T
tämä yksi
Vieras
Mä olen tavallaan kateellinen muutamalle mun kaverille, joilla lapsia. Heillä isovanhemmat tarjoutuvat lapsenhoitajiksi, ja varsinkin yksi kaverini on saanut nyt kesällä olla viikkoja itekseen, kun mummi ottanut lapsen itselleen hoitoon. Esikoista kun odotin niin kaikki läheiset oli ihan innoissaan, ja tukea ja apua luvattiin roppakaupalla. Mutta todellisuus olikin eri. Jos joskus tarvii hoitoapua, niin sitä pitää ruinata, ja tulee aina huono omatunto kun tuntuu että on jonkun muun pakottanu vahtimaan lasta, jotta itse pääsee vaikka lääkäriin yksin. Mua jotenkin ahistaa että jollekin toiselle tarjotaan apua ja paljon, itse en sellaista herkkua koe. Ja sitten toisaalta, mä jotenkin tunnen itteni paremmaks koska vietäs enemmän aikaa lapseni kanssa, enkä edes ole tyrkyttämässä lastani hoitoon. Sellainen olo, että jaksan enemmän kuin nämä jotka vievät hoitoon vähän väliä lapsiaan.
Niin että olipahan TURHIS!!! Anteeksi marinani....
Niin että olipahan TURHIS!!! Anteeksi marinani....