M
"minäjahän"
Vieras
Olen seurustellut neljä vuotta mieheni kanssa. Molemmille suhde oli ensimmäinen vakava suhde, johon lähdimme eri tavalla. Minä olin kokenut ainoastaan pettymyksiä miesrintamalla ja minulla oli ollut ennen mieheni tapaamista juttua erään toisen miehen kanssa, kunnes selvisi, etten ole ainoa nainen, jota mies pyöritti. Katkeroituneena lähdin suhteeseen asenteella "nautitaan tästä niin kauan kuin sitä kestää". Olin aikaisempien kokemusten perusteella varma, että juttu kestää maksimissaan kesän verran.
No sitten kävi niin, että humalassa petin miestä ja mies kostoksi petti minua. Kävimme vakavan keskustelun, jossa pohdimme tilanteeseen johtaneita syitä, mitä haluamme suhteelta ja haluammeko jatkaa yhdessäoloa. Sovimme, että aloitamme puhtaalta pöydältä ja jatkamme suhdetta. Asia on kuitenkin vaikuttanut hyvin paljon suhteeseemme. Mieheni ei pysty luottamaan minuun 3,5 vuotta tapahtuneen jälkeen, enkä sitä ihmettelekään. Luottamuksen jälleenrakentaminen on pitkä prosessi. Olen valmistautunut tähän. Mutta silti miehen mustasukkaisuuden osoituskeinot saavat minut miettimään, onko suhteesta enää mhinkään.
Jos minulla on puhelin kädessä, mies kysyy heti, kenen kanssa tekstailen. Puhelimeni päästäessä ilmoitusäänen, mies kysyy, kenen kanssa tekstaan. Siis jo ennen kun ehdin katsoa, sainko viestin vai ilmoittiko puhelin jostain muusta. Aina kun lähden viihteelle, saan seuraavana päivänä kuulla vihjailua pettämisestä, huorittelua ja erolla uhkailemista. Olemme puhuneet hyvin paljon varsinkin erolla uhkaamisesta ja huorittelusta. Olen sanonut, etten halua olla miehen kanssa, joka huorittelee minua. Mies sanoo, että ei pysty hillitsemään kielenkäyttöään, kun ärsytyskynnys ylittää tietyn pisteen.
Olemme käyneet yhdessä pariterapiassa. Aluksi mies suhtautui kielteisesti asiaan, mutta kun ilmoitin meneväni vaikka yksin, hän tuli tapaamisiin mukaan. Muutaman kerran jälkeen olemme enimmäkseen puhuneet riitelystä ja siitä, minkälaiset toisen piirteet tai käyttäytyminen häiritsee toista. Pariterapiasta on ollut hyötyä ja olemme keskustelleet enemmän kotonakin.
Alun viestistä saa pelkästään kielteisen kuvan miehestäni. Kuten hyvin tiedämme, asioilla on myös toinen puoli. Minä tosiaan rakastan miestäni ja hänessä on lukemattomia hyviä piirteitä. Meidän arvot ovat samanlaiset, miehellä on yhtä kiero huumorintaju kuin itsellänikin, hän on tukenut minua lukemattomin tavoin ja voin aina tukeutua höneen. Haluan tulevaisuudessa lapsia ja miehestä tulisi aivan esimerkillinen isä. Mies on sanonut painavansa vaikka kahta duunia, jotta hänen lapsillaan tulee olemaan kaikki perustarpeet kunnossa.
Ongelma on se, että tunnen olevani alistettu tai tukahdettu suhteessa. Kun aloitimme puhtaalta pöydältä, aloin välttelemään baarissakäyntiä, jotta mieheni muka voisi helpommin luottaa minuun. Samalla aloin erakoitua ja pitää vähemmän yhteyttä ystäviini. Myöhemmin aloin taas käymään viihteellä ja aluksi mies suhtautui erittäin huonosti siihen. Nykyään hänen asenne on jo lieventynyt eikä jälkipuintia tule yhtä usein kuin ennen. Viimeisellä baarireissulla jouduin raiskatuksi, jonka jälkeen tilanne huononi parisuhteessa. Aluksi mieheni uskoi, että olisin keksinyt koko tarinan ja olisin ollut mukana toimessa. Minua taas loukkasi, että sain kaikilta muilta tukea paitsi mieheltäni. Voin heti tapahtuman jälkeen erittäin huonosti ja ruokahaluni katosi täysin ja oksensin sen vähänkin mitä sain syötyä. Asiasta puhuttiin erittäin paljon ja miehenikin ymmärsi minun olevan uhri. Silti mies pitää raiskaajaa vain 70% syyllisenä ja loppu 30% syyllisyydestä kuuluu minulle, koska olin niin huonossa kunnossa, etten pystynyt huolehtimaan itsestäni etc...
Tehdään nyt selväksi, mies ei ole IKINÄ kieltänyt minua menemästä mihinkään. Olen omassa päässäni tehnyt sen aikaisemmin. Silti minua häiritsee tuo viestien "kyttääminen" ja sen takia en enää viestittelekään kotona muiden kanssa. Ei siksi, että puheissamme olisi jotain salattavaa. Mutta jos käy niin että saan viestin ja kännykkäni päästää äänimerkin ja mies kysyy, kenen kanssa tekstaan ja vastaan vaikka tekstailevani Elinan kanssa. Seuraavaksi mies kysyy, mitä viestittely koskee. Ja tuosta syntyy olo, että minua vahditaan.
Arki meillä sujuu hyvin, mutta riidoilla on tapana paisua. Sen lisäksi olen huomannut katkeroituneen miehelle siitä, että en vietä enää aikaa ystävieni kanssa. Tiedän, että olen itse pääsyyllinen siihen, mutta tuo viestien kyttääminen vaikuttaa hyvin paljon. Lisäksi ennen minulla oli paljonkin miespuolisia kavereita, mutta heidän kanssaan en ole enää missään tekemisissä, koska mieheni kuvittelee jokaisen heistä olevan potentiaalinen rakastajani.
Useimmat varmaan kommentoivat, että ero on ainut ratkaisu. Olen sitä pohtinut hyvin paljon, mutta haluaisin ensin tehdä kaikkeni suhteen pelastamiseksi. Meillä on kuitenkin erittäin paljon hyvääkin. Haluaisinkin nimenomaan neuvoja, miten luottamusta voisi rakentaa uudelleen ja miten ongelmiamme voisi ratkaista.
No sitten kävi niin, että humalassa petin miestä ja mies kostoksi petti minua. Kävimme vakavan keskustelun, jossa pohdimme tilanteeseen johtaneita syitä, mitä haluamme suhteelta ja haluammeko jatkaa yhdessäoloa. Sovimme, että aloitamme puhtaalta pöydältä ja jatkamme suhdetta. Asia on kuitenkin vaikuttanut hyvin paljon suhteeseemme. Mieheni ei pysty luottamaan minuun 3,5 vuotta tapahtuneen jälkeen, enkä sitä ihmettelekään. Luottamuksen jälleenrakentaminen on pitkä prosessi. Olen valmistautunut tähän. Mutta silti miehen mustasukkaisuuden osoituskeinot saavat minut miettimään, onko suhteesta enää mhinkään.
Jos minulla on puhelin kädessä, mies kysyy heti, kenen kanssa tekstailen. Puhelimeni päästäessä ilmoitusäänen, mies kysyy, kenen kanssa tekstaan. Siis jo ennen kun ehdin katsoa, sainko viestin vai ilmoittiko puhelin jostain muusta. Aina kun lähden viihteelle, saan seuraavana päivänä kuulla vihjailua pettämisestä, huorittelua ja erolla uhkailemista. Olemme puhuneet hyvin paljon varsinkin erolla uhkaamisesta ja huorittelusta. Olen sanonut, etten halua olla miehen kanssa, joka huorittelee minua. Mies sanoo, että ei pysty hillitsemään kielenkäyttöään, kun ärsytyskynnys ylittää tietyn pisteen.
Olemme käyneet yhdessä pariterapiassa. Aluksi mies suhtautui kielteisesti asiaan, mutta kun ilmoitin meneväni vaikka yksin, hän tuli tapaamisiin mukaan. Muutaman kerran jälkeen olemme enimmäkseen puhuneet riitelystä ja siitä, minkälaiset toisen piirteet tai käyttäytyminen häiritsee toista. Pariterapiasta on ollut hyötyä ja olemme keskustelleet enemmän kotonakin.
Alun viestistä saa pelkästään kielteisen kuvan miehestäni. Kuten hyvin tiedämme, asioilla on myös toinen puoli. Minä tosiaan rakastan miestäni ja hänessä on lukemattomia hyviä piirteitä. Meidän arvot ovat samanlaiset, miehellä on yhtä kiero huumorintaju kuin itsellänikin, hän on tukenut minua lukemattomin tavoin ja voin aina tukeutua höneen. Haluan tulevaisuudessa lapsia ja miehestä tulisi aivan esimerkillinen isä. Mies on sanonut painavansa vaikka kahta duunia, jotta hänen lapsillaan tulee olemaan kaikki perustarpeet kunnossa.
Ongelma on se, että tunnen olevani alistettu tai tukahdettu suhteessa. Kun aloitimme puhtaalta pöydältä, aloin välttelemään baarissakäyntiä, jotta mieheni muka voisi helpommin luottaa minuun. Samalla aloin erakoitua ja pitää vähemmän yhteyttä ystäviini. Myöhemmin aloin taas käymään viihteellä ja aluksi mies suhtautui erittäin huonosti siihen. Nykyään hänen asenne on jo lieventynyt eikä jälkipuintia tule yhtä usein kuin ennen. Viimeisellä baarireissulla jouduin raiskatuksi, jonka jälkeen tilanne huononi parisuhteessa. Aluksi mieheni uskoi, että olisin keksinyt koko tarinan ja olisin ollut mukana toimessa. Minua taas loukkasi, että sain kaikilta muilta tukea paitsi mieheltäni. Voin heti tapahtuman jälkeen erittäin huonosti ja ruokahaluni katosi täysin ja oksensin sen vähänkin mitä sain syötyä. Asiasta puhuttiin erittäin paljon ja miehenikin ymmärsi minun olevan uhri. Silti mies pitää raiskaajaa vain 70% syyllisenä ja loppu 30% syyllisyydestä kuuluu minulle, koska olin niin huonossa kunnossa, etten pystynyt huolehtimaan itsestäni etc...
Tehdään nyt selväksi, mies ei ole IKINÄ kieltänyt minua menemästä mihinkään. Olen omassa päässäni tehnyt sen aikaisemmin. Silti minua häiritsee tuo viestien "kyttääminen" ja sen takia en enää viestittelekään kotona muiden kanssa. Ei siksi, että puheissamme olisi jotain salattavaa. Mutta jos käy niin että saan viestin ja kännykkäni päästää äänimerkin ja mies kysyy, kenen kanssa tekstaan ja vastaan vaikka tekstailevani Elinan kanssa. Seuraavaksi mies kysyy, mitä viestittely koskee. Ja tuosta syntyy olo, että minua vahditaan.
Arki meillä sujuu hyvin, mutta riidoilla on tapana paisua. Sen lisäksi olen huomannut katkeroituneen miehelle siitä, että en vietä enää aikaa ystävieni kanssa. Tiedän, että olen itse pääsyyllinen siihen, mutta tuo viestien kyttääminen vaikuttaa hyvin paljon. Lisäksi ennen minulla oli paljonkin miespuolisia kavereita, mutta heidän kanssaan en ole enää missään tekemisissä, koska mieheni kuvittelee jokaisen heistä olevan potentiaalinen rakastajani.
Useimmat varmaan kommentoivat, että ero on ainut ratkaisu. Olen sitä pohtinut hyvin paljon, mutta haluaisin ensin tehdä kaikkeni suhteen pelastamiseksi. Meillä on kuitenkin erittäin paljon hyvääkin. Haluaisinkin nimenomaan neuvoja, miten luottamusta voisi rakentaa uudelleen ja miten ongelmiamme voisi ratkaista.
