sinua kiinnostaa ja vastapuoli ymmärtäisi täysin.

Sosiaalisuus on myös ominaisuus, jossa ei ole oikeaa tai väärää. Jälleen kerran päädyt siihen, että olisit omituinen halutessasi omaa rauhaasi ja koet olosi uupuneeksi tyhjänpäiväisten (?) jutustelun jälkeen. Kuitenkin, jos olet älyllinen ja teoreettinen, sinun myös pitäisi saada olla juuri sellainen. Kaikista ei ole samaan, eikä tarvitsekaan, mutta jos et saa vastakaikua, se ihan varmasti turhauttaa. Yksin oleminen on myös hyvä taito ja lataat silloin akkujasi. Ole iloinen, että kykenet siihen. Teet elämässäsi todennäköisesti itseäsi kohtaan hyviä päätöksiä, koska et hötkyile muiden odotuksien mukaisesti ja kykenet itsenäiseen ajatteluun.

Mitä tulee rutiineihin, niin pystytkö samaan kuin mieheni jonka täytyy syödä täsmälleen sama aamiainen joka päivä ja leikata juusto täsmälleen samalla tavalla leivän päälle (tarkoitan muotoilua). Tätä on jatkunut jo 20 vuotta HÄn menee pois tolaltaan minun kanssani, koska inhoan rutiineja ja pahimmat perheriitamme koskevat aina sitä miten hämmennän (?) asioita. Niinpä ilmoitan muutoksista aina hyvissä ajoin esim. viikon päästä ajamme toista reittiä pitkin mökille.

Masennukseen ja anoreksiaan en sano mitään, koska olet älykäs ja tiedät miten niiden kanssa toimia. Olet osannut tähänkin asti! Tietysti toivon sinulle hyvää niiden puitteissa. Olen sairastanut masennusta yli kymmenen vuotta ja se oli hankalaa elämää se.

Jos nyt jokin diagnoosi pitäisi sinulle antaa, ja vastuu on siis lukijan, olet ankara itsellesi. Sinulla ei myöskään ole riittävää kokemuspohjaa ihmiskunnan muista omituisuuksista (jonka jälkeen mikään ei ole enää omituista) ja sinulla saattaa olla aika tavanomaisia pulliaisia vaikuttamassa elämääsi- ja jotka eivät osaa arvostaa kykyjäsi??!! Itsetuntosi on alhaalla, mutta älykkyytesi avulla sen vahvistaminen ei ole sinulle lähivuosina vaikeaa. Toivon myös, että pyrit opiskelemaan sinulle sopivaa alaa ja kenties löydät itsesi ruoputtelemassa hautoja Egyptissä. Tai saat uppoutua sydämesi kyllyydestä erilaisiin tutkimuksiin ja kenties tuottaa kiinnostavaa lukemista niiden pohjalta.

 

[Pian 40-v]

Minusta et ole omituinen. Itsekin olen aikamoinen erakko eikä sitä voi selittää masennuksella, olen enemmän tai vähemmän samanlainen oli masennusta tai ei. Minulla on myös vaihtelevia kiinnostuksenkohteita, ollut aina, lapsesta asti. Olen ollut kiinnostunut mm. eräistä historian henkilöistä, kulttuurihistoriasta, vanhoista työtavoista, biologiasta, kryptozoologiasta, netissä tapahtuvasta salapoliisityöstä jne. Samanlaisena aion jatkaakin, ei kiinnosta perheen perustaminen tms.

 

["Amalia"]

Millaisesta kodista olet kotoisin? Miten paljon lähiomaisesi tekevät samanlaisia asioita?

Jos nyt jokin diagnoosi pitäisi sinulle antaa, ja vastuu on siis lukijan, olet ankara itsellesi. Toivon myös, että pyrit opiskelemaan sinulle sopivaa alaa ja kenties löydät itsesi ruoputtelemassa hautoja Egyptissä. Tai saat uppoutua sydämesi kyllyydestä erilaisiin tutkimuksiin ja kenties tuottaa kiinnostavaa lukemista niiden pohjalta.

Kiitos sanoistasi, piristivät päivääni vaikka ulkona Aurinko paistaakin!

Minulla on 3 pikkuveljeä, joista kaikki ovat nyt yläasteikäisiä. Vanhempani erosivat kun olin 12 vanha mutta ovat edelleen väleissä (tiedottavat toisiaan tekstarein meitä lapsia koskevissa asioissa). Äitini meni 3 vuotta & 5 kuukautta sitten naimisiin isäpuoleni kanssa jonka kanssa olen aina tullut hyvin toimeen.

Lapsuudessani meitä kaikkia kohdeltiin hyvin. Kummankaan vanhemman puolesta ei koskaan ollut verbaalista kuin fyysistäkään väkivaltaa ja meille osoitettiin hellyyttä sekä jokainen otettiin huomioon tasavertaisesti. Muistan kuitenkin että viihdyin jo lapsena omissa oloissani.
Isäni kuvasi monesti kotivideoita ja muistan hyvin yhden jouluna kuvatun videon, jossa ''Joulu-Pukki'' oli juuri jakamassa lahjoja. Veljeni, äitini sekä isäni olivat kaikki olohuoneessa avaamassa ja vastaanottamassa paketteja nauraen iloisina. Itse toivoin tilanteen vain menevän nopeasti ohi koska en pidä vieraista ja joka kerta kun nimeäni kutsuttiin, kävin nopeasti vain hakemassa paketin ja mumisin kiitokset ja palasin takaisin vanhempieni makuuhuoneen kampauspöydän alle lahjakasani viereen ja jatkoin muiden äänien kuuntelua. Tämä on yksi lukuisista tilanteista, joissa käyttäydyin näin jo lapsena.
Isoäitini muistuttaa minua jatkuvasti siitä, kun taaperona töksäytin hänen työkaverilleen ''Anteeks mut mulla ei oo nyt aikaa keskustella sun kanssa.'' Olihan minulla varmaan aikaa, muttei halua. Ei sillä, etteivätkö ihmiset kiinnostaisi (niinkuin joku päätteli), vaan se heidän kanssaan käytävä vuorovaikutus on liian raskasta.

Kiitos kaikille lukeneille!

 

[Sirius-eläin]

Major Mental Illness Biochemical Subtypes

 

[astrolabe]

Autismin kirjon piirteitä ja sitten kaverina muita juttuja. Komorbideetti esim. OCD aika yleinen. Ekko eli erityiskiinnostuksenkohde on ne kivat juttut, jotka pitää otteessaan, ettei muita ehdi ajatella on ne sitte juna-aikataulut tai keräilysarjat. Itellä lääkitys mm.tenttejä varten, että saan keskityttyä. Aika ajoin masiskausia ja hoitoa niihin, jos ei omat konstit auta. Syömishäiriöt yleisiä ASD:n kanssa. Tsemppiä.