Tätä ihmettelen aina vaan

[naimisissa]

Miksi niin monet niistä pariskunnista, jotka ovat hankkineen lapset jo parin vuoden seurustelun jälkeen, eivät mene naimisiin? Kun taas suurin osa naimisiin menevistä on pariskuntia, jotka ovat seurustelleet ensin muutaman vuoden ennen naimisiinmenoa ja sitten parin-muutaman vuoden naimisissaolon jälkeen hankkivat lapsia.

Monesti tällaisilta palstoilta on jatkuvasti luettavissa naisten valitusta siitä, ettei heidän miehensä suostu menemään naimisiin vaikka lapsetkin on jo hankittuna. Tuo tuntuu siis olevan pääasiassa naisten ongelmana. Mikä siihen on syynä, että miehet eivät suostu menemään naimisiin silloin, jos suhteessa on jo lapset hankittuna ja nainen haluaisi naimisiin?

 

[akateeminen äiti]

miksi ihmeessä jokaisen pitäisi mennä naimisiin? mieheni on halunnut naimisiin jo vuosikaudet, mutta minä en halua mennä naimisiin, koska avioliitolla ei ole minulle merkitystä instituutiona. raha-asiat on hoidettu kuntoon eli omaisuus on fifty-fifty papereissa ja testamentit tehty toistemme ja lasten hyväksi, joten en ole tuntenut koskaan tarvetta mennä naimisiin

 

[nibbler]

ihmettelen minäkin! (oma lehmä ojassa)

paitsi tietenki jos molemmat ei halua...

 

[vieras]

miksi ihmeessä jokaisen pitäisi mennä naimisiin? mieheni on halunnut naimisiin jo vuosikaudet, mutta minä en halua mennä naimisiin, koska avioliitolla ei ole minulle merkitystä instituutiona. raha-asiat on hoidettu kuntoon eli omaisuus on fifty-fifty papereissa ja testamentit tehty toistemme ja lasten hyväksi, joten en ole tuntenut koskaan tarvetta mennä naimisiin

Leskeneläke.

 

[Bad Virgin-]

Mä en usko siihen instituutioon ja voi olla etten mene koskaan naimisiin.

 

[vieras]

Tää on nyt tyhmä kysymys, mutta mitä tarkoittaa instituutio?

 

[akateeminen äiti]

miksi ihmeessä jokaisen pitäisi mennä naimisiin? mieheni on halunnut naimisiin jo vuosikaudet, mutta minä en halua mennä naimisiin, koska avioliitolla ei ole minulle merkitystä instituutiona. raha-asiat on hoidettu kuntoon eli omaisuus on fifty-fifty papereissa ja testamentit tehty toistemme ja lasten hyväksi, joten en ole tuntenut koskaan tarvetta mennä naimisiin

Leskeneläke.

Tuo leskeneläke on niin naurettavan pieni summa kuussa, etten sen takia todellakaan mene naimisiin

 

[Keittiönoita]

Mä luulen, että aika moni nainen on parisuhteessa se, joka lapsia ensimmäisenä haluaa. Niinpä naiselle on tärkeämpää saada lapsi kuin vihkisormus. Koska se lapsi sitten on jo olemassa, mieheltäkin poistuu kiire vihkisormuksen hankkimiseen. Mihin sitä avioliittoa enää tarvitsee?

 

[Keittiönoita]

Tuo leskeneläke on niin naurettavan pieni summa kuussa, etten sen takia todellakaan mene naimisiin

Riippuu kyllä ihan sen ukon tuloista. Systeri sai aikoinaan niin suurta leskeneläkettä ja poikansa puoliorvoneläkettä, että ei olisi tarvinnut systerin käydä töissä ollenkaan, jos ei olisi halunnut.

 

[Vieras]

Yhä nykyäänkin suurin osa naisista haluaa naimisiin. Heidän kannaltaan on surullista, jos mies ei suostu naimisiin, vaikka on ollut valmis kuitenkin lapset hankkimaan. Tosin naisen olisi kannattanut selvittää miehen halukkuus avioliittoon jo ennen lasten hankintaa.

 

[vieras]

No kun mä halusin ensisijaisesti lapsia, en miestä. Jos olisin halunnut ensisijaisesti "elämänkumppanin" enkä lapsia, olisin mennyt ensin naimisiin.

 

[Keittiönoita]

Yhä nykyäänkin suurin osa naisista haluaa naimisiin. Heidän kannaltaan on surullista, jos mies ei suostu naimisiin, vaikka on ollut valmis kuitenkin lapset hankkimaan. Tosin naisen olisi kannattanut selvittää miehen halukkuus avioliittoon jo ennen lasten hankintaa.

Peesi tähän. Ja oikeastaan edellyttää mieheltä, että ensin naimisiin ja vasta sitten lapsia.

 

[vieras]

Mistäs kaksplussan mammat voisi niiden miesten ajatuksia tietää? Pitäisikö kysyä jostain miesvoittoisemmalta foorumilta..?

 

[akateeminen äiti]

Tuo leskeneläke on niin naurettavan pieni summa kuussa, etten sen takia todellakaan mene naimisiin

Riippuu kyllä ihan sen ukon tuloista. Systeri sai aikoinaan niin suurta leskeneläkettä ja poikansa puoliorvoneläkettä, että ei olisi tarvinnut systerin käydä töissä ollenkaan, jos ei olisi halunnut.

Nykyään leskeneläke ei määräydy noin. Leskeneläke olisi omilla tuloillani noin 300 euroa kuussa ensimmäisen puolen vuoden ajan ja sen jälkeen reilu 90 euroa kuussa kunnes lapset täyttävät 18 vuotta. Jos vertaa esim. häiden aiheuttamiin kustannuksiin, niin ei tunnu hyvältä syyltä mennä naimisiin. Ja vaikka olemme avoliitossa, lapseni saisivat joka tapauksessa lapseneläkettä...

 

[vieras]

Tuo leskeneläke on niin naurettavan pieni summa kuussa, etten sen takia todellakaan mene naimisiin

Riippuu kyllä ihan sen ukon tuloista. Systeri sai aikoinaan niin suurta leskeneläkettä ja poikansa puoliorvoneläkettä, että ei olisi tarvinnut systerin käydä töissä ollenkaan, jos ei olisi halunnut.

Nykyään leskeneläke ei määräydy noin. Leskeneläke olisi omilla tuloillani noin 300 euroa kuussa ensimmäisen puolen vuoden ajan ja sen jälkeen reilu 90 euroa kuussa kunnes lapset täyttävät 18 vuotta. Jos vertaa esim. häiden aiheuttamiin kustannuksiin, niin ei tunnu hyvältä syyltä mennä naimisiin. Ja vaikka olemme avoliitossa, lapseni saisivat joka tapauksessa lapseneläkettä...

Hei, naimisiinmeno ei todellakaan maksa mitään! Paitsi jos vaihtaa nimen, niin ajokortin ja passin uusiminen vähän maksaa. Ne on ne juhlat mitkä maksaa, ei naimisiinmeno.

 

[Keittiönoita]

Nykyään leskeneläke ei määräydy noin. Leskeneläke olisi omilla tuloillani noin 300 euroa kuussa ensimmäisen puolen vuoden ajan ja sen jälkeen reilu 90 euroa kuussa kunnes lapset täyttävät 18 vuotta. Jos vertaa esim. häiden aiheuttamiin kustannuksiin, niin ei tunnu hyvältä syyltä mennä naimisiin. Ja vaikka olemme avoliitossa, lapseni saisivat joka tapauksessa lapseneläkettä...

Sori joo, puhuttinkin eri asiasta Kelan maksama leskeneläke ei systerillekään ollut paljon mitään. Se Kelan maksama ei kuitenkaan ollut ainut eläke, mitä systeri alkoi miehensä kuoleman jälkeen saada.

 

[akateeminen äiti]

Nykyään leskeneläke ei määräydy noin. Leskeneläke olisi omilla tuloillani noin 300 euroa kuussa ensimmäisen puolen vuoden ajan ja sen jälkeen reilu 90 euroa kuussa kunnes lapset täyttävät 18 vuotta. Jos vertaa esim. häiden aiheuttamiin kustannuksiin, niin ei tunnu hyvältä syyltä mennä naimisiin. Ja vaikka olemme avoliitossa, lapseni saisivat joka tapauksessa lapseneläkettä...

Sori joo, puhuttinkin eri asiasta Kelan maksama leskeneläke ei systerillekään ollut paljon mitään. Se Kelan maksama ei kuitenkaan ollut ainut eläke, mitä systeri alkoi miehensä kuoleman jälkeen saada.

NÄin juuri Mieheni eläkevakuutuksen edunsaajana olen joka tapauksessa minä eli avioliitolla ei ole siinä merkitystä

 

[Naimisissa]

Me menimme naimisiin rakkaudesta ja koska halusimme sitoutua toisiimme loppuelämäksi.

 

[Keittiönoita]

NÄin juuri Mieheni eläkevakuutuksen edunsaajana olen joka tapauksessa minä eli avioliitolla ei ole siinä merkitystä

Systerin mies kuoli 17 vuotta sitten ja systeri sai miehensä työnantajan hankkiman eläkevakuutuksen mukaisesti eläkettä. Jos olisivat olleet avoliitossa, ei olisi saanut.

 

[nibbler]

oisko se huoraamista jos menis leskeneläkkeen takia naimisiin?

 

[Tanja]

Minä elän mieheni kanssa susiparina ja meille on siunaantunut nuita mukeloitakin. Kihloissa olemme ja kyllä, naimisiin menostakin on puhuttu - mieheni aloitteesta - mutta aina vain päädymme siihen, ettei se taida kuitenkaan olla meidän juttu. Meillä kummallakaan ei ole sellaista suurta paloa naimisiin menemiselle, ei mulla ainakaan, ja meille molemmille todellakin "riittää" tämä yhdessä eläminen tällaisenaan, eri asia on sitten nämä sukulaiset, ystävät ja tuttavat sekä muut "kylän miehet", jotka kinkereitä kovasti odottavat. Miksi pitäisi mennä naimisiin? Meille tämä yhteiselo on tarpeeksi virallista näin ja sitoutunutta. Ei kait täällä eletä naimisiinmenoa varten?

 

[Keittiönoita]

Minä elän mieheni kanssa susiparina ja meille on siunaantunut nuita mukeloitakin. Kihloissa olemme ja kyllä, naimisiin menostakin on puhuttu - mieheni aloitteesta - mutta aina vain päädymme siihen, ettei se taida kuitenkaan olla meidän juttu. Meillä kummallakaan ei ole sellaista suurta paloa naimisiin menemiselle, ei mulla ainakaan, ja meille molemmille todellakin "riittää" tämä yhdessä eläminen tällaisenaan, eri asia on sitten nämä sukulaiset, ystävät ja tuttavat sekä muut "kylän miehet", jotka kinkereitä kovasti odottavat. Miksi pitäisi mennä naimisiin? Meille tämä yhteiselo on tarpeeksi virallista näin ja sitoutunutta. Ei kait täällä eletä naimisiinmenoa varten?

Omalta kohdaltani voin todeta vain sen, että olin aikoinaan aika tyhmä, kun vihkimisen piti olla ristiäisten yhteydessä. Ukko nääs otti ja potkaisi tyhjää 3 viikkoa ennen esikoisen syntymää. Olin laskenut kaiken sen varaan, että yhdessä ollaan ja vaikka mulle tulikin pelkkä minimiäitiyspäiväraha, niin pärjätään. Toisin kävi. En mä kuopuksenkaan kohdalla naimisiin mennyt, mutta oma taloudellinen tilanteeni oli sellainen, että exän mahdollisesta kuolemasta huolimatta oltaisiin pärjätty ilman iltaisin ilmenevää nälkää.

 

[Tallamuspurkuna]

Meillä kihloihin meno tarkoitti sitä että mennään naimisiin JOSKUS. Oltiin kihloissa ennen kuin aloin esikoista odottamaan. Syntyi esikoinen, tulin myöhemmin uudelleen raskaaksi ja vähän ennen kuopuksen syntymää menimme naimisiin.
Eli olimme kihloissa useamman vuoden ennen naimisiin menoa. =)

 

[Vieras]

Yhteiskunnassamme on ihanteena, että pariskunta menee naimisiin jo ennen lasten hankkimista. Tällöin pariskunta menee naimisiin toistensa vuoksi, koska haluavat sitoutua juuri toisiinsa, rakkaudesta. Eikä ehtona sitoutumiselle ole esim. lapset, koska kohdalle voi osua myös esim. lapsettomuus.

Yleistä on ihmetellä niitä, jotka tekevät ensin lapset, mutta naimisiinmenoa ei vain kuulu. Ja jos sitten menevätkin joskus esim. vuosikymmenten kuluttua naimisiin, niin ihmetellään että mistä kiikasti aikaisemmin. Yleensä kuulee monien naimattomien jo lapset hankkineiden suusta, että ovathan he jo sitoutuneita, koska heillä on lapsia ja on tehty testamentit ym. Mutta onko tuolloin sitoutumisen ehtona lapset, kuten he itse sanovat, eikä se puoliso.

 

[Tanja]

Me ollaan ajateltu ja puhuttu semmosesta, että tehtäis toisillemme testamentit, joilla turvattais ns. selusta, jos toiselle sattuis jotain.. Toistaseksi siis puhumisen tasolla... Ja "putoohan sitä tyhjän päälle" jos jotain sattuu... mutta mitä sitä piruja maalailemaan, kait sitä pärjää tavalla tai toisella. Kyllä elämä kantaa, oikeesti, vaikkakin kuulostaa - ja näemmä kirjoitettuna näyttää - todella kornilta. Jokaiselle annetaan juuri sen verran kuin jaksaa kantaa...