Tässä taas sellaisia tunteita, joista ei varmaan saisi puhua ääneen.

["hohhoijaa"]

Kotiäitiys alentavaa? Tulee heti mieleen että haluat ulkopuolisilta hyväksyntää, jota saat ehkä työssäsi. Ja ikä ei ole mikään tae kypsälle vanhemmuudelle ( sitäkään ei varmaan saisi ääneen sanoa, mutta ei kiinnosta ) Ja en ole ajatellutkaan että omien lasten hoitaminen on niiden passaamista!

Ehkä sulla on sekin sekaisin, että mikä on lapsen hoitoa/kasvattamista ja passaamista. Lisäksi itse tekstissäsi alennat niitä, joille omien lasten hoito ei ole pakkopullaa

 

["mie"]

[QUOTE="vieras";26098662]Otappa pois ne mustavalkoiset lasit ja herää todellisuuteen. Tai no, minkäs sille mahtaa kun näillä mammoille ei tunnu olevan kuin 100% kotiäitiys tai 100% työssä olo.

Vaihtoehtojakin on kato =) Mun elämä sisältää muutakin kun lapset ja miehen. Olen pahoillani, jos sun mittoihin ei mahdu kun jompikumpi.[/QUOTE]

Anteeksi, kenelle se ei mahdu?

On olemassa sellainenkin vaihtoehto kuin työ- ja osa-aikainenkin työ. Ja työssä käynti jossa molemmat vanhemmat tekee lyhennettyä työaikaa.

Ja tiedätkö, lapset ei mene siitä pilalle =)

 

[-]

Niin ja onhan tänne tullut paljon asiallisiakin vastauksia. Kiitos niistä!

 

["mama"]

Aijaa. No minun lapsistani ei kyllä tuollaista palautetta ole koskaan tullut, mitä ovat isommat aikaisemmin hoidossa olleet ja nykyään kerhossa ja koulussa. Ei ole kukaan koskaan sanonut, että olisivat lyöneet tms. ketään. Aina on tullut palautetta, että sopeutuvat hyvin ryhmään, ovat sosiaalisia ja toiset huomioon ottavia suosittuja kavereita.

Harva tuntui ymmärtävän pointtini tässä jutussa. Se ei suinkaan ollut lasteni käytös vaan minun tuntemukseni normaalista lapsiperhe-elämästä. Ja tuo läpsiminenkin, mihin moni tarttui, oli aika karrikoitu esimerkki ja erittäin harvinaista (tapahtunut varmaan kaksi kertaa raivarin yhteydessä).

Mutta ainahan täällä palstalla käy näin, että tartutaan ihan epäolennaiseen ja viestin pääasiallinen sisältö jää toisarvoiseksi. Mutta tarvitseehan se muidenkin tietysti omaa epävarmuuttaan ja pahaa oloaan johonkin purkaa.

Se lasten käytös nimenomaan aiheuttaa osaltaan sinun tuntemuksesi, juurihan niin kerroit. Kerroit myös että lapsesi läpsivät ja puhuvat sinulle rumasti. Mehän emme voi tietää mitä perheessäsi tapahtuu vaan kommentoimme sen mukaan mitä kerrot ja kertomasi perusteella sai juurikin sen kuvan että tuo on lähes jokapäiväistä. Siksi kommentoin siitä että lapsia pitää myös kasvattaa koska tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää keneltäkään.

 

[-]

[QUOTE="hohhoijaa";26098680]Kotiäitiys alentavaa? Tulee heti mieleen että haluat ulkopuolisilta hyväksyntää, jota saat ehkä työssäsi. Ja ikä ei ole mikään tae kypsälle vanhemmuudelle ( sitäkään ei varmaan saisi ääneen sanoa, mutta ei kiinnosta ) Ja en ole ajatellutkaan että omien lasten hoitaminen on niiden passaamista!

Ehkä sulla on sekin sekaisin, että mikä on lapsen hoitoa/kasvattamista ja passaamista. Lisäksi itse tekstissäsi alennat niitä, joille omien lasten hoito ei ole pakkopullaa[/QUOTE]

En todellakaan alenna niitä, jotka ovat mielellään kotiäiteinä. Se on ihan oma tulkintasi.

 

[-]

[QUOTE="mama";26098717]Se lasten käytös nimenomaan aiheuttaa osaltaan sinun tuntemuksesi, juurihan niin kerroit. Kerroit myös että lapsesi läpsivät ja puhuvat sinulle rumasti. Mehän emme voi tietää mitä perheessäsi tapahtuu vaan kommentoimme sen mukaan mitä kerrot ja kertomasi perusteella sai juurikin sen kuvan että tuo on lähes jokapäiväistä. Siksi kommentoin siitä että lapsia pitää myös kasvattaa koska tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää keneltäkään.[/QUOTE]

Kirjoitin toki karrikoiden aloituksessani. Mitä olen tuttavaperheitä seurannut, niin ihan samoin niissäkin lapset käyttäytyvät. Ongelma on ennemminkin omissa tuntemuksissani.

 

["minttu"]

[QUOTE="hohhoijaa";26098680]Kotiäitiys alentavaa? Tulee heti mieleen että haluat ulkopuolisilta hyväksyntää, jota saat ehkä työssäsi. Ja ikä ei ole mikään tae kypsälle vanhemmuudelle ( sitäkään ei varmaan saisi ääneen sanoa, mutta ei kiinnosta ) Ja en ole ajatellutkaan että omien lasten hoitaminen on niiden passaamista!

Ehkä sulla on sekin sekaisin, että mikä on lapsen hoitoa/kasvattamista ja passaamista. Lisäksi itse tekstissäsi alennat niitä, joille omien lasten hoito ei ole pakkopullaa[/QUOTE]

Ja sinäkin olet aina vaan rakastanut ehdoitta miestäsi ja omaa äitiäsi? Ikinä et ole tuntenut heitä kohtaa ristiriitaisia tunteita - koska eihän niin saa tehdä, vallakin oma äiti, sehän on maailman pyhin otus?

Mä vähän epäilen... Siitä vaan saa puhua. Miestä saa avoimesti kritisoida ja omaa äitiään. Mutta lapsia, ei herran jestas sentää, ei heistä ei saa tuntea ristiriitaisesti. Ihanaa martyyriyttä.

Läheisistä saa tuntea negatiivisia tunteita - ilman että se vähentää välittämisen tasoa. Jokainen saa joskus väsähtää ja aivot saa tuottaa niitä hetken "aivopieruja" jotka eivät kuitenkaan kuvaa pitkässä juoksussa koko todellisuuden kuvaa.

 

["vieras"]

Harva tuntui ymmärtävän pointtini tässä jutussa. Se ei suinkaan ollut lasteni käytös vaan minun tuntemukseni normaalista lapsiperhe-elämästä. Ja tuo läpsiminenkin, mihin moni tarttui, oli aika karrikoitu esimerkki ja erittäin harvinaista (tapahtunut varmaan kaksi kertaa raivarin yhteydessä).

Mutta ainahan täällä palstalla käy näin, että tartutaan ihan epäolennaiseen ja viestin pääasiallinen sisältö jää toisarvoiseksi. Mutta tarvitseehan se muidenkin tietysti omaa epävarmuuttaan ja pahaa oloaan johonkin purkaa.

Anteeksi väärinymmärräys, mutta sun aloitustekstistä saa kyllä sen kuvan, että olet nimenomaan väsynyt lasten käytökseen ja lasten jatkuvaan palvelemiseen.

 

[Tapiontytär]

He kun ovat käyttäneet sitä kotona lasten kanssa olon ihanuutta tekosyynä omalle tyhmyydelleen, laiskuudelleen ja pärjäämtättömyydelleen työelämässä

En ole tyhmä tai laiska ja työelämässä olen saavuttanut paljon enemmän kuin olisin koskaan uskaltanut kuvitella. Silti, mielummin hoitaisin muksut kotona.

 

["mama"]

Kirjoitin toki karrikoiden aloituksessani. Mitä olen tuttavaperheitä seurannut, niin ihan samoin niissäkin lapset käyttäytyvät. Ongelma on ennemminkin omissa tuntemuksissani.

Ymmärrän toki mitä ajat takaa, mutta asian ydin on juuri se, mikä tuntemuksesi aiheuttaa. Ainakin minun mielestäni. Jos lapsesi tekisivät koko ajan kaiken kuten sinä toivot eikä mikään muukaan asia menisi pieleen, ei kai sinullakaan olisi valittamista tai negatiivisia tuntemuksia?

 

["Piika-äiti"]

Kaikista tunteista saa ja pitää puhua ääneen, mutta jos kotona oleminen tuntuu tuolta, niin onko se sinulle oikea vaihtoehto?

Eikö silloin työelämä tai perusteellinen asennemuutos olisi paikallaan ja helpottaisi elämää?

 

[nellien]

Mua niin raivostuttaa tällaiset kuvailemasi kakarat. Ne tuupataan päivähoitoon kun ei itse viitsitä kasvattaa. Sitten nämä herrantertut mätkivät toisia lapsia minkä kerkiävät ja aiheuttavat melkoista härdelliä päiväkodeissa. Muut lapset jäävät täysin paitsioon kun näitä pellossa eläneitä lapsosia joudutaan koko ajan ohjaamaan miten toimitaan oikein. Huoh. Kaikkien ei vaan pitäisi lapsia hankkia vain siksi että niin on tapana tehdä.

Minua raivostuttaa sinunlaisesi ihmiset, sellaiset joilla eiole ymmärrystä,jotka ei oikeasti tiedä. Kerroppa koulutuksesi?

Kyllä minulla on tuollainen lapsi käytökseltään,mutta kun tuo sinun arvelusi käytöksen syyksi menee ihan metsään, hän ei ole elänyt pellossa,häntä on hyvin luultavasti kasvatettu enemmän kuin muita jotka olivat hänen kanssaan päiväkodissa.

Luettelen tässä alla henkilöt jotka ovat olleet sitä mieltä että lapsen käytös ei ole kasvatuksesta johtuvaa:

-Perheneuvola, 2psykologia,perinnöllisyyslääkäri, sosiaalityöntekijät2kp(joista toinen käyttäytymiseneurologisen sosiaalityöntekijä), neuropsykologi, 2psykiatria.

Mikä se sinun koulutuksesi on jolla sinä kumoat näiden ammattilaisten mielipiteet?

Tunnustatko sen tosiasian että ihmisella on dna? geenit... tiesitkö että ne vaikuttaa muuhunkin kuin silmien ja hiusten väriin?

Mietitään vaikka eläimiä saatko sä kasvatettua apinasta koiran? et. entä kissasta kanaa? et... mistähän johtuu?

 

[nellien]

[QUOTE="mama";26098717]Se lasten käytös nimenomaan aiheuttaa osaltaan sinun tuntemuksesi, juurihan niin kerroit. Kerroit myös että lapsesi läpsivät ja puhuvat sinulle rumasti. Mehän emme voi tietää mitä perheessäsi tapahtuu vaan kommentoimme sen mukaan mitä kerrot ja kertomasi perusteella sai juurikin sen kuvan että tuo on lähes jokapäiväistä. Siksi kommentoin siitä että lapsia pitää myös kasvattaa koska tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää keneltäkään.[/QUOTE]

uu,minkä alan ammattilainen olet? montako haastavaa lasta olet kasvattanu? onko joukossa adhd lapsi? entä autistinen lapsi? dysfasia? vaikeasti kehitysvammainen?

Ai ei, no ehkä sun pitäs sit olla hiljaa kasvattamisesta= siis kun sä suoraan syytät että lasten käytös johtuu kasvatuksesta,mitä se ei useinkaan ole.

Minä itse olen vapaan kasvatusken tulos, täysin kasvattamaton(sillä mielellä mitä sinä ajat takaa) ja tiedätkö mitä, en ikinä kiusannut ketään,en läpsinyt ketään,enkä puhunut rumasti,olin kiltti ja avulias.

Omaa lastani olen kasvattanut kirjaimellisesti hikihatussa(juu kun pidät kiinni 20kg painavasta 7vuotiaasta kun hän yrittää lyödä ja potkia ja purra ja raapia,niin kyllä siinä hiukan hiki tulee.Mutta puhumisesta ei ole mitään hyötyä jos hän menee niin ylikierroksille suuttuessaan), ja hän puhuu rumia, lyö suuttuessaan yms. ei sallittua. Kyllä minä ennakoin,minä kiellän asetan sääntöjen rikkomisesta seuraamusket,pidän niistä kiinni. ja tarvittaessa pysäytän kielletyn toiminnan, ohjaan hyväksyttävään toimintatapaan.

Palkitsen hyvää käytöstä, touhuan lapsen kanssa joka päivä, ja yritän järjestää tilanteita joissa hän saa kokemuksia siitä että hän osaa ja onnistuu=vahvistaa itsetuntoa. hän saa syliä ja haleja. paljon fyysistä toimintaa,koska se laskee hänen levottomuustasoa.

Silti kaikesta huolimatta harjoittelun kohteena on edelleen siirtymät,paikallaan olo,muitten huomioon ottaminen yms sosiaaliset tilanteet.

Mutta niinku neurologiselta sanottiin saattaa vaatia sata tai satoja toistoja,jopa vuosia.

Sit tulee kaltaisesi ymmärtämätön osoittelemaan syyttävällä sormella. ÄLÄ

 

["äiti kolmelle"]

Aijaa. No minun lapsistani ei kyllä tuollaista palautetta ole koskaan tullut, mitä ovat isommat aikaisemmin hoidossa olleet ja nykyään kerhossa ja koulussa. Ei ole kukaan koskaan sanonut, että olisivat lyöneet tms. ketään. Aina on tullut palautetta, että sopeutuvat hyvin ryhmään, ovat sosiaalisia ja toiset huomioon ottavia suosittuja kavereita.

Harva tuntui ymmärtävän pointtini tässä jutussa. Se ei suinkaan ollut lasteni käytös vaan minun tuntemukseni normaalista lapsiperhe-elämästä. Ja tuo läpsiminenkin, mihin moni tarttui, oli aika karrikoitu esimerkki ja erittäin harvinaista (tapahtunut varmaan kaksi kertaa raivarin yhteydessä).

Mutta ainahan täällä palstalla käy näin, että tartutaan ihan epäolennaiseen ja viestin pääasiallinen sisältö jää toisarvoiseksi. Mutta tarvitseehan se muidenkin tietysti omaa epävarmuuttaan ja pahaa oloaan johonkin purkaa.

Minä ymmärsin. Olen todella nauttinut kotiäitivuosistani tämän kolme lasta kolmessa vuodessa -projektin parissa nyt 4,5 vuotta. Nuorin on nyt 1,5v ja NYT alkaa olla noita kuvailemiasi tuntemuksia aina silloin tällöin pinnalla. Se kertoo siitä, että kesän jälkeen todellakin minä palaan töihin ja lapset lähtevät päivähoitoon. Hyvin kasvatettukin 1,5v aloitteleva uhmailija kyllä kokeilee läpsimistä, sanokoot täydelliset naiset ihan mitä hyvänsä. Jos ei muuta niin uhkaavasti kohti sojottava sormi tulee kun jotain kielletään tai sanotaan tiukemmin. Ja 3-4 vuotiaalla on aina jotain pielessä, vaikka kotona ja äidillä olisikin kaikki vallan mainiosti. Jos ei muuta niin sukat on vääränväriset tai kurtussa kumisaappaassa, pikkuhousut hiertää kun pitäis hanskoja pukea yms. Mikä tahansa mukavakin tekeminen saattaa päättyä siihen että äiti on tyhmä, todella palkitsevaa aina välillä eli ei.

Että sen kasvatuksenpuutesyyttelyn voi lopettaa, lapset on lapsia jos ne uskaltavat ja saavat näyttää myös huonommat tunteensa. Paljon huolestuneempi minä olen kun aina välillä kuulee että ei meillä kyllä KOSKAAN läpsitä, itketä, kiukuta, heittäydytä, rassata tai provosoida ketään. Höpöhöpö.

 

["lyyti"]

[QUOTE="äiti kolmelle";26098971]Minä ymmärsin. Olen todella nauttinut kotiäitivuosistani tämän kolme lasta kolmessa vuodessa -projektin parissa nyt 4,5 vuotta. Nuorin on nyt 1,5v ja NYT alkaa olla noita kuvailemiasi tuntemuksia aina silloin tällöin pinnalla. Se kertoo siitä, että kesän jälkeen todellakin minä palaan töihin ja lapset lähtevät päivähoitoon. Hyvin kasvatettukin 1,5v aloitteleva uhmailija kyllä kokeilee läpsimistä, sanokoot täydelliset naiset ihan mitä hyvänsä. Jos ei muuta niin uhkaavasti kohti sojottava sormi tulee kun jotain kielletään tai sanotaan tiukemmin. Ja 3-4 vuotiaalla on aina jotain pielessä, vaikka kotona ja äidillä olisikin kaikki vallan mainiosti. Jos ei muuta niin sukat on vääränväriset tai kurtussa kumisaappaassa, pikkuhousut hiertää kun pitäis hanskoja pukea yms. Mikä tahansa mukavakin tekeminen saattaa päättyä siihen että äiti on tyhmä, todella palkitsevaa aina välillä eli ei.

Että sen kasvatuksenpuutesyyttelyn voi lopettaa, lapset on lapsia jos ne uskaltavat ja saavat näyttää myös huonommat tunteensa. Paljon huolestuneempi minä olen kun aina välillä kuulee että ei meillä kyllä KOSKAAN läpsitä, itketä, kiukuta, heittäydytä, rassata tai provosoida ketään. Höpöhöpö.[/QUOTE]


Juuri näin

Tässä kun katselin vastauksia, niin tuli mieleen, että olisi kiva tietää myös vastaajien koulutus- ja työtausta. Jotenkin vain tuntuu ihan vastaustenkin perusteella, että myös äitien koulutus, työnkuva ja sen antoisuus/haasteellisuus vaikuttaa siihen, viihtyvätkö äidit kotiäitinä vai eivät.

 

["vieras"]

[QUOTE="mie";26098695]Anteeksi, kenelle se ei mahdu?

On olemassa sellainenkin vaihtoehto kuin työ- ja osa-aikainenkin työ. Ja työssä käynti jossa molemmat vanhemmat tekee lyhennettyä työaikaa.

Ja tiedätkö, lapset ei mene siitä pilalle =)[/QUOTE]

Voi herranpieksut sä olet tyhmä..

Btw.. kannustin ap:tä menemään töihin.

Taidat olla just niitä vanhempia jotka hampaat irvessä käyvät töissä ja kokevat huonoa omaatuntoa kun ei jaksa sitten enää lasten kanssa ollakkaan..

Mut huomaappa semmonen, ettei tässä kohtaa ollu kotiäidit vs.työäidit..

 

["mama"]

uu,minkä alan ammattilainen olet? montako haastavaa lasta olet kasvattanu? onko joukossa adhd lapsi? entä autistinen lapsi? dysfasia? vaikeasti kehitysvammainen?

Ai ei, no ehkä sun pitäs sit olla hiljaa kasvattamisesta= siis kun sä suoraan syytät että lasten käytös johtuu kasvatuksesta,mitä se ei useinkaan ole.

Minä itse olen vapaan kasvatusken tulos, täysin kasvattamaton(sillä mielellä mitä sinä ajat takaa) ja tiedätkö mitä, en ikinä kiusannut ketään,en läpsinyt ketään,enkä puhunut rumasti,olin kiltti ja avulias.

Omaa lastani olen kasvattanut kirjaimellisesti hikihatussa(juu kun pidät kiinni 20kg painavasta 7vuotiaasta kun hän yrittää lyödä ja potkia ja purra ja raapia,niin kyllä siinä hiukan hiki tulee.Mutta puhumisesta ei ole mitään hyötyä jos hän menee niin ylikierroksille suuttuessaan), ja hän puhuu rumia, lyö suuttuessaan yms. ei sallittua. Kyllä minä ennakoin,minä kiellän asetan sääntöjen rikkomisesta seuraamusket,pidän niistä kiinni. ja tarvittaessa pysäytän kielletyn toiminnan, ohjaan hyväksyttävään toimintatapaan.

Palkitsen hyvää käytöstä, touhuan lapsen kanssa joka päivä, ja yritän järjestää tilanteita joissa hän saa kokemuksia siitä että hän osaa ja onnistuu=vahvistaa itsetuntoa. hän saa syliä ja haleja. paljon fyysistä toimintaa,koska se laskee hänen levottomuustasoa.

Silti kaikesta huolimatta harjoittelun kohteena on edelleen siirtymät,paikallaan olo,muitten huomioon ottaminen yms sosiaaliset tilanteet.

Mutta niinku neurologiselta sanottiin saattaa vaatia sata tai satoja toistoja,jopa vuosia.

Sit tulee kaltaisesi ymmärtämätön osoittelemaan syyttävällä sormella. ÄLÄ

Taidettiin puhua ihan normaaleista lapsista, ei adhd, dysfasia yms. Tottakai ne ovat asia erikseen hyvänen aika. Älä nyt typeräksi heittäydy. Kasvatuksen puute ei myöskään kaikissa näy rumina sanoina ja läpsimisinä...kuten varmasti ymmärsit mitä tarkoitin, eli jos lapsi käyttäytyy näin, häntä pitää ojentaa ettei niin saa tehdä.

 

["älyhoi"]

[QUOTE="mie";26098641]niin ja jotkut nauttivat elämästä joka sisältää muutakin kuin ukon pasauksen ja lasten kasvatuksen =)

Millanen vajakki sun mies on jos sun pitää sitä palvella? Meillä ainaki mies osaa ite tehä asioita ihan samalla tavalla ku mä, vaikka oonki kotiäiti ni en mä mikään piika/hovimestari täällä ole. Ihan samalla tavalla ihminen ku mieski vaikka käy töissä. Ja vielä sille joka täällä puhu lusmumammoista jotka homeperseitään levittelee ja pitää kotiäitiyttä tekosyynä olla pois töistä, se ei millään lailla liity älykkyyteen. Kuulostat jotenki katkeroituneelta, joku lapseton tai uraäiti joka ei sormeensa liikauta lastensa hyväks siellä huutelee. Ihmisiä on erilaisia, jotkut nauttii siitä et saa kattoa vierestä ku lapset kasvaa ja sit ku ne muuttaa pois kotoa, voi keskittyä muihin asioihin. Sit on niitä, jotka haluu vaan olla pois kotoa, eli lusmuilla niistä tehtävistä jos sen ilmasee päinvastasesti mitä joku väitti Mistäs sä tiiät kuinka moni kotiäiti on sua korkeemmin koulutettu ja muutenki älyllisesti viisaampi ku sä? Moni varmastikin. Ja kyllä ne tyhmätki voi töissä käydä, vai mitä?

 

["vieras"]

En voi millään lakata ihmettelemästä sitä, kuinka tällaisten aloitusten ilmaantuessa aletaan aina syyllistää ap:tä tavalla tai toisella. Kyseenalaistetaan hänen kasvattajuutensa, tiputetaan hänet huonoille äideille varattuun ÖÖ--luokkaan. Samanaikaisesti sitten nostetaan itseään jalustalle kertoillen, miten auvoista kotona vain on - ja ettei hyvän vanhemman lapset koskaan voisi käyttäytyä huonosti, eikä kotona oleminen muutenkaan voisi olla millään tavalla ikävää, koskaan, missään olosuhteissa.

Aika paksua, sanon minä.

Kyllä hyväkin äiti voi väsyä. Arkeen, kotielämään, mieheen, lapsiin, työpaikkaansa - kaikkeen. Eikä tämä silti tarkoita sitä, että elämä olisi yhtä helvettiä kaiken aikaa tai että kyseinen äiti vähät välittäisi näistä em. asioista. Sanoisinkin, että on normaalia väsyä, turhautua, kyllästyä, suuttua jne. jne. jne., ja on myös sallittua sanoa se ääneen. Toivottavaakin, sillä monesti asioiden ääneen sanominen auttaa.

On se nyt perkele, miten näihin asioihin suhtaudutaan. Ei saisi sanoa, että lapset käyttäytyvät rumasti, sillä silloinhan sä olet selkeästi maailman surkein äiti. Sillä eihän hyvän äidin lapset käyttäydy rumasti, ehei, he istuvat aina kiltisti paikoillaan, leikkivät rauhallisesti leikkejään ja ovat muutenkin melkoisia herranterttuja.

Minäkin olen sitä mieltä, että ap:n tulisi tästä eteenpäin alkaa vaalia tiukempaa kuria: johdonmukaista kieltämistä, sen verran napakkaa, että se myöskin menee perille. Alku voi olla hankalaa, mutta ennemmin tai myöhemmin kun asiaa tarpeeksi jaksaa jankuttaa, se tosiaan uppoaa kaaliin. Ap ei saa antaa lasten kävellä ylitseen: vaikka lapsilla onkin oikeus tuntea ihan samoja tunteita kuin kaikilla muillakin, heidän tulee myös oppia, että jokaista perheenjäsentä on arvostettava ja kunnioitettava, ja myös käyttäydyttävä sen mukaisesti. Ketään ei läpsitä, sen sijaan keksitään muita mielenosoittamistapoja.

 

["hmmm"]

uu,minkä alan ammattilainen olet? montako haastavaa lasta olet kasvattanu? onko joukossa adhd lapsi? entä autistinen lapsi? dysfasia? vaikeasti kehitysvammainen?

Ai ei, no ehkä sun pitäs sit olla hiljaa kasvattamisesta= siis kun sä suoraan syytät että lasten käytös johtuu kasvatuksesta,mitä se ei useinkaan ole.

Minä itse olen vapaan kasvatusken tulos, täysin kasvattamaton(sillä mielellä mitä sinä ajat takaa) ja tiedätkö mitä, en ikinä kiusannut ketään,en läpsinyt ketään,enkä puhunut rumasti,olin kiltti ja avulias.

Omaa lastani olen kasvattanut kirjaimellisesti hikihatussa(juu kun pidät kiinni 20kg painavasta 7vuotiaasta kun hän yrittää lyödä ja potkia ja purra ja raapia,niin kyllä siinä hiukan hiki tulee.Mutta puhumisesta ei ole mitään hyötyä jos hän menee niin ylikierroksille suuttuessaan), ja hän puhuu rumia, lyö suuttuessaan yms. ei sallittua. Kyllä minä ennakoin,minä kiellän asetan sääntöjen rikkomisesta seuraamusket,pidän niistä kiinni. ja tarvittaessa pysäytän kielletyn toiminnan, ohjaan hyväksyttävään toimintatapaan.

Palkitsen hyvää käytöstä, touhuan lapsen kanssa joka päivä, ja yritän järjestää tilanteita joissa hän saa kokemuksia siitä että hän osaa ja onnistuu=vahvistaa itsetuntoa. hän saa syliä ja haleja. paljon fyysistä toimintaa,koska se laskee hänen levottomuustasoa.

Silti kaikesta huolimatta harjoittelun kohteena on edelleen siirtymät,paikallaan olo,muitten huomioon ottaminen yms sosiaaliset tilanteet.

Mutta niinku neurologiselta sanottiin saattaa vaatia sata tai satoja toistoja,jopa vuosia.

Sit tulee kaltaisesi ymmärtämätön osoittelemaan syyttävällä sormella. ÄLÄ

huomioitko itse muita? vai vaaditko kaikkia ihastelemaan pentuasi ja juoksitko perässä kun menitte kylään? kotona? vai olitko ihan normaalisti teit kotihommat ja elin normaalisti?

oletko itse röyhkeä? vaadit muilta kaikenlaista?

 

[Keittiönoita]

Vaikuttaa siltä, että et saa kovinkaan paljoa positiivista palautetta äitiydestäsi. Saatko palautetta edes mieheltäsi? Entä miten lapset käyttäytyvät isänsä läsnäollessa?

Sulla on kaksi nuorinta aika pieniä ja paaaaaaaljon paljon vahtimista ja työtä. Lisäksi koululainen, jolla on omat tarpeensa ja toiveensa. Mulla on lapsillani yli 5:n vuoden ikäero osittain ihan sen vuoksi, että koin lapsen kasvattamisen ensimmäiset 4 vuotta sen verran haastavaksi, että kahta peräänkatsottavaa, ohjattavaa ja opastettavaa en olisi ehkä pystynytkään hoitamaan. Tai ainakaan sillä tavalla kuin halusin. Siitä huolimatta välillä hoitovapaalla ollessani tuntui, että kaikki päivät ovat samanlaisia eivätkä kotityöt tekemällä loppuneet. Mun mielestä on ihan normaalia, että kotonaolo välillä tympii. Tympiihän se töissä oleminenkin välillä.

 

[nnnn]

Hei aloittaja, minusta sinun tunteesi ovat ihan normaalia turhautumista, josta ei vaan niinkuin sanoit ole lupa puhua ääneen. Muistan kun esikoinen oli pieni, ja menin äitilapsi kerhossa myöntämään, että ei, ei tosiaankaan kiukutteleva ja uhmaansa karjuva tyttäreni ole aina mukava, ja että kyllä, huuto ja kiukuttelu ja "käninä" ottaa minua niin aivoon, että toisinani sulkeuduin vessaan laskemaan kymmeneen ja huutamaan suoraa huutoa, niin sain hieman kieroja katseta...kun tuollaista ei SAA myöntää.. se, että suuttuu ja turhautuu toisinaan lapsensa käytökseen, ei tee sinusta heti mitään epäkelpoa äiti, eikä tarkoita, ettet lastasi rakastaisi. Jos töihin meno tuntuu oikealta ratkaisulta, niin tee niin, itsekin olen kyllä työt aloittanut lasteni ollessa pari vuotiaita. Niin ja tämä uhmaprinsessa kirjoitti tänä vuonna jo, pienemmät hieman pienempiä, hengissä ollaan koko perhe huolimatta minun epäkypsästä äitiydestäni.

 

[Blue]

Olen tällä hetkellä hoitovapaalla (luojan kiitos pääsen kohta palaamaan töihin!). Joskus, tai aika useinkin, tämä kotiäitiys tuntuu todella ALENTAVALTA. Ihan kuin olisin joku kotiorja. Palvelen lapsia minkä kerkeän (ts. huolehdin heidän tarpeistaan) ja saan palkaksi huutamista, rumasti puhumista, läpsimistä jne. Tiedän, että on todella lapsellista minulta aikuisena ajatella näin, mutta silti välillä ajattelen, että miksi minun täytyy passata muita ja sen jälkeen minua voi kohdella, kuin mitäkin tiskirättiä.

En ole koskaan kuullut, että kukaan kuvaisi kotiäityden tuntuvan alentavalta. Toki rakastan lapsiani ja on paljon hyviäkin hetkiä ja asioita, mutta välillä tuntuu, että huh heijaa...

Kannattaa opetaa lapset käyttäytymään ja kunnioittamaan sua, ja tekemään jotain itsekin. Ei tunnu enää niin orjamaiselta, vaan lähinnä orjapäälliköltä.

 

["Neith"]

[QUOTE="lyyti";26099119]Juuri näin

Tässä kun katselin vastauksia, niin tuli mieleen, että olisi kiva tietää myös vastaajien koulutus- ja työtausta. Jotenkin vain tuntuu ihan vastaustenkin perusteella, että myös äitien koulutus, työnkuva ja sen antoisuus/haasteellisuus vaikuttaa siihen, viihtyvätkö äidit kotiäitinä vai eivät.[/QUOTE]

vanhemmuudessa on haasteensa, mä rakastan lastani mutta kyllä huonoina päivinä sitä ihmettelee miten ihmeessä on ikinä mennyt omasta vapaasta tahdosta tekemään riippakiven itselleen siis niinä päivinä kun mikään ei lasta miellytä, kokoajan on vaatimassa jotain, kitinää ja rutinaa ja vaikka kuinka koittaa kääntää päivän hyväksi, keksiä kivoja juttuja niin nekin menee pieleen kiukuttelun takia..
eikä noi uhmakaudetkaan mitään herkkua ole ollut
kivoina päivinä ei elämä voisi olla parempaa lapsen kanssa kotona ollessa.
mulla on sinänsä hyvä työ kun noita kotona olo päiviä on kuukaudessa n. 15 joten yhteistä aikaa on paljon vaikka töissä käynkin, aloitin töissä käymisen lapsen ollessa alle 1v ikäinen koska kaipasin aikuisia, puhumista ja vapaata lapsen tarpeiden täyttämisestä..

 

[samuelinäiti]

miksi kaikki aina kyselee sitä ikää?nyt just sattu että ap on yli kolmikymppinen niin asiaan enään takerruttu, auta armias jos olis kakskymppinen ollut .. mitä täältä lueskellu näitä juttuja niin juuri tätä tunnetta ei saisi ikinä kertoa, heti kaikki kertomassa kuinka hanukasta tämä kyseinen ihminen on. onneks tähän oli tulleet ekat kommentit ainaki oli hyvällä vastattuja. ei tartte aina leikkii reipasta, mikä tosin on sit huonon äidin merkki, merkki siitä ettei ole tarpeeks kypsä äidiksi ja kaikennäköstä aina kotipsykologit keksii.