Tätä ihmettelen aina vaan

[Keittiönoita]

Me ollaan ajateltu ja puhuttu semmosesta, että tehtäis toisillemme testamentit, joilla turvattais ns. selusta, jos toiselle sattuis jotain.. Toistaseksi siis puhumisen tasolla... Ja "putoohan sitä tyhjän päälle" jos jotain sattuu... mutta mitä sitä piruja maalailemaan, kait sitä pärjää tavalla tai toisella. Kyllä elämä kantaa, oikeesti, vaikkakin kuulostaa - ja näemmä kirjoitettuna näyttää - todella kornilta. Jokaiselle annetaan juuri sen verran kuin jaksaa kantaa...

Kyllähän kaikesta selviää, sitä en kiellä. Selvisinhän mä itsekin. Mutta omille lapsilleni en aio suositella lapsia ennen avioliittoa.

 

[Tanja]

Ja vielä... Mun mielestä me ollaan sitoutuneita toisiimme ilman sitä naimisiin menoa, ja jopa ilman nuita mukeloitakin. Olimme eläneet yhdessä jo kauan, kihloissakin monta vuotta, ennen kuin esikoinen ilmoitti tulostaan, sillä meille ei ollut niinkään varmaa, että lapsia koskaan saisimme minun vaikean endometrioosin takia, joten... Ja jos joskus lipsuisimme nykyisestä ajattelutavastamme ja menisimmekin naimisiin, niin kyllä, mieheni kanssa menisin naimisiin ja kyllä, rakkaudesta todellakin. Ei siinä lapset mielessä kävisi - jos nyt saatte irti sen loppupointtini.....

 

[Vieras]

Sen olen huomannut ihan lähipiiristä, että jotkut miehet saattavat ostaa lastensa äidille kihlasormuksen nimettömään, mutta sitten vuodet ovat osoittaneet, ettei sormuksen tarkoituksena ole ollutkaan kihlaus ja avioliitto. Onpahan vain saaneet hiljennettyä naisen naimisiinmeno anelut.

 

[kukku]

Jos lapsia tulee jo heti suhteen alkuvaiheessa, suhteeseen voi tulla liian äkkiä rankka arki sen alkuhuuman tilalle. Puolisot eivät ole välttämättä kerenneet oppia tuntemaan toisiaan kunnolla, koska ovat heti joutuneet keskittymään siihen vanhemmuuden rooliin ja lapseen/lapsiin. Puolisot saattavat joutua toteamaan, etteivät välttämättä olekaan toisilleen elämänkumppanit, mutta jatkavat silti yhdessä lasten vuoksi.