Itse oon muuttanu mieheni kanssa yhteen seurusteltuamme 3kk. Kihloihin mentiin puolessa vuodessa ja nyt takana 12 vuotta ja 2 lasta. Silti, se, että lapset olis tullu kuvioihin heti suhteen alussa, olis musta ollu aika epätoivottavaa. Mulla on kavereita, joilla on tullu lapsi heti suhteen alussa ja heillä on kyllä mennyt hyvin, mutta kyllä näistä pariskunnista toisinaan heijastuu se, ettei heillä ole koskaan ollut aikaa elellä ihan vaan kaksin ja nauttia oarisuhdeajasta. On täytynyt heti alkaa miettimään vastuuta pienestä, on täytynyt heti sukeltaa vastuullisen aikuisen rooliin, panna elämä sille mallille, että se kantaa kolme kahde sijaan jne. TYöt, asumiset, autoto, kaikki mietitty heti uusiksi. On luoettu vauva-asiaa ja valmistauduttu lapsiperhe-elämään sen sijaan, että olisivat voineet syventyä ihan vaan toisiinsa ja yhdessä oloon. Nämä pariskunnat eivät ole koskaan esim. reissanneet, lomailleet ja saikkailleet yhdessä, ja kyllä heidän jutuissaan pientä kaihoa on joskus havaittavissa, vaikkeivat tietystikäään lapsiaan pois vaihtaisi ja lapset ovat rakkain asia heille maailmassa.
En vaihtaisi pois mun ja miehen keskinäisiä vuosia suhteen alussa. Me ollaan reissattu maita ja mantuja, menty maailman ääriin, nähneet ja kokeneet uskomattomia, jännittäviä ja kauniita asioita ydessä. Silti olemme saaneet nauttia lapsistakin ja lapsiperhe-elämästä. Mutta siitä vasta sen jälkeen, kun on saatu rauhassa nauttia romanttisesta ja menevästä yhteisestä elämästä, siitä, että olemme saaneet omistautua vain toisillemme. Tässä suhteessa siis ymmärrän kauhistelun siitä, kun jollekulle tulee vauva heti suhteen alussa. En usko, että ne liitot kestäisivät lyhyempään, mutta uskon kyllä, että se yhteinen aika jää kovin lyhyeksi ja se on tavallaan menetys se. Kyllähän sitä eläkeiässä ehtii taas kaksin nöpöttää, mutta siinä ei ole niitä samanlaisia perhosia ja toistensa tunnustelua, vatsanpohjasta asti ottavia tunnelatauksia kuin ajassa, jolloin on juuri tavattu. Nuo alkuajat ovat niin ihanat, ensimmäiset yhteiset vuodet. Toki nämä jälkimmäisetkin, mutta sitä samaa myllerrystä on aina yhtä ihana muistella ja olen iloinen, etteivät sitä varjsotaneet ajatukset lasten huolentimisesta, rauskauteen liittyvät pelot, pelot siitä, pärjätäänkö ja jaksetaanko lapsiperheenä jne.
