tässä taas mun patoumat, pakko johonkin purkautua...

[jadal]

Eli nyt alan olla siinä pisteessä, että mun olis pakko keksiä jokin keino saada nuo appivanhemmat lähtemään ja pysymään poissa. syynä se, että näiden vierailujen takia alan ite olla kohta ihan osasto-kunnossa, ja tässä en nyt tosiaan tarkoita synnytys osastoa, valitettavasti.
viikon ovat nyt meillä olleet, ja ilmeisesti aikovat juhannuksena käydä kotonaan, ja tulevat sitten takaisin. :headwall:
Onhan niistä ihan oikeasti apua, mutta se on niin stressaavaa, kun ei voi olla ihan vapaasti omassa kodissa, kun tuntuu siltä, että itse olisi vain käymässä vieraana. Hyvää he vain tarkoittavat, ja se tästä tekeekin niin vaikeaa, kun en halua heitä loukata millään tavoin. Eivät he tahallaan mun hermoille käy.
Mä en vaan kestä sitä, ettei hetkeäkään ole omaa rauhaa, ja joku toinen on täällä päättämässä mitä on ruoaksi ja mihin aikaan, milloin kuopus nukkuu päiväunet ja missä, milloin miehen siskonlapset tulevat meille jne... Kun mistään ei kysytä, että mitäs mieltä me ollaan.

Miestä he tuntuvat pitävän vielä pikkupoikana (no joissain asioissa ihan aiheesta ), ja muistuttavat meitä asioistamme jotka kyllä osaamme itsekin huolehtia, vaikkeivat he sitä uskoisikaan.
Jo se puhe tyyli "MEILLÄ taitaa olla maito loppu, MEILLE pitää ostaa lisää vessapaperia tms." saa jo savun nousemaan korvista! Ihan kuin he asuisivat meillä.

Miehen siskon luona he taas eivät kyläile tähän tapaan koskaan, meillä kun voi touhuta vapaammin kun asumme omakotitalossa, ja sisko rivarissa. Lisäksi miehen sisko ei heitä kovin usein huolikaan heille yöksi, vaan tulee itsekin ennemmin meille tapaamaan vanhempiaan.

Nyt he taas miettivät muuttoa samalle paikkakunnalle, nyt välimatkaa on n,150km, ja mä olen kauhusta jäykkänä. Jos he asuvat lähellä, niin ei varmasti mene päivääkään, etteivät he ole tarjoamassa apuaan. tästä syystä ehdotin jo itse miehelle, että muutetaan me tästä pois, niin hänen vanhempansa voivat vuokrata tämän, niin heillä on kotonaan tarpeeksi touhua, niin ei tarvitsisi meillä sitten ravata koko ajan. Tai en mä tosiaan tota syytä ehdotukselleni kertonut, mutta muuttoa ehdotin kuitenkin. Asutaan kyllä paikassa, joka on todella ihana ja lähellä mun unelmia, mutta siitäkin luovun ilomielin jos nää jatkuvat vierailut loppuu.
Kun niitä olisi edes sama määrä kuin aiemmin, viikonloppu kerran kuussa tai kahdessa, mutta kun nykyään ovat lähestulkoon viikon kerrallan, kuukauden välein.


miehellekään en ole tästä puhunut, koska en halua, että hänkään loukkaantuu siitä, etten kestä näitä vierailuita enää, kyseessä on kuitenkin hänen vanhempansa. pitäisi löytää joku niin hienotunteinen tyyli ilmaista tää, ettei mun mielikuvitus siihen riitä

 

[vieras]

siis onko teillä remontointi, rakennus tms. menossa kun ovat teillä auttamassa noin pitkiä aikoja?

 

[mää ymmärrän sua niiiin hyvin]

Meillä hiukan erityyppinen tilanne, mutta silti. Mun äiti ratkaisi aikoinaan asian niin, että sanoi vieraille, että "kyllähän te meillä voitte olla, mutta meillä on kahden viikon matka varattuna juuri silloin". Me sitten vain häivyttiin.

Mutta painin siinä mielessä saman asian kanssa, että mies ei osaa laittaa perhelleen rajoja, ja se on kuitenkin hänen tehtävänsä. Asia on sitten kääntynyt niin, että minä ole vittumainen ämmä. Sanon suoraan, että "meillä toimitaan näin. Piste."

:superhali:

 

[Ninniliina]

Siis vieläkö ne on teillä
No ajattele sitä niin: jos tosiaan vaan tarkoittavat ihan hyvää ja haluavat olla avuksi, niin silloin aikuisien ihmisten pitää tajuta, että et jaksa moista ja voit siis ihan hyvin ottaa asian puheeksi. Olis tietysti suotavaa, että seisoisitte miehen kanssa molemmat sen mielipiteen takana, ette jäis yksin. Älä oikeesti nyt mieti sitä, että loukkaatko heitä vai et - mun mielestä he tossa sun ja teidän perheen yksityisyyttä loukkaa ja rajusti.

Ja pidä ihmeessä omista unelmistasi kiinni. Jos tosiaan on IHAN pakko muuttaa niin sitten, mutta kyllä sun mun mielestä pitäis ensin keskustella asiasta ja kunnolla.

 

[Williviini]

Sun pitää oppia sanomaan ei!

Ja tietty sdun pitää ihan ekaks JUTELLA ukolles!

 

[mää]

Tuollaiseen ei oikeesti auta kuin että sanoo et loppu piste. Mutta miehen pitää olla samalla linjalla

 

[Terhikki]

Kyllä mä nyt sinuna vaan keksisin ihan minkä vain keinon sanoa asiasta suoraan; ei tuossa ole enää järkeä.

Meillä ei juuri ikinä käy yövieraita, ja jos joskus on ihan syystä ollut niin se on max yksi yö mihin mä suostun (toki asuntokin nyt aika pieni) juuri tuosta syystä että tuntisin itseni vieraaksi omassa kodissani.

Kyllä sun täytyisi nyt vaan keinolla millä hyvänsä sanoa ensin miehellesi ja sitten joko hän tai te yhdessä puhutte asiasta appivanhemmile.

Käsitelkää vaikka ensin tuo vierailuasia, ja myöhemmin vasta se muuttojuttu - tai sitten hoksaavat itse ettei muutto lähelle olekaan hyvä asia.

...vai voisiko olla niin, että jos asuisivat lähempänä niin eivät sentään teille majoittuisi noin tiiviisti, vaan osaisivat olla vähän etäämmällä kun kuitenkin olette siinä sopivamman etäisyyden päässä?

 

[jadal]

ei tosiaan oo mitään remonttia tai muutakaan. no raskaana oon viimeisillään, ja haluavat olla täällä kun vauva syntyy, ja muutenkin nähdä lapsenlapsiaan.

Yleensäkin mä saan näistä vierailuista tietää viimeisenä, kun ne on jo sovittu.
Sen verran oon saanut suutani aukaistua, että kun tuun synnyttämästä, pitää talon olla tyhjä, että saadaan omalla porukalla tutustua rauhassa vauvaan.

Ehkä mä oon liian kiltti, mutta mä en vaan jotenkin pysty loukkaamaan muita ihmisiä tietoisesti, vaikka se ei tarkoitus olekaan.
Ja tiedän sen, että sanoisi sen miten tahansa, niin kyllä he loukkaantuvat, jos vierailuja vähennetään.

 

[Äiti-Kengu]

No aluksi puhu miehelles.
Kyllä sun on saatava ilmaista oma mielipiteesi asiaan.
Niin ja tohon kyllä te ootte ne henkilöt,jotka päättää milloin teillä syödään,lapset menee nukkuun ym....
jaksuja :hug:

 

[vieras]

Niille pitää oikeesti sanoa suoraan. Ei ihan takuulla tajua mitään vihjeitä tai sellasta voisitteko ystävällisesti :/ vaan että tää on mun koti tossa on teille ovi. Tulee mieleen että kun kerrot niiden pitävän miestäsi lapsena niin takuulla pitävät myös sinua jotenki vajaavaltaisena siis lapsena.

 

[jadal]

Kyllä mä nyt sinuna vaan keksisin ihan minkä vain keinon sanoa asiasta suoraan; ei tuossa ole enää järkeä.

Meillä ei juuri ikinä käy yövieraita, ja jos joskus on ihan syystä ollut niin se on max yksi yö mihin mä suostun (toki asuntokin nyt aika pieni) juuri tuosta syystä että tuntisin itseni vieraaksi omassa kodissani.

Kyllä sun täytyisi nyt vaan keinolla millä hyvänsä sanoa ensin miehellesi ja sitten joko hän tai te yhdessä puhutte asiasta appivanhemmile.

Käsitelkää vaikka ensin tuo vierailuasia, ja myöhemmin vasta se muuttojuttu - tai sitten hoksaavat itse ettei muutto lähelle olekaan hyvä asia.

...vai voisiko olla niin, että jos asuisivat lähempänä niin eivät sentään teille majoittuisi noin tiiviisti, vaan osaisivat olla vähän etäämmällä kun kuitenkin olette siinä sopivamman etäisyyden päässä?

näin itsekin joskus ajattelin, että jos asuisivat lähempänä, eivät varmaan meillä niin usein majailisi, mutta nyt epäilen sitä suuresti.

 

[minna]

pakko tähän kommentoida että meitä ei oo juuri koskaan kukaan auttanu, joten en varmaan tajua ees sitä vitutuksen määrää mikä tollasesta voi koitua..ajattelen vaan että oisvat ilosia että on apua..3lasta meilläkin on,eikä juuri mitään apua oo koskaan mistään tullu.

 

[vieras]

Ei hyvänen aika :headwall: mitä liikkuu sellaisten vanhempien mielessä, jotka tuppautuvat tuolla tavoin AIKUISTEN lastensa elämään, lähes asuvat lapsen perheen kotona? En katsois enää päivääkään; kyllä heidän täytyy käsittää, että te olette perhe ja pärjäätte keskenäänkin, ja aina paremmin pärjäätte jos saatte pitää yksityisyytenne!!!

en tiedä, mä varmaan järjestäisin kiusallanikin noloja tilanteita niin, että tajuaisivat viimein, että ovat todellakin ylimääräisiä kotonamme. Äänekästä sekstaamista, vaikka

 

[Williviini]

Hei haloo juttele sille miehelles. Täytyyhän teidän tuollaisista asioista pystyä juttelemaan!
Jospa ukkos ajattelee että olet tyytyväinen apuun... eikä tajua ollenkaan oikeaa asianlaitaa.
Ja ihan miten vaan, jutelkaa!

 

[mää ymmärrän sua niiiin hyvin]

Jos olet viimeisillään raskaana niin ehkä on hyvä, että he ovat vahtimassa isompia lapsia kun olet laitoksella? Mutta tosiaan pesimisrauha pitää saada. Pidä siitä kiinni! Ja jatkossa: kyllä se on niin, että sinulla on oikeus tuntea pystyväsi hengittämään vapaasti. Se on SINUN kotisi. Meillä isovanhemmat on läheisiä lasten kanssa, mutta kyllä nyt perkele kerran viikossa pitää riittää näkemisiä. Jos asuisivat kauempana niin viikonloppu silloin tällöin. Vieraat alkavat haisemaan 2 yön jälkeen. Niin se vain on.

Jos ei muuta niin kilahda kunnolla kerran. Vaihtoehtona on, että kärsit seuraavat 20 vuotta. Elämä on valintoja´.

Mun olisi pitänyt olla tiukempi alusta asti. Nyt se on vaikeampaa, mutta pysyn tiukkana,

 

[m]

pakko tähän kommentoida että meitä ei oo juuri koskaan kukaan auttanu, joten en varmaan tajua ees sitä vitutuksen määrää mikä tollasesta voi koitua..ajattelen vaan että oisvat ilosia että on apua..3lasta meilläkin on,eikä juuri mitään apua oo koskaan mistään tullu.

Hatun nosto pärjäämiselle ilman tukiverkkoa! Mä en pärjäis edes tähän yhden kanssa. Tehdään testi: mä tulen teille päiväksi vittuilemaan hyväntahoisesti siitä miten sun kaapit on väärin järjestetty ja määrän kaikesta niin alkaa ymmärrystä herumaan

 

[jadal]

Sitä en tosiaan kiellä, etteikö heistä oikeasti apuakin olisi. Joissain asioissa tarvitsenkin täällä apua.
Mutta, olisin saanut avun järjestymään omalla tavallani, niin, että kuitenkin olisin "herra talossani".
Synnytyksen ajaksi oli hoitajakin sovittu, no nyt pääsee siinä mielessä helpommalla, ettei tarvitse kuin herättää anoppi kun lähtö tulee, siis jos yöllä syntyy.

Itse asiassa jo parivuotta sitten puhuin miehelle, mutta asiaan ei silloin tullut muutosta. jotenkin kai sitä pitäis yrittää puhua. pelkään vaan, että lopulta käy niin, ettei kenelläkään ole hyvä mieli

 

[vieras]

Sitä en tosiaan kiellä, etteikö heistä oikeasti apuakin olisi. Joissain asioissa tarvitsenkin täällä apua.
Mutta, olisin saanut avun järjestymään omalla tavallani, niin, että kuitenkin olisin "herra talossani".
Synnytyksen ajaksi oli hoitajakin sovittu, no nyt pääsee siinä mielessä helpommalla, ettei tarvitse kuin herättää anoppi kun lähtö tulee, siis jos yöllä syntyy.

Itse asiassa jo parivuotta sitten puhuin miehelle, mutta asiaan ei silloin tullut muutosta. jotenkin kai sitä pitäis yrittää puhua. pelkään vaan, että lopulta käy niin, ettei kenelläkään ole hyvä mieli

Kannattaa siis miettiä onko niistä appivanhemmista tuleva hyöty suurempi kuin niiden tuottama harmi

 

[minna]

pakko tähän kommentoida että meitä ei oo juuri koskaan kukaan auttanu, joten en varmaan tajua ees sitä vitutuksen määrää mikä tollasesta voi koitua..ajattelen vaan että oisvat ilosia että on apua..3lasta meilläkin on,eikä juuri mitään apua oo koskaan mistään tullu.

Hatun nosto pärjäämiselle ilman tukiverkkoa! Mä en pärjäis edes tähän yhden kanssa. Tehdään testi: mä tulen teille päiväksi vittuilemaan hyväntahoisesti siitä miten sun kaapit on väärin järjestetty ja määrän kaikesta niin alkaa ymmärrystä herumaan

no joo,tokihan se nyt riippuu ihan siitäkin millanen se anoppi on.omani voisin ottaa sillontällön meille avuksi..

 

[yksinkö]

Oletko sä sanonut niille asiasta?
tossa vaiheessa olisin sanonut asiallisesti et hei me tahdottaisi vähän omaa aikaa voitteko lähteä..jos ottaa herneen niin asialle ei sitten vaan voi mitään,en mä rupeis elään tollaisessa vain sillä et niistä on apua lastenhoitoon yms eli voin vain hyötykäyttää niitä silloin kun tahdon..
eli suu auki ei kai tossa muu auta tai sitten vaan jatkat tänne purkautumista vielä kauan

 

[HeviäPRKLE]

Kyllä sun nyt pitäis ensisijaisesti jutella miehesi kans, ja miehes pitää sanoa vanhemmilleen miten asiat on! Hyi kun aivan puistattaa ajatus että omat appivanhemmat olis tässä viikkotolkulla kuppaamassa-niin mukavia ihmisiä kuin ovatkin!

 

[jadal]

hyötyä on, mutta eivät hee tee mitään sellaista, mitä en saisi itsekin järjestymään, ja ennen kaikkea omalla tavallani.
En mä kestäisi edes omaa äitiäni täällä tuollaisia aikoja, vaikka meillä onkin todella hyvät välit.

 

[Huuhkajatar]

Pakko sun on sanoa asiasta miehelle, eihän tuo tajua että sinä et tunne oloasi kotoisaksi heidän kanssaan. Hänelle he ovat kotiväkeä, ei vieraita.

Minä en kyllä kestäisi noin pitkiä vierailuja, jos ei muuten tajuttaisi että vieraat ja kala haisevat kahdessa päivässä, niin häipyisin itse kunnes tajuavat lähteä kotiinsa.

 

[jänniä vanhempia]

onko ne jo eläkkeellä,kun joutaavat teillä olemaan?

 

[,,,,]

hyötyä on, mutta eivät hee tee mitään sellaista, mitä en saisi itsekin järjestymään, ja ennen kaikkea omalla tavallani.
En mä kestäisi edes omaa äitiäni täällä tuollaisia aikoja, vaikka meillä onkin todella hyvät välit.

nyt todella alat puhumaan sille miehellesi. Ajattele kun patoat asiaa sisälläsi. Mikä on tilanne kahden vuoden päästä?