tasa-arvo ei toteudu, miksi naiset suostuu olemaan kotityöorjia? mies vaan lepää illat sohvalla

[eiks tossa alussa]

Tapaat miehen, alatte seurustella, muutatte yhteen, mies ei tiskaa, eroatte. Tapaat uuden miehen, seurustelette, muutatte yhteen, mutta mies ei suostu laittaan ruokaa joka toinen päivä, suhde tuhoontuomittu, eroatte. Ja kierto alkaa alusta... Jos sulle oikeesti kelpaa vain herra täydellinen, voi jäädä lapset saamatta kokonaan kun ei miestä löydy. Toisille lapset ovat tärkeämpi kuin täydellinen parisuhde jolla retostella, näinkin voi olla. Kaikki ei vaan löydä sitä oikeaa. Tosin siinä oon samaa mieltä, että turha tulla tänne itkeen omaa valintaansa... Elämä on kompromisseja!

nii nettä mies
ei osallistu lapsen kasvamiseen ja ole mukana siinä joka on tärkeämpää kuin joku tiskaaminen.

 

["äityli"]

Aijaa? Meillä se on kyllä minä joka yleensä makoilee sohvalla Lapsia hoidan tietty kun mies töissä mut siivous, tiskaus, ruoanlaitto ja kauppareissut melkei aina hoitaa mies. Ei voi valittaa

 

["nainen"]

[QUOTE="Heli";30295712]Ei meillä vaan. Mies siivoaa, minä en. Mies laittaa ruuat, minä harvoin. Mies pesee pyykit, minä harvoin. Lapset hoidetaan 50/50. Käyn salilla joka ilta pari tuntia arkisin. Mies harrastaa vkl jos kerkeää.[/QUOTE]

Näin oli miehelläni entisessä suhteessa. Nyt mies palvoo minua mm koska laitan ruokaa (hyvää sellaista), leivon, siivoan ja pesen pyykit. Molemmat käydään palkkatöissä, molemmilla lapsia edellisestä liitosta - miehen lapset vuoroviikoin meillä, omat lapseni koko ajan. Ja ei, tää ei ole kotiorjuutta eikä paapomista, jos nainen huolehtii kodin puhtaudesta, tekee ruokaa ja pesee myös miehen pyykit muiden ohessa. Tää on sitä toisesta huolehtimista ja välittämistä. Ja tää on sitä, mikä motivoi miestä tekemään kaikkea tuota samaa naiselleen. Jos paljon antaa, paljon myös saa. Jos ei viitsi/halua antaa, menettää kohta senkin minkä omaa (kuvittelee omistavansa). Näin tää maailma toimii.. Karmaa tai jotain

 

[Äidin blogi]

Mielelläni olen kodinhengetär. Sitten kun en ehdi, tai likaa hommia, osaan ilmoittaa asiasta ja saan apua.

Kun meillä oli vauva, hän heräsi yöllä, vaikka oli töissä. Ei tarvinnut, mutta halusi. Hän on halunnut olla isä ja hän on halunnut perheen. Hän myös laittaa aikaansa siihen, minkä on saanut.

Toisinaan minä vaadin liikaa...sillä ADHD:n takia unohdan, ettei kaikilla ole sitä virtaa...
Osaan kyllä ottaa rennosti, mutta vain jos on jotain tekemistä.

Perhe on yhteinen, myös vastuu.

 

[TiiBii]

Mä en tajua, miksi se pitäisi tehdä noin vaikeasti. Silloin kun mä vielä olin kotiäitinä, hoidin tiskit ja siivoamiset kun mies oli töissä. Illalla sit tehtiin ne pakolliset (ja mies hoiti ne asiat joissa mä olin surkea, kuten halonhakkuu ja renkaidenvaihto) ja muuten vain oleiltiin, koko poppoo.

Kyllä ne illan tiskit saa sit tiskattua taas aamulla.

Hiukka voisi ehkä ajatella, mitä tekee ja milloin ja etenkin sitä, miten voisi saada yhteistä vapaa-aikaa.

 

[Mariska*]

Ainakin mun mies teki kotitöitä ennen lapsia. Kun olin kotona yhden vauvan kanssa ehdin helposti tekemään useimmiten kaiken, minkä jälkeen mies ei ole saavutetuista eduista luopunut vaikka molemmat käytiin töissä. Nyt mulla on täällä kaksi lasta ja laiska mies. On tässä pientä muutosta parempaankin ollut, mutta mieluiten toi mies nykyään istuisi vaan koneella pelailemassa. Mutta lastenhoidosta ei sentään enää juurikaan nurise, molempia en enää illalla ota mukaani mihinkään.

 

[Oisku]

Kotiäitinä olo oli ihan laulua ja leikkiä verrattuna töissä olemiseen. Ainoa henkisesti raskas puoli siinä oli se että päivät kului suurimmaksi osaksi ilman aikuiskontkteja, ellei puistolua ja kerhoja oteta lukuun. Ja se että joka päivä teki samoja kotitöitä uudelleen ja uudelleen. Mutta kuka rehellisesti voi väittää että on raskasta juoda kahvia ja venyä plussalla kun muksut nukkuu päikkäreitä? On ihan oikein että se joka on töisssä saa nukkua, ainakin oma työni on sellaista että väsyneenä voi tulla katastrofiarvio ja silloin on ihmisten henki kyseessä. Pyykit saa koneeseen vaikka puoliunessa.

En ole rehellisesti koskaan ymmärtänyt tuota ettei saa syödä rauhassa ruokaa tai vessassa käydä. Miksei? Istutatte muksun pöytään kanssanne, hän syö siinä samalla kun itse syöt omaa ruokaasi. Vessan ovi raolleen niin jo ryömintäikäinen pääsee tarvittaessa mukaan, tai mikä vielä parempaa istuttaa lapsen potalle samaan aikaan. Jos tämmöiset asiat on ylivoimaisen vaikeita organisoida niin miten ihmeessä te ikinä pärjäätte kun tulee kaikki hoitoonviemis- ja hakemisrumbat, harrastukset, kaverikyläilyt, vanhempainillat, vasukeskustelut sun muut töiden ja kotitöiden lisäksi?

Miehen saa tekemään asioita kun avaa suunsa ja pyytää. Meillä käytiin tämä keskustelu työnjaosta siinä vaiheessa kun menin takaisin töihin ja ihan hyvin on mennyt. Aikuisten ihmisten luulisi osaavan keskustella asioista.

 

[Pessimisti]

Kotiäitinä olo oli ihan laulua ja leikkiä verrattuna töissä olemiseen. Ainoa henkisesti raskas puoli siinä oli se että päivät kului suurimmaksi osaksi ilman aikuiskontkteja, ellei puistolua ja kerhoja oteta lukuun. Ja se että joka päivä teki samoja kotitöitä uudelleen ja uudelleen. Mutta kuka rehellisesti voi väittää että on raskasta juoda kahvia ja venyä plussalla kun muksut nukkuu päikkäreitä? On ihan oikein että se joka on töisssä saa nukkua, ainakin oma työni on sellaista että väsyneenä voi tulla katastrofiarvio ja silloin on ihmisten henki kyseessä. Pyykit saa koneeseen vaikka puoliunessa.

En ole rehellisesti koskaan ymmärtänyt tuota ettei saa syödä rauhassa ruokaa tai vessassa käydä. Miksei? Istuttte muksun pöytään kanssanne, hän syö siinä samalla kun itse syöt omaa ruokaasi. Vessan ovi raolleen niin jo ryömintäikäinen pääsee tarvittaessa mukaan, tai mikä vielä parempaa istuttaa lapsen potalle samaan aikaan. Jos tämmöiset asiat on ylivoimaisen vaikeita organisoida niin miten ihmeessä te ikinä pärjäätte kun tulee kaikki hoitoonviemis- ja hakemisrumbat, harrastukset, kaverikyläilyt, vanhempainillat, vasukeskustelut sun muut töiden ja kotitöiden lisäksi?

Riippuu varmaan paljon työstä ja lapsesta. Kollega tuossa juuri yksi päivä kehui kuinka ihanaa on ollut kun ei ole tarvinnut kertaakaan puolison kotiin jäätyä siivota tai tiskata ja ruokakin yleensä valmiina kotiin tullessa. Heidän lapsensa toisaalta yli-helppo. Nukkunut alusta alkaen yönsä, leikkii itsekseen ja nukkuu 1-2 päiväunet päivässä. Kukapa ei saisi pidettyä kotia siistinä, jos päivässä on 3-4h luppoaikaa.

 

[Asiankannattaja]

Joo.

Ei kande ottaa niin laiskaa miestä joka vaan käy töissä matkoineen 12h/päivä. Duunissa se vaan lepää ja autolla ajelee sata kilsaa päivässä yksin ja ihan vaan huvikseen. Lauantai- aamunakin tommoinen sika tahtoo nukkua edes yhdeksään, eikä innostu siitä, et jos seittemältä imuroitais ja sit vaihdettais talviverhot, niin ehdittäis koko perheen voimin yhdeksäksi alennusmyynteihin.

Jos se paska äijä sit nukkuukin ysiin, niin siinä on koko viikonloppu pilalla.

Kengänkuva perseelle.

 

[TiiBii]

Jooh, lisäänpä vielä sen verran, että... Joillakin toki voi olla erityislapsia eikä sen vuoksi ehdi noita kaikkia päivän aikana yksin tehdä.

Mutta ihan normiperheessä sen mun mielestä kyllä pitäisi onnistua. Ja jos joskus tulee se hankalampi päivä (vaikkapa oksennustaudin täyteinen) niin varmasti mies auttaa kun pyytää.

Ja toki oletan, että mies viettää aikaa lasten kanssa illalla työstä kotiuduttuaan.

Jos kodinhoito on palkkatyöhön verrattavaa ja miehen siis kuuluu auttaa joka ilta, niin saako mies myös pyytää naista auttamaan työssään? "Sori, kulta, meillä on hiukka kiirus töissä niin mä toin nää sulle iltapuhteiksi, aamulla pitää olla valmista".

 

[AivanSama]

Kotiäitinä olo oli ihan laulua ja leikkiä verrattuna töissä olemiseen. Ainoa henkisesti raskas puoli siinä oli se että päivät kului suurimmaksi osaksi ilman aikuiskontkteja, ellei puistolua ja kerhoja oteta lukuun. Ja se että joka päivä teki samoja kotitöitä uudelleen ja uudelleen. Mutta kuka rehellisesti voi väittää että on raskasta juoda kahvia ja venyä plussalla kun muksut nukkuu päikkäreitä? On ihan oikein että se joka on töisssä saa nukkua, ainakin oma työni on sellaista että väsyneenä voi tulla katastrofiarvio ja silloin on ihmisten henki kyseessä. Pyykit saa koneeseen vaikka puoliunessa.

En ole rehellisesti koskaan ymmärtänyt tuota ettei saa syödä rauhassa ruokaa tai vessassa käydä. Miksei? Istutatte muksun pöytään kanssanne, hän syö siinä samalla kun itse syöt omaa ruokaasi. Vessan ovi raolleen niin jo ryömintäikäinen pääsee tarvittaessa mukaan, tai mikä vielä parempaa istuttaa lapsen potalle samaan aikaan. Jos tämmöiset asiat on ylivoimaisen vaikeita organisoida niin miten ihmeessä te ikinä pärjäätte kun tulee kaikki hoitoonviemis- ja hakemisrumbat, harrastukset, kaverikyläilyt, vanhempainillat, vasukeskustelut sun muut töiden ja kotitöiden lisäksi?

Miehen saa tekemään asioita kun avaa suunsa ja pyytää. Meillä käytiin tämä keskustelu työnjaosta siinä vaiheessa kun menin takaisin töihin ja ihan hyvin on mennyt. Aikuisten ihmisten luulisi osaavan keskustella asioista.

Mulla on sitten varmaan tosi haastavat lapset. En erityisesti nauttinut kolmen vuoden kotona olosta. Jotenkin mua rassaa sellainen, ettei mulla ollut mahdollisuutta tehdä yhtäkään asiaa rauhassa loppuun. Kotona oleminen on sellaista jatkuvaa läsnäoloa 24/7. Mua tarvittiin ihan koko ajan.
Kyllä mulle duunissa oleminen on huomattavasti helpompaa. Mieheni on myöntänyt rehellisesti, että se olisi seonnut kolmen vuoden koti-isyyteen.
Toisille se on varmaan paljon helpompaa, kuin toisille. Mulla hermo lepää töissä. Täällä on hiljaista, saan tehdä työni rauhassa, kukaan ei keskeytä eikä pyydä kokoaikaa jotain. Ahh tätä hiljaisuutta.

 

[AivanSama]

Joo.

Ei kande ottaa niin laiskaa miestä joka vaan käy töissä matkoineen 12h/päivä. Duunissa se vaan lepää ja autolla ajelee sata kilsaa päivässä yksin ja ihan vaan huvikseen. Lauantai- aamunakin tommoinen sika tahtoo nukkua edes yhdeksään, eikä innostu siitä, et jos seittemältä imuroitais ja sit vaihdettais talviverhot, niin ehdittäis koko perheen voimin yhdeksäksi alennusmyynteihin.

Jos se paska äijä sit nukkuukin ysiin, niin siinä on koko viikonloppu pilalla.

Kengänkuva perseelle.

Mutta sä varmaan myös osaat ottaa huomioon sen, että sun vaimo hoitaa koko kodin ja lapset ihan yksin ja koko sen ajan, kun sä olet poissa? Se todennnäköisesti nököttää himassa lasten kanssa suurimman osan ajastaan. Osaatko sä sitten välillä ottaa huomioon sen, että se haluais joskus päästä ihmisten ilmoille? Tai sen, että sekin voi olla väsynyt ja haluaa nukkua joskus ysiin?

 

[Oisku]

Riippuu varmaan paljon työstä ja lapsesta. Kollega tuossa juuri yksi päivä kehui kuinka ihanaa on ollut kun ei ole tarvinnut kertaakaan puolison kotiin jäätyä siivota tai tiskata ja ruokakin yleensä valmiina kotiin tullessa. Heidän lapsensa toisaalta yli-helppo. Nukkunut alusta alkaen yönsä, leikkii itsekseen ja nukkuu 1-2 päiväunet päivässä. Kukapa ei saisi pidettyä kotia siistinä, jos päivässä on 3-4h luppoaikaa.

Pitkälti myös priorisointikysymys. Jokainen saa uuvutettua itsensä liioilla vaatimuksilla, kuten sillä että imuroidaan joka päivä, ikkunat pestään useamman kerran vuodessa jne. Jos lapsi valvottaa edellisen yön niin seuraavana päivänä voi ottaa rennommin. Ei ole pakko juuri sinä päivänä luututa lattioita, kukaan ei ole siihen kuollut että jossain nurkassa on muutama pölypallo pari päivää. Jos vauva haluaa olla koko ajan sylissä, on keksitty kaikenlaisia kantovälineitä avustamaan tässä hommassa. Ruuanlaitto ei vie tuntitolkulla aikaa jos tekee ihan perussapuskaa ja sen verran että siitä riittää seuraavan päivän lounaaksikin.

 

[AivanSama]

Jooh, lisäänpä vielä sen verran, että... Joillakin toki voi olla erityislapsia eikä sen vuoksi ehdi noita kaikkia päivän aikana yksin tehdä.

Mutta ihan normiperheessä sen mun mielestä kyllä pitäisi onnistua. Ja jos joskus tulee se hankalampi päivä (vaikkapa oksennustaudin täyteinen) niin varmasti mies auttaa kun pyytää.

Ja toki oletan, että mies viettää aikaa lasten kanssa illalla työstä kotiuduttuaan.

Jos kodinhoito on palkkatyöhön verrattavaa ja miehen siis kuuluu auttaa joka ilta, niin saako mies myös pyytää naista auttamaan työssään? "Sori, kulta, meillä on hiukka kiirus töissä niin mä toin nää sulle iltapuhteiksi, aamulla pitää olla valmista".

Voidaan myös miettiä, miksi miehen työ loppuu työpäivään ja sinun jatkuu pitkälle iltaan ja yöhön?
Itse koin asian niin, että kun olin lasten kanssa himassa, hoidin lapset. Se oli mun duuni. Toki tein ohella kotihommia ym. Se mitä jäi tekemättä, tehtiin yhdessä miehen töiden jälkeen.
Mä en henk. koht. Voi sietää sitä, että kämppä on ihan pommin jäljiltä ensimmäisenä aamulla. Alkaa heti ottamaan aivoon. Toki se on varmaan mun heikkous, mutta ahdistun suuresti mittavasta epäjärjestyksestä, likaisista astioista ja pitkin kämppää lojuvista vaatteista ja leluista.
Itse koin raskaana kotona olemisen. Eritoten henkisesti.

 

[itestähän]

Mutta sä varmaan myös osaat ottaa huomioon sen, että sun vaimo hoitaa koko kodin ja lapset ihan yksin ja koko sen ajan, kun sä olet poissa? Se todennnäköisesti nököttää himassa lasten kanssa suurimman osan ajastaan. Osaatko sä sitten välillä ottaa huomioon sen, että se haluais joskus päästä ihmisten ilmoille? Tai sen, että sekin voi olla väsynyt ja haluaa nukkua joskus ysiin?

me pörräillään paljon junissa ja käydään erikaupungeissa museoissa heurekassa ja tee sillain itelläkin virkeetä käydään rafloissa kahviloissa laivoja tsiikailemassa vanhoja junia ihmetellään juna asemilla huiskutellaan ja tunneleita ihastellaan kaikkea uutta niin itekkin innostuu. tarinaa vai marinaa

 

[Mies..]

Ex valitti mulle suhteen aikana samoista asioista, olin kuulemma tosi laiska ymym
Totuus oli se että tein +70% kotitöistä kaikki miesten työt ja kävin vielä töissä kaiken muun lisäksi.. Kaikkein huvittavinta tässä hänen elämä on raskasta vinkumisessa oli se että jokainen meidän lapsi on nukkunut suunnilleen synnäriltä asti +8h putkeen öisin.

 

[TiiBii]

Voidaan myös miettiä, miksi miehen työ loppuu työpäivään ja sinun jatkuu pitkälle iltaan ja yöhön?
Itse koin asian niin, että kun olin lasten kanssa himassa, hoidin lapset. Se oli mun duuni. Toki tein ohella kotihommia ym. Se mitä jäi tekemättä, tehtiin yhdessä miehen töiden jälkeen.
Mä en henk. koht. Voi sietää sitä, että kämppä on ihan pommin jäljiltä ensimmäisenä aamulla. Alkaa heti ottamaan aivoon. Toki se on varmaan mun heikkous, mutta ahdistun suuresti mittavasta epäjärjestyksestä, likaisista astioista ja pitkin kämppää lojuvista vaatteista ja leluista.
Itse koin raskaana kotona olemisen. Eritoten henkisesti.

Miksi mun työ olisi jatkunut pitkälle yöhön? Sanoinhan, että oletan miehen olevan lastenkin kanssa. No okei, iltapala, sen järjestäminen on kai vielä pakollinen kotiaskar mutta ne muut todella voi jättää aamuksi.

Ja jos taas haluaa yhteisen illan siivoamiseen pilata niin se on kyllä oma eikä miehen vika. Minusta.

Ja joo. Mäkin kaipasin aikuiskontakteja ja sitä että pääsee edes hetkeksi YKSIN jonnekin. Monesti päivällisen jälkeen lähdinkin kauppareissulle. Tai ennen päivällistä juoksulenkille. Eikä sekään vaatinut mieheltä kuin lasten kanssa olemista ja hieman avustamista syömispuuhissa.

 

[AivanSama]

me pörräillään paljon junissa ja käydään erikaupungeissa museoissa heurekassa ja tee sillain itelläkin virkeetä käydään rafloissa kahviloissa laivoja tsiikailemassa vanhoja junia ihmetellään juna asemilla huiskutellaan ja tunneleita ihastellaan kaikkea uutta niin itekkin innostuu. tarinaa vai marinaa

Mun mielestä on ihanaa, kun joku jaksaa olla noin aktiivinen.
Mä näin hankalana vauvan ja kaksivuotiaan kanssa menemisen museoon. Kahvilassakin tuntui sille, ettei aikani riittänyt vauvan hyssyttelyyn ja vilkkaan kaksivuotiaan perässä juoksemiseen. Tuntui sille, että häiritsin enemmänkin muita asiakkaita. Eikä mun lapset erityisemmin nauttineet kahvilassa olosta. Enemmän niitä näytti ketuttavan. Ostarit oli aivan helvetistä, kumpikaan ei viihtynyt rattaissa pätkääkään, vaikka yritin mitä. Vauva halusi syödä tunnin välein ja mä koin epämukavaksi vetää hinkit esiin ties missä. Sitten kun vauva vähän kasvoi, niin siitäkin tuli suhteellisen vilkas. Koin epämukavaksi ajatuksen, että olisin lähtenyt niiden kanssa vaikkapa juna- asemalle katselemaan junia. Tiedä mitä ne olis kerenneet tekemään.

Meillä lasten ikäero on aika pieni, ja se rajoitti aikalailla sitä kaikkea, mitä saattoi tehdä. Tai näin minä ainakin asian koin.

 

[Pessimisti]

Mitenkähän toimisi jonkinlainen vuorosysteemillä pyörivä vapaa-ilta järjestely? Vaikka, että molemmilla olisi tietyt illat viikosta jolloin ei ole minkäänlaisia lapsiin tai kodinhoitoon liittyviä velvotteita ja saa mennä ja tulla niin kuin haluaa? Sillä tavallahan molemmilla olisi aikaa harrastaa, shoppailla, nähdä kavereita tai vaikka istua perse homeessa sohvalla, ilman että toisella olisi oikeutta nähdä asiasta vaivaa.

 

[itseään arvostava nainen]

Tapaat miehen, alatte seurustella, muutatte yhteen, mies ei tiskaa, eroatte. Tapaat uuden miehen, seurustelette, muutatte yhteen, mutta mies ei suostu laittaan ruokaa joka toinen päivä, suhde tuhoontuomittu, eroatte. Ja kierto alkaa alusta... Jos sulle oikeesti kelpaa vain herra täydellinen, voi jäädä lapset saamatta kokonaan kun ei miestä löydy. Toisille lapset ovat tärkeämpi kuin täydellinen parisuhde jolla retostella, näinkin voi olla. Kaikki ei vaan löydä sitä oikeaa. Tosin siinä oon samaa mieltä, että turha tulla tänne itkeen omaa valintaansa... Elämä on kompromisseja!

Toiset haluaa tehdä lapset kunnon miehen kanssa eikä minkään luuserin. Mutta jos joillekin riittää että saa jonkun miehen siittämään lapset niin ok, turha vaan sitten muille valittaa. Mulle ei olisi riiittänyt, eikä mun tarvinnut tyytyä vähään. Eikä tarvinnut muuttaa yhteen eikä edes seurustella kun yhden miehen kanssa joka oli se hyvä mies ja lopullinen valinta, kyllä ne huonot karsiutui pois jo ihan alussa.

 

[AivanSama]

Miksi mun työ olisi jatkunut pitkälle yöhön? Sanoinhan, että oletan miehen olevan lastenkin kanssa. No okei, iltapala, sen järjestäminen on kai vielä pakollinen kotiaskar mutta ne muut todella voi jättää aamuksi.

Ja jos taas haluaa yhteisen illan siivoamiseen pilata niin se on kyllä oma eikä miehen vika. Minusta.

Ja joo. Mäkin kaipasin aikuiskontakteja ja sitä että pääsee edes hetkeksi YKSIN jonnekin. Monesti päivällisen jälkeen lähdinkin kauppareissulle. Tai ennen päivällistä juoksulenkille. Eikä sekään vaatinut mieheltä kuin lasten kanssa olemista ja hieman avustamista syömispuuhissa.

Kadehdin sitä, että voit jättää kaikki askareet rauhassa aamuun. Mun mies on sellanen ryjäläjä, että se on aika kykenemätön korjaamaan edes omia jälkiään, usein myös lasten jälkeen saa siivota ja kerätä kamoja. Jatkuvasti.
Mun päivä menee persiilleen, jos heti aamulla herätessä kämppä muistuttaa kaatopaikkaa. Mä en myöskään pysty lähtemään himasta, jos kämppä jää siivottomaksi. Se ei tarkoita sitä, että mä pesen lattiat päivittäin ja kuljen pesuainepullo kädessä aamusta iltaan. Mä vaan kaipaan järjestystä.

 

["hih"]

Tapaat miehen, alatte seurustella, muutatte yhteen, mies ei tiskaa, eroatte. Tapaat uuden miehen, seurustelette, muutatte yhteen, mutta mies ei suostu laittaan ruokaa joka toinen päivä, suhde tuhoontuomittu, eroatte. Ja kierto alkaa alusta... Jos sulle oikeesti kelpaa vain herra täydellinen, voi jäädä lapset saamatta kokonaan kun ei miestä löydy. Toisille lapset ovat tärkeämpi kuin täydellinen parisuhde jolla retostella, näinkin voi olla. Kaikki ei vaan löydä sitä oikeaa. Tosin siinä oon samaa mieltä, että turha tulla tänne itkeen omaa valintaansa... Elämä on kompromisseja!

Entä jos nainen ei halua laittaa ruokaa? Miksi miehellä olisi oikeus olla hoitamatta velvollisuuksiaan, jos ei naisellakaan ole?

 

[AivanSama]

Mitenkähän toimisi jonkinlainen vuorosysteemillä pyörivä vapaa-ilta järjestely? Vaikka, että molemmilla olisi tietyt illat viikosta jolloin ei ole minkäänlaisia lapsiin tai kodinhoitoon liittyviä velvotteita ja saa mennä ja tulla niin kuin haluaa? Sillä tavallahan molemmilla olisi aikaa harrastaa, shoppailla, nähdä kavereita tai vaikka istua perse homeessa sohvalla, ilman että toisella olisi oikeutta nähdä asiasta vaivaa.

Voi kun saiskin istua perse homeessa sohvalla ja katsoa paskasarjoja Useimmiten ne kaksi riiviötä kyllä järjestää asiat niin, että se on käytännössä mahdotonta.

 

[TiiBii]

Mitenkähän toimisi jonkinlainen vuorosysteemillä pyörivä vapaa-ilta järjestely? Vaikka, että molemmilla olisi tietyt illat viikosta jolloin ei ole minkäänlaisia lapsiin tai kodinhoitoon liittyviä velvotteita ja saa mennä ja tulla niin kuin haluaa? Sillä tavallahan molemmilla olisi aikaa harrastaa, shoppailla, nähdä kavereita tai vaikka istua perse homeessa sohvalla, ilman että toisella olisi oikeutta nähdä asiasta vaivaa.

No mut eihän se nyt noin voi toimia! Siiskun on se miehen vapaailta, niin nainen puunaa ja ahkeroi ja siivoaa ja pyykkää ja...

...sit kauhea jäpätys, kun naisen vapaaillan jälkeen illan tiskit olivatkin vielä aamulla tiskipöydällä. Eikä oltu sukkiakaan järjestetty pareittain pyykkinarulle.

 

[(Laura)]

Perheen tilanteet on erilaisia. Silloin kun olin kotona vauvan ja kolme vuotiaan kanssa, oli mies töissä fyysisesti raskaissa hommissa ma-pe 7-16. Miehen homma oli käyttää koira aamulla koska kahden pienen kanssa ulkoilu venyisi liian pitkälle koiraa ajatellen, eli mies herää ennen kuutta ja tulee kotiin puoli viiden maissa ja ekana vie koiran taas ulos..

Mieskin herää yöllä vauvan kanssa vaikka minä imetän. Nukkuu siis katkonaista unta vaikka ei tarvitse nousta fyysisesti ylös syöttämään. Pitäisikö sen miehen jaksaa vielä ilta tehdä kotitöitä kun mamma menee lepäämään vaika kaverille kahville ja muksut jää kans miehelle! Milloin se mies saa levätä, kun kaikille se työ ei ole mikään lepoloma 8h päivässä.. Tottakai äitikin tarvitsee hetken lepoa, mutta ei kait nyt koko iltaa kun mies tulee kotiin tekemään puolet kotitöistä, jotka tulee siis päivätyön päälle..

Vauva arki on raskasta jonkun aikaa. Parempi kun ei ota liikaa paineita siitä kuinka paljon tulisi olla omaa aikaa ja hyväksyy tilanteen että hetken sitä on vähemmän tai ei olenkaan koska on itse halunnut tilanteen jossa on pieniä lapsia.. Itse sain helpotusta kun laskin tasoa siivouksen ja ruuan suhteen. Puolivalmis ruoka on ihan hyvää ja kaksi päivää voi syödä samaa. Joka nurkkaa ei tarvitse siivota joka viikko ja ulkoilut menee pienten kanssa omalla pihalla ilman jokapäiväisiä virikkeitä ja oppimistapahtumia..

Nyt kun molemmat on töissä, sitä huomaa että energiat valuu töissä. Kotona tehdään puoliksi mitä jaksetaan ja paikataan vapaapäivänä mitä ei olla arkena jaksettu. Nykyisin saa rahalla kaikkea mikä nopeuttaa esim. Siivoamista ja ruoanlaittoa. On kuivuria, höyrykattilaa jossa ruoka kypsyy omia aikojaan, on autot ja kotia ei ole pakko lämmittää puulla (ellei valitse asua niin). Suosittelen jokaiselle väsyneelle et lopettakaa seuraamasta toisten vauva arkea ainakin blogeista, sisustus lehdistä ja facesta. Valtaosa kulkee verkkareissa tukka ponnarilla ja kotona on läjä pyykkiä sohvalla. Tämä on ihan ok. Ei tarvi suorittaa niin kaikki ehtii levätä vähän joka päivä.